Haluan paljastaa sinulle kaikkein suurimman salaisuuden, salaisuuden, jota et todennäköisesti edes halua kuulla, sillä sen valossa paljastut lopulta itsellesi. Salaisuuden, jonka varjelemiseksi olet luonut maailman, yhteiskunnan ja todellisuuden, jonka varaan antautumalla olet pystynyt kieltämään tuon salaisuuden eli pitämään sen poissa tietoisesta mielestäsi. Haluatko kuulla?
Olet luonut ympärillesi puutteen todellisuuden eli uskon siitä, että vanhemmistasi, puolisostasi, lapsistasi tai yrityksesi tai maasi johtajista puuttuu jotain. Kuvittelet, että heidän pitäisi olla jotain muuta, jotta sinä voisit tuntea itsesi hyvinvoivaksi ja rakastetuksi. Näin olet omien puutteellisten kuvitelmiesi orja ja yrität loputtomasti muuttaa noita toisia, jotta voisit joskus itse olla iloinen ja onnellinen. Ja vastaavasti, koska he ovat saman puutteen kuvitelman lumoissa, hekin yrittävät muuttaa sinua toisenlaiseksi tullakseen itse onnelliseksi. Näin me kaikki elämme loputtomassa odotuksessa: ”Sitten kun…”
Kehot, kasvit, kaupungit ja yhteiskunnat kehittyvät ajassa. Niiden aineellinen muoto kehittyy, mutta salaisuus on siinä, että Elämä Itse, jonka sylissä kaikki tuo kehitys tapahtuu, ei ole ajassa vaan ikuisuudessa. Elämä Itse on jokaisessa nykyhetkessä uudistuva ja uudesti alkava Rakkauden kenttä, jonka ohi me olemme tottuneet käymään ja luomaan erilaisia kaipaamamme Rakkauden korvikkeita. Me olemme näin takertuneet luomiimme korvikkeisiin eli kehoihin, kojeisiin, järjestelmiin ja oppineet astumaan kaipaamamme Rakkauden ohi kohti tulevaisuuden kuvitelmia paremmasta maailmasta. Me olemme erehtyneet.
Eli kaikki ne ajatukset, tunteet, pelot ja unelmat, joiden varassa olet elämääsi luonut ja kokenut ovat erehdystä. Koko ajallinen ja rajallinen identiteettisi on erehdystä. Sinä et ole se, joksi olet itsesi kuvitellut, et se, jonka puolesta olet oppinut taistelemaan etkä se, jonka rajoille tulet kuolemaan, mikäli et erehdystäsi halua huomata. Sinä et ole mitään hetkellistä tai kuolevaa, sillä sinä olet ikuisesti uudistuva Elämä Itse, joka sinussa ja sinun kauttasi leikkii ajan ja aineen rajallisia leikkejä.
Sinä olet Rakkaus Itse, jonka iloinen leikki ikuisuuden valtameren hiekkarannalla kääntyi kerran pelokkaaksi, kun kiinnyit liikaa hiekasta eli aineesta luomiisi kehoihin, koteihin, linnoihin ja muihin välineisiin ja kuvittelit menettäväsi jotain, kun ne ajoittain tuhoutuivat valtameren suurissa aalloissa. Sinä loit näin kärsimyksen ja pelon luomustesi vuoksi ja aloit luoda yhä uusia maailmoja ja todellisuuksia noiden kärsimyskuvitelmiesi pohjalta. Sinä unohdit olevasi myös tuo ikuisen Rakkauden valtameri, joka uudistuakseen ja rantojaan puhdistaakseen myrskyää aina silloin tällöin. Sillä ei ole mitään hätää, vaikka rannan leikit joskus tuhoutuvatkin niin kuin kaiken ajallisen kuuluukin. Sinullakaan ei ole mitään hätää, kun muistat ja tunnistat itsessäsi todeksi kaikkein suurimman salaisuuden:
Sinä olet Elämä Itse eli se ikuinen rakkaus, joka kaikkea ajallista ja aineellista sylissään kantaa ja niille hetkellisen muodon antaa. Sinä olet Rakkaus, jota turhaan maailmastasi kaipaat, mutta jonka sille voit antaa, kun sen ensin itsestäsi tunnistat. Sinä olet ikuinen ja kaikki ajalliset murheesi ovat vain hetken kuvitelmia, joita sinä joko kannat ja vahvistat tai joista sinä päästät irti kuin moneen kertaan käytetyistä vanhoista räkäräteistä. Sinä olet Elämä Itse näkemässä ja kokemassa itseään, laulamassa ikuisuuden laulua tässä aineen maailmassa.
Sinulla on kaikki valta ja vapaus valita mitä mielesi pyhässä ja maailmaasi luovassa tilassa kannat. Sinä olet kaikkivaltias oman todellisuutesi luoja aivan niin kuin minäkin olen. Siinä tilassa ja ymmärryksessä me olemme kaikki yhtä, kaikki samassa Rakkauden kentässä nyt, nyt, nyt…