Oletko koskaan ollut haastavassa tilanteessa, jossa toinen osapuoli tekee kaikkensa saadakseen sinut mukaan taisteluun? Tilanteessa, jossa sinä olisit valmis rauhanomaiseen sovitteluun, mutta toinen haluaa vain taistella ja voittaa, musertaa sinut kaikin mahdollisin keinoin. Eli miten pitää puolensa antautumatta toisen kaipaamaan voittamiseen tai häviämiseen?
On muuten haastava paikka. On vaikeaa olla lyömättä takaisin, kun toinen mäiskii kaikin mahdollisin keinoin ja voimin. Ja on yhtä vaikeaa olla alistumatta lyötäväksi, antautumatta toisen voitettavaksi. Miten hitossa tällainen tilanne on kohdattavissa jollain muulla tavoin? Niin, ja onko muuta tapaa kuin loputon taistelu?
Olipa kerran eräs Herra Hoo, joka koki maansa ja kansansa olevan uhattuna. Hänen mielestään tietyt tahot maailmassa ja myös hänen omassa maassaan halusivat nujertaa hänet ja hänen ylpeän kansansa. Siksi hän päätyi taistelemaan tuota uhkaavaa maailmaa vastaan ja viemään siten niin oman maansa kuin maaosansakin kauhistuttavan sodan kurimukseen. Kuka voitti kun miljoonat ja taas miljoonat kuolivat ja kärsivät sodan kurimuksessa? Ei ainakaan Herra Hoo ja hänen rakas kansansa.
Minäkin olen varmaan aikanani taistellut maani, uskontoni tai kunniani puolesta. Olen tappanut ja tuhonnut, raiskannut ja käyttänyt hyväkseni toisia kaltaisiani. Olen tehnyt niin kuin mies tekee.
Tässä elämässä olen selkeästi koettanut tehdä toisin ja pyrkinyt olemaan taistelematta eli lähtemättä niille sodan teille, jotka niin selkeästi johtavat vain kärsimykseen ja uuteen taisteluun. En ole käynyt armeijaa enkä ole ottanut käteeni muuta asettaa kuin ilmakiväärin muutaman kerran. Olen etsinyt taistelematonta ratkaisua ja elämän mallia.
Muistan miten lukioaikana noin 50 vuotta sitten, halusin jalkapallopelin päättyvän mieluummin tasapeliin kuin jomman kumman osapuolen voittoon tai tappioon. Muistan myös kirjoittaneeni seuraavan tekstin, kun ainekirjoituksessa annettu otsikko oli ”Lyhyttä viisautta”:
Minä kilpailen
Sinä kilpailet
Hän kilpailee
Me kilpailemme
Te kilpailette
Mutta jos minä en kilpaile,
ette tekään ole minun kilpailijoitani.
Miten ihmeessä voin olla kilpailematta maailmassa, jossa kaikki tuntuu perustuvan loputtomaan kilpailuun voitosta tai tappiosta eli siitä mitä jää viivan alle kuin kaikki menot on vähennetty tuloista? Miten ihmeessä voin elää ilman epätoivoista taistelua noiden toisten kaltaisteni voittamisesta tai heille häviämisestä? Onko edes muuta tietä?
Tätä pohtiessani tajusin, miksi olen kokenut tiettyä myötätuntoa Putinia ja hänen Venäjäänsä kohtaan seuratessani viime vuosikymmenien maailman tapahtumia. Putinilla tuntuisi olevan sama haaste kuin minulla eli hänkin näyttäisi yrittävän hakea rauhanomaisia ratkaisuja vastapuolen kanssa, joka haluaa vain voittaa ja tuhota niin hänet kuin hänen maansakin.
Ja aivan kuin minulla, myös Putinilla ja Venäjällä on oma väkivaltainen ja valloittamiseen ja voittamiseen tähdännyt historiansa eli Neuvostoliiton aika. Siksi hänen rauhaan ja sovintoon pyrkiviä toimiaan ei oteta todesta, vaan hänet haastetaan kerta toisensa jälkeen toimimaan vanhalla sotaisella tavalla. Haastetaan sotaan, jota en usko hänen ja hänen kansansa enää kaipaavan.
Niin, miten ihmeessä ihminen voi olla rauhassa, vaikka koko maailma hänen ympärillään haluaisi houkuttaa hänet vanhaan sodan ja taistelun kurimukseen? Miten ihmeessä Putin tai minä pystyisimme siihen? Miten sinä, rakas lukijani? Onko se edes mahdollista?
Rauha on Elämän tila, se syli, joka meitä kaikkia kantaa, niin ystäviä kuin vihollisiakin. Rauha on kaiken Elämän alkulähde, josta kaikki elävä tällä ihanalla maapallollamme kumpuaa. Rauha on rakkauden syli, jossa me kaikki olemme taistelleet saadaksemme rauhaa ja rakkautta tai ainakin niiden aineellisia korvikkeita eli rahaa, valtaa ja maallista hyvää.
Tämä kaikki turha taisto päättyy sinä hetkenä, kun minä tajuan sydänjuuriani myöten, että ei ole mitään taisteltavaa tai voitettavaa, ei voittoa eikä tappiota. On vain yksi ihmisyyden kenttä, jossa kaikki pohjimmiltaan kaipaavat rauhaa ja rakkautta – seuraa vaikka mitä tahansa pientä lasta
– ja ovat sen kuvitellussa puutteessa lähteneet taistelemaan rahasta, vallasta ja maineesta eli maailman hetkellisistä kuvajaisista. Maailman turha taisto päättyy, kun minä en enää taistele sitä vastaan.

