Makoilin kerran jalkahierontaa tarjoavan hoitajan pöydällä ja keskustelimme terveydestä ja sairaudesta samalla, kun hän hieroi hellästi jalkojani.
Muuten terveessä kehossani on yksi ainoa kohta, joka vaivaa lähes kroonisesti. Se oma Akilleen kantapääni eli vasemman jalan kantapään ulkoreuna, jonka iho paksuuntuu ja halkeilee kivuliaasti jos en raspaa ja voitele sitä lähes viikottain. Kyselin neuvoa, joka oli lisää raspaamista ja voitelemista…
Kerroin hoitajalle, että olen pystynyt hoitamaan lähes kaikki mahdolliset kehon vaivat tutkimalla niitä mielentiloja ja -vaivoja, joiden olen aina huomannut edeltävän kehon sairauden tai oireen syntymistä. Mutta tuon lähes koko ikäni minua vaivanneen kantapään takaista mielentilaa en ole vielä pystynyt selvittämään.
Mainitsin hänelle myös siitä, miten vaimoni sairastuessa rintasyöpään häntä hoitaneet sairaanhoitajat kertoivat huomanneensa, että kaikki rintasyöpädiagnoosin saaneet naiset olivat kokeneet jotakin traumaattista noin puolitoista vuottaa ennen sairauden löytymistä.
Eli kuin jonkun vaikean tunnetilan kohtaamaton möykky olisi laskeutunet siinä ajassa alas kehon suruille alttiiseen rintakudokseen. Asiaa tutkiessani sain selville, että rintasyöpiä oli myös parannettu auttamalla potilasta kohtaamaan ja purkamaan tuo tunnemöykky mielestään. Kun se oli tapahtunut, oli myös kehon syöväksi kutsuttu möykky hävinnyt…
Olen oppinut näkemään kehoni ihmeellisenä ajallisena ja aineellisena kokemusvälineenä, jota ikuinen mieleni käyttää tutkiakseen luomaansa todellisuutta eli haistaakseen, maistaakseen, tunteakseen ja kokeakseen tämän aineen hitauden kaikin mahdollisin tavoin. Keho sinänsä on viaton, mutta samalla äärimmäisen monimutkainen ja hienostunut elävä koneisto, jolla on elukan oma tahto säilyä hengissä ja jatkaa sukuaan.
Kehossa ei ole mitään vikaa ellei ihmisen mieli aseta sen luonnollisille elämää ylläpitäville prosesseille esteitä tai haasteita johdattamalla kehon esimerkiksi taisteluun tai onnettomuuteen tai saamalla sen syömään tai juomaan jotain sille sopimatonta. Näihin kehon oma älykkyys vastaa parhaansa mukaan ja pystyy useimmiten palautumaan normitilaan joko yksin tai sitten hoitajan tai lääkärin avustuksella.
Keho on elävä ja äärimmäisen viisas olento eli koneisto, jota ohjaa jokin suurempi kuin ihmisen itse. Kukaan meistä ei pystyisi tietoisin toimin parantamaan kehoaan ellei sen omakin tahto pyrkisi tasapainoon ja elämän jatkumiseen. Kukaan meistä ei edes pystyisi hallitsemaan juuri syömäni leipäpalan sulamisprosessia sen käydessä kehoni läpi. Kukaan meistä ei pystyisi siittämään lasta tai kantamaan sitä kohdussaan ellei Elämä Itse sitä meidän kauttamme haluaisi ja tukisi.
Olen oppinut myös näkemään, että kaikki kehon sairaudet ja vaivat ovat pohjimmiltaan mielen vaivoja. Joko mielen tuottamista toimista johtuvia kuten esimerkiksi onnettomuudet, loukkaantumiset ja myrkytykset tai sitten kehoa ja maailmaa luovaan mieleen jääneistä menneisyyden kipuja ja kärsimyksiä kantavista kieppuajatuksista tai -tunteista johtuvia. Näin mielen pyhää Graalin maljaa tutkimalla ja puhdistamalla voin palauttaa kehon takaisin sen luontaiseen ja viattomaan elämää automaattisesti ylläpitävään tilaan.
Keho toimii parhaiten kun mieli on puhdas, iloinen ja viaton eli silloin kun mielen sisältö ei rasita sitä. Tämä oli meidän kaikkien mielen perustila lapsuudessamme, mutta saadessamme toistuvia pettymystä, kärsimystä ja häpeää tuottavia kokemuksia me opimme vähitellen luopumaan viattomuudesta ja avoimuudesta ja muokkaamaan mielemme enemmän lähimmäistemme varautuneiden roolihahmojen mukaiseksi.
Näin meistä kasvoi menneisyytemme vaivojen määrittämiä aikuisia, jotka kärsivät jatkuvasta stressistä eli pelosta ja saavat siten kehonsa tuottamaan mitä ihmeellisimpiä vaivoja ja sairauksia, jotka kaikki ovat kuin hätävaloja, jotka syttyvät kertoakseen jostakin mieltä hiertävästä eli ristiriitaisesta ajatuksesta tai tunteesta, jonka me olemme kätkeneet alitajuntamme syvyyksiin.
Näin sairaus tai vaiva on aina kuin lahja, joka nostaa esiin ja kohdattavaksi mielen syvyyksiin jääneitä vanhoja ja vaivalloisia kieppuajatuksia. Sairaus on mahdollisuus puhdistaa niin kehoa kuin maailmaammekin luovasta mielestämme sinne unohtuneita pölyisiä, ummehtuneita ja homeisiakin ajatuksia ja tunteita, jotka eivät ole sopusoinnussa Elämän kokonaisuuden kanssa. Sairaus on iloinen yllätys, joka tuo eteemme kohdattavaksi ja vapautettavaksi vielä yhden ummehtuneen kiepputunteen, jota emme aikaisemmin ole kyenneet kohtaamaan. Kiitos siitä!
Kehon luontainen pyrkimys on ylläpitää itseään tasapainoisessa tilassa ja se pystyy siihen lähes loputtomiin, ellei sitä rasiteta myrkyillä tai myrkyllisillä ajatuksilla. Meidän maailmassa tuo myrkyttäminen on normaalia ja haluttuakin, sillä sairauksien hoitaminen ja niiden tuottaminen on yksi ihmiskunnan suurimmista teollisuudenhaaroista sotateollisuuden rinnalla.
Molempien pääsääntöisenä tehtävänä on tuottaa voittoa omistajilleen ja siksi niiden tarkoitus ei pohjimmiltaan ole sairauksien parantamisessa tai sotien lopettamisessa vaan niitä vastaan käytävän tuottoisan taistelun ylläpitämisessä. Näin meitä johdatellaan tuottoisista sairauksista ja sodista toiseen samalla, kun meidän viatonta kehoamme rasitetaan yhä kasvavalla määrällä lääkkeitä ja rokotuksia, joiden sivuvaikutuksista ja tarkoituksista ei ota pirukaan selvää.
Tässä tilanteessa ainoa todellisen tervehtymisen tie on kääntyä pois sairauksia ylläpitävistä järjestelmistä ja lähteä tutkimaan oman mielemme sairauksia ylläpitäviä rakenteita eli niitä, jota kytkevät meidän tosiasiallisen viattomuutemme kehomme ja maailmamme sairauksiin. Mitä vähemmän pyhässä mielessäsi ja erityisesti sen alitajuisissa syvyyksissä on menneiden traumojen vanhaa kamaa, sitä terveemmin ja viattomammin kehosi ja maailmasikin toimii ja kehittyy.
Sinun pyhä ja pohjimmiltaan viaton mielesi on kehosi ja kaikkeutesi luoja ja mitä vähemmän vanhaa paskaa sinä siinä kannat sitä kepeämmin niin kehosi kuin maailmasikin kehittyy ja kasvaa.
Valinta on sinun tässä pyhässä Elämän hetkessä, nyt, nyt, nyt… Eli mitä sinä oikein haluat luoda ja kokea niin kehossasi kuin maailmassasikin? Ja mitä minä?