Ystäväni lähetti minulle videon, jossa joulupukki ojentaa kirjeen presidentti Stubbille Osakan maailmannäyttelyssä 12.6.25. Se sai minut pohtimaan tuon viestin sisältöä varsinkin, kun klipistä käy selvästi ilmi, että herrat keskustelevat siinä rauhasta. Tässä minun kuvittelemani versio tuosta kirjeestä:
Arvoisa Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb!
Oman Jouluvaltakuntani päämiehenä rohkenen sinutella vertaistani, sinua Alexander Stubb. Minun valtakuntani pääpaikka on Korvatunturi Suomen Lapissa, mikä tekee meistä kahdesta kuin rinnakkaishallitsijoita, sinä hallitset Suomea ja minä koko maailmanlaajuista Jouluvaltakuntaani.
Minun valtakuntani on hyvän tahdon ja rakkauden valtakunta. Me Korvatunturin asukkaat emme osaa ajatella pahantahtoisesti kenestäkään omassa maailmassamme, johon kuuluvat kaikki lapset ja aikuiset, jotka uskovat ihmisen hyväntahtoisuuteen. Sekä myös kaikki ne, jotka ovat sen hetkeksi unohtaneet. 🙂
Olen seurannut ihmiskunnan kehitystä Korvatunturin aitiopaikaltani viimeisen 300 vuoden ajan eli hieman pitempään kuin sinä. Muistan sinut hyvin niiltä ajoilta, kun vielä uskoit minuun. Olit urheilullinen ja liikkuvainen lapsi ja perheesi perinteen mukaisesti halusit kilvoitella elämässä. Sinä halusit voittaa, et niinkään hävitä.
On suuri ilo tavata sinut uudestaan Osakan Maailmannäyttelyssä 2025 nyt kun sinusta on tullut Suomen tasavallan presidentti. Sinä olet koko kauniin maan keulakuva, sen korkein edusmies tällä hetkellä. Sinun vastuullasi on koko Suomen kansan kohtalo.
Kuten ehkä tiedät, niin Korvatunturin kuuntelulaitteet tavoittavat kansalaisten toiveet ja mielipiteet niin idässä kuin lännessäkin. Molemmin puolin rajaa ihmiset ihmettelevät aikamme johtajien suurta intoa lietsoa sotaa ja kuvitelmaa joko idän tai lännen voittamisesta ja tuhoamisesta. Minä alan olla huolissani siitä mihin ja kenen eduksi tätä maailmaa ollaankaan johtamassa.
Pitkän valtakauteni aikana niillä lännen ja idän rajamailla, jossa meidän molempien valtakunnat sijaitsevat, on ollut monenlaista kärhämää, taistoa ja sotaakin. Väliin on hyökätty lännestä ja väliin idästä uskoen, että jompikumpi voisi tuhota toisen. Minun näkökulmastani se on täysin mahdoton ajatus; kuin Korvatunturin laelta näkyvän itäisen auringonnousun maiseman pitäisi hävitä, jotta vain läntinen auringonlaskun maisema jäisi jäljelle. Tai päinvastoin.
Tällä hetkellä tuo kärhämöinti idän ja lännen välillä on äitynyt varsin vaaralliseksi. Tässä ajassa on paljon sitä samaa uhoa, joka johti edellisen maailmansodan syttymiseen ja kaikkiin niihin kärsimyksiin ja kauheuksiin, joita sota aina tuo tullessaan. Sota on pelkkää suurta murhetta.
Sinä, Alexander, olet tottunut pelimies ja olet syntynyt aikana, jolloin sodasta on tullut suurta peliä niin tietokoneiden ruuduilla kuin maailman poliittisella näyttämölläkin. Tiedän, että voitonhalu on sinulla verissä, mutta minusta näyttää, että sinä et täysin ymmärrä sodan seurauksia, et sitä suurta surua ja murhetta, jota se aina tuottaa molemmin puolin rintamalinjaa.
Minun silmissäni ei ole näkyvissä yhtä ainutta sotaa, jossa tavalliset ihmiset olisivat koskaan voittaneet. He ovat sotilaina ja siviileinä kantaneet sodan suuren tuskan, jotta joku toimija jollain poliittisella pelikentällä on voinut kuvitella voittaneensa. Ja lopulta ainoa, joka maailman sodissa on koskaan voittanut, on sotateollisuus sekä niitä rahoittaneet taloudelliset piirit.
Siksi toivon mitä hartaimmin ja koko sydämestäni, että lähtisit sodan voittamisen kuvitelman sijaan pohtimaan sitä, miten parhaalla mahdollisella tavalla voisit vaikuttaa rauhan ylläpitämiseen ja kaikkien naapureiden välisten rauhanomaisten suhteiden luomiseen ja kehittämiseen.
Sinulla on Suomen tasavallan presidenttinä suuri valta omassa valtakunnassasi ja sinun esiintymisiäsi ja sanomisiasi seurataan tarkasti myös ulkomailla. Siksi esitän sinulle mitä nöyrimmän toivomukseni, että vastedes pyrkisit kaikissa ajatuksissasi ja toimissasi hakemaan vain rauhanomaisia ja kaikkia ihmisiä ja kansoja hyödyttäviä ratkaisuja. Rauha kannattelee niin yksittäisiä ihmisiä kuin kansakuntiakin.
Toivoisin sinun, hyvä Alexander, jäävän historiaan rauhan presidenttinä. Olen pitkän elämäni aikana nähnyt jo aivan liikaa sodan suureen murheeseen kansansa johtaneita päämiehiä. Sodan aika on ohi. Yksikään ihminen ole koskaan todella voittanut yhdessäkään sodassa.
Mitä suurimmalla kunnioituksella Parkanossa tänä kauniina kesäisenä päivänä 15.6. 2025
Santa Klaus Rahikainen