Onko yö paha ja päivä hyvä? Onko oikea hyvä ja vasen paha? Onko plus hyvä ja miinus paha? Olenko minä hyvä ja sinä paha? Eli onko asioiden jakamisessa hyviksi tai pahoiksi mitään järkeä?
Jokaisessa kiistassa kumpikin osapuoli uskoo olevansa oikeassa ja tekee kaikkensa osoittaakseen oman näkökulmansa oikeaksi ja hyväksi, ja toisen vääräksi. Jokaisessa taistelussa kumpikin osapuoli kokee olevansa oikeassa ja uskoo taistelevansa hyvän puolesta. Jokaisessa sodassa kumpikin osapuoli kokee taistelevansa hyvän puolesta pahaa vastaan. Kaikesta tästä tuloksena on loputonta taistelua, tuskaa, tuhoa ja ahdistusta hyviksi uskottujen asioiden puolesta. Tuloksena on meidän maailmamme.
Ihmisen keho koostuu soluista ja atomeista. Ja jokainen atomi koostuu plus- ja miinus-merkkisistä alkeishiukkasista. Koko aineellinen maailmamme koostuu noista atomeista, jotka ovat loputtomasti kaksijakoisia. Siksi kaikki aineellisen maailman kokemuksemmekin ovat kaksijakoisia, hyviä ja pahoja, kauniita ja rumia, iloisia ja surullisia, ylhäisiä ja alhaisia, suuria ja pieniä… loputtomiin.
Ihmisyys koostuu miehistä ja naisista, positiivisesti ja negatiivisesti virittyneistä olennoista. Kummat ovat oikeassa, miehet vai naiset? Kummat ovat hyviä, kummat pahoja? Ovatko kummatkaan? Vai ovatko kummatkin?
Kuka minä olen? Olenko minä kaksijakoinen kehoni ja sen loputtomat hyvät ja pahat kokemukset? Olenko minä mies vai nainen kehoni mukaisesti tai siitä riippumatta? Vai olenko jotain aivan muuta, jotain kaksinaisuuden harhan eli hyvän ja pahan tuolla puolen?
Minä näen ihmisen keinumassa kaksinaisuuden keinussa, yrittämässä epätoivoisesti tavoittaa kulloistakin hyvää ja samalla yrittäen päästä eroon kulloistakin pahaa. Näen ihmisen kehonsa ja maailmansa loputtoman kaksinaisuuden vankina, joka koettaa hinnalla millä hyvänsä pysäyttää tuon keinun eli Elämän loputtoman luovan liikkeen hyväksi tai pahaksi eli oman mielikuvansa mukaiseksi. Minä näen ihmisen erehdyksen ja hyvän ja pahan harhan, ja siitä seuraavan loputtoman kärsimyksen.
Vasemmanpuoleinen kuva (ympyrä jonka keskellä piste) esittää sekä luojaa että kaikkea luotua. Ympyrä on kaikkeus, jonka keskelle syntyi ensimmäinen tiivistymä eli keskipiste, kun Ykseys pohti itseään ja lähetti jumalkipinät eli sinut ja minut tutkimaan itseään.
Me Jumalan luomat luojaolennot loimme kaiken tuon saman mallin mukaisesti eli kaikilla atomeilla on ydin, jonka ympärillä elektronit kiitävät luoden vaikutelman aineesta. Ja kaikilla aineesta syntyneillä taivaankappaleilla, galakseilla, auringoilla ja planeetoilla on sama ydintä kiertävä pyöreä muoto. Samoin on soluilla, joista kehomme muodostuvat ja omalla olennollammekin, jonka ytimessä on jumalkipinä ja ympärillä hengen keho, jonka sisässä kehomme syntyy, kukoistaa ja kuoleekin.
Oikeanpuoleinen kuva esittää tuota kaksinaisuuden keinua, jossa jokainen ihminen keinuu astuttuaan kehon kaksinaisuuteen. Keinun edestakaiset heilahdukset esittävät hyvää ja pahaa, kaunista ja rumaa, syntymää ja kuolemaa eli kaikkia niitä vastakkaisia kuvitelmia, joiden varassa me olemme tottuneet elämään.
Kaksinaisuuden keinusta ylöspäin kohti spiraalisilmää eli ydintä nouseva nuoli kuvaa sitä oivallusta, joka vapauttaa ihmisen mielensä ja maailmansa vankilasta. Oivallusta, joka herää kun ihminen tohtii kysyä: ”Mistä tämä kaksinaisuuden keinu roikkuu eli mistä kiintopisteestä se saa voimansa ja liikkeensä?”
Jos haluat vapautua hyvän ja pahan harhasta, kysy tuo kysymys itseltäsi eli omalta jumalytimeltäsi. Kysy kunnes kuulet, tunnet ja tiedät vastauksen, joka ei ole oman älysi eli vanhojen tietojesi luomus, vaan on jotain uutta ja aiemmin tuntematonta, jotain, jonka Elämä Itse kertoo sinulle omalla voimallisella ja yllättävällä tavallaan.
Kysy vain jos olet saanut tarpeeksesi hyvän ja pahan taistelusta ja siitä kärsimyksestä, joka siitä kumpuaa. Tosissaan kysyvälle vastataan, sillä Elämä Itse vastaa lapselleen eli sinulle..