Olen ollut viime viikot hetki hetkeltä kasvavan kivun kourissa. Jokin minussa on tuottanut aina vain kovempaa kipua ensin hengen tasolla ja vähitellen myös kehollisesti. Tuo kipu on käynyt niin kovaksi, että olen jo lähtenyt lääkitsemään sitä niin apteekin kuin luontaistuoteliikkeenkin rohdoilla. Lääkäriin en ole mennyt, koska en pidä sitä terveellisenä, sillä lääkärin diagnosoimana eli määrittämänä vaiva kroonistuu ja tulee pysyväksi. Mutta sessio kaukoparantajan kanssa antoi hetken helpotuksen ja viisaita eväitä ja viittomia kivun juuren kohtaamiseksi.
Olen ollut tietyllä tapaa alamaissa ja raskautettu, minkä joku herkkä ihminen on aistinut kuin pääni olisi ollut muovipussin sisällä ja jotkut toiset ovat kysyneet huoli silmissään: ”Voitko hyvin?” ”Joo, ei mulla mitään hätää oo” on ollut vastaukseni. Ja samanaikaisesti olen kirjoittanut kaksi seuraavaa lyhyttä viisautta kuin muistutukseksi itselleni:
”Kipu loppuu, kun se on saanut kerrottua viestinsä sinulle eli näyttänyt sen miten pidät edelleen kivustasi kiinni.”
”Kipu on sinun kokemuksesi siitä, mitä joku toinen tekee, sanoo tai on tekemättä. Vain omaan kokemukseesi sinä voit vaikuttaa.”
Eilen oltuani pari päivää tuon kivun kanssa niin vereslihalla, että kuolemakin alkoi jo houkuttaa, sain lopulta esiin kipuni syyn eli sen mitä se halusi minulle kertoa. Näin selvästi mistä oli kyse ja ja uskalsin sen ilmaistakin sille läheiselle ihmiselle, jonka peilissä tuo kipu oli noussut kohdattavaksi alitajuntani perimmäisistä pohjamudista. Sain nähdyksi ja sanotuksi sen, mitä kipu halusi minulle kertoa, ja tunsin välittömän helpotuksen ja keveyden tunteen myös kehossani. Tiesin osuneeni oikeaan ja lopulta koko tuo minua pitkään vaivannut tilanne oli aivan selkeä, kirkas ja kaunis.
Elämä avautui uudelleen ja jatkoi iloista virtaustaan, kun olin kivun kautta saanut esiin mieleni vääristyneen ohjelman ja toimintamallin. Kun kipu helpotti mielessä, se helpotti samalla kehossakin, joka on vain mielen heijastus ja luomus aivan samoin kuin maailmanikin on. Kaikki oli hyvin ja kun kävin illalla kaupoilla, huomasin kulkevani siinä luonnollisessa ilossa ja kepeydessä, joka oli tuon kohtaamattoman kivun vuoksi ollut kuin katkolla. Hymyilin kaikelle ja kaikille. Olin autuas!