Ystäväni tuli hakemaan minua eilen aamulla aikaisin. Lähdimme äijäreissulle läpi eteläisen Suomen. Olin edellisenä päivänä käynyt junalla päiväseltään Helsingissä ja palatessani kotiin olin nähtävästi nukahtanut hetkeksi ja ajanut Parkanon aseman ohi. Käväisin Seinäjoella ja olin kotona vasta klo 2 jälkeen. Ehdin nukkua noin 4 tuntia.
Ystäväni on minua vanhempi ja monipuolisesti elämää kokenut mies. Hänen mielensä on kirkas ja oivaltava ja kun jaoimme omia kokemuksiamme, meidän tarinamme soljuivat helposti ja ymmärtäväisesti maailmasta toiseen. Hänen kanssaan oli mukava matkustaa, sillä kaikki mahtui yhteiseen maailmaamme.
Pysähdyimme menomatkalla eräällä huoltoasemalla. Ostimme kahvimme ja istuimme alas. Ympärillämme kuului paikallisen äijäparlamentin loputon puhemylly, joka ratkoi päivän polttavia kysymyksiä omalla tavallaan. Me sovimme ystäväni kanssa hyvin samaan joukkoon.
Lähtiessämme kävin vessassa ja kun lähestyin ystäväni autoa, ihmettelin kun häntä ei näkynyt sen sulavalinjaisen Mersun kuskinpaikalla, jonka oven avasin. Hetken hämmennyksen jälkeen huomasin, että hän istuikin viereisessä autossa minua odottamassa, Opelissa ![]()
Ystäväni Opelissa oli vanha GPS-äijä, joka yritti moneen kertaan johdattaa meitä harhaan matkatessamme kohti määränpäätämme. Onneksi tunsin reitin ja pystyimme hänen väitteistään huolimatta jatkamaan oikeaan suuntaan. Aivan viime metreillä ennen määränpäätämme tuo GPS-äijä sekosi ihan kokonaan ja vei meidät ihan umpikujaan, koska maasto oli ihan muuta kuin mitä häneen oli ohjelmoitu. Otin silloin kännykkäni GPS-neidon esiin ja hän johdatti meidät perille.
Tapasimme muita äijiä, nuorempia ja vanhempia, sekä yhden naisen. Huoltoasemien äijäparlamentitkin ovat hyvin miehisiä, mutta aina väliin niihin liittyy joku rohkea nainen. Nautimme pitkän lounaan ja jaoimme avoimesti ja leppoisasti omia äijäkokemuksiamme kunnes kabinettiimme laskeutui luontainen rauha ja levollisuus, joka kertoi kaiken olennaisen tulleen tällä kertaa sanotuksi. Hyvästelimme toisemme ja kiitimme mukavasta seurasta ja jatkoimme kukin matkaamme.
Kotimatkalla meidän kepeän syvällinen jutustelumme jatkui entisellään. Tällä kertaa tosin kännykkäni GPS-neidon johdatuksessa, joka kuljettikin meidät selvästi paljon suorempaa reittiä kuin äijä-kollegansa. Seuraava ystäväni kertomus ajalta jolloin bisnestä tehtiin ryyppäämällä olan takaa myöhäisillan kabineteissa – nykyäänhän sitä tehdään golfkentällä tai slalomrinteessä – oli minusta vaikuttava. Hän toimi tuolloin erään suuren yhtiön markkinointipäällikkönä ja tiesi, että erään samalla kentällä toimivan toisen suuren yrityksen myyntipäällikkö tapasi haastaa kollegoitaan ryyppäämään kanssaan.
Näin erään kabinetti-illallisen aikana nuo miehet sattuivat istumaan vierekkäin ja ystäväni päätti juoda yhtä paljon kuin naapurinsa, joka oli huomattavasti kookkaampi mies. Näin ystäväni tilasi tämän perässä drinkin toisensa jälkeen kunnes klo 11.30 maissa naapuri sanoi, että eiköhän ole aika kummankin mennä jo nukkumaan. Äijät vetäytyivät yöpuulle ja tämän jälkeen kaikki liikeneuvottelut noiden kahden välillä sujuivat helposti ja syvässä luottamuksessa.
Kun ystäväni kysyi tästä kollegaltaan, tämä sanoi, että jos toinen pystyy juomaan yhtä paljon kuin hän menettämättä mielenmalttiaan eli sekoamatta millään tavalla, niin silloin häneen voi luottaa myös liikeasioissa. Näin luotiin toimivaa luottamusta vielä viime vuosituhannella.
Pysähdyimme ystäväni kanssa paluumatkalla toisellakin huoltoasemalla. Sielläkin oli oma kyläparlamenttinsa ja tällä kertaa jonkun naisen ääni kaikui kovimpana. Joimme omat teemme ja kaakaomme ja jatkoimme omaa luottamuksellista palaveeraustamme. Kohta olisimme taas kotona, kumpikin omissa oloissamme.

