Tänä aamuna Rahikleitos ilmaantui ensimmäistä kertaa Lidlin ulkopuolella, kotonani. Heräsin aikaisin ja huomasin, miten hienoinen huolimylly lähti käyntiin mielessäni. ”Olisiko siinä hommassa pitänyt toimia toisin? Voisikohan sitä vielä jotenkin oikaista tai muuttaa? Mitähän sille voisi tehdä?”
Kävin suihkussa, keitin aamukahvikaakaoni ja istuin aamusohvalleni takan ääreen. Tulta ei tarvittu, sillä oli vielä niin lämmin. Istuin hiljaa paikoillani niin kuin tavallista ja yhtäkkiä Rahikleitos oli taas siinä.
– Huomaatko, miten olet taas pannut sen huolimyllyn pyörimään? Lähtenyt pohtimaan jotain mennyttä, jotain jonka Elämän virta on jo vienyt mennessään. Sitä ei enää ole muuten kuin sinun mielessäsi.
Niin, mutta jos voisin jotenkin auttaa tuota toista ihmistä ettei hänen tarvitsisi kantaa kaikkea tuskaa yksin, minä pohdin.
– Kukin ihminen kantaa omat huolensa omassa mielessään juuri niin kauan kuin haluaa. Et sinä ole mikään kaikkivaltias Jumala, joka voisi kantaa heitä ja heidän huoliaan. Jumala tekee sen itse, se ei ole sinun hommasi.
Niin, mutta olisinhan minä voinut hoitaa sen homman paremmin ja ymmärtäväisemminkin, minä jatkoin.
– Anna anteeksi niin itsellesi kuin toisellekin. Anna mennä, anna Elämän virran viedä. Kaikki on Jumalan sylissä, niin sinä kuin kaikki muutkin. Kaikki on hyvin.
OK, mä alan kuulla. Kerrotko vielä miten huolimyllyn voi saada pysähtymään, minä jatkoin.
– Istu hiljaa ja seuraa ajatuksiasi, niiden pyörimistä. Siirrä vähitellen huomiosi lähtöpiste takaraivoosi eli katso kuin sieltä käsin. Annat ajatustesi virrata ja vain katsot niitä kuin vähän kauempaa. Vähitellen niiden virta hidastuu ja ajatusten ja tunteiden välille tulee tilaa ja avaruutta.
– Tuo tila ja avaruus antaa sinulle vähitellen mahdollisuuden valita mille mielestäsi nouseville ajatuksille ja tunnoille sinä annat huomiosi eli energiasi. Näin voit oppia valitsemaan sen mitä todella haluat luoda. Voit luoda jotain ihan uutta, jos et enää halua toistaa vanhoja jo menneitä murheita.
– Elämän virta ei koskaan pysy samana. Et pysty koskaan astumaan kahta kertaa samaan virtaan.
Näihin sanoihin Rahikleitos päätti tämän yllättävän aamuaudienssinsa. Minä jäin tunnustelemaan Elämän virran ikuisuutta ja omien ajatusteni vanhuutta tai uutuutta…