Suomi, Äiti-Venäjä ja Ukrainan sota

Nykyinen Suomen valtio on syntynyt Äiti-Venäjästä Isä-Ruotsin kulttuurisen siemennyksen kautta. Ruotsin vallan aikana Suomi oli itäinen takamaa, jota ruotsalaiset käyttivät hyväkseen kuin siirtomaata. Suomesta tulivat myös Ruotsin suurvallan hurjimmat ja köyhimmät soturit eli hakkapeliitat.

Kiinnostavaa on se, että myös itse Venäjän valtiollisen kehityksen siementäjinä olivat toimineet nykyisen Ruotsin alueelta peräisin olevat viikingit, jotka kutsuttiin toista tuhatta vuotta sitten itään luomaan järjestystä hajanaisten slaavien keskelle. Näin sanat ryssä tai Russia ovat alun perin tarkoittaneet ruotsalaista tai Ruotsia.

Suomen sodassa 1808-09 Ruotsi hävisi Suomen Venäjälle. Sodan syynä olivat tuolloiset suurvaltapoliittiset kahinat eli Ranskan taistelu Englannin yliherruutta vastaan. Ranska solmi liiton Venäjän kanssa saadakseen Englannin kauppasaartoon ja Venäjä hyökkäsi Suomeen pakottaakseen Ruotsin mukaan tuohon saartoon. Suomi oli vain pelinappula isojen poikien pelikentällä.

Pian valloitettuaan Suomen venäläiset keksivät, että Suomi on hyvä liittää erillisenä suurruhtinaskuntana Venäjän yhteyteen. Näin saatiin laajempi suoja Pietarin ympärille sekä Venäjälle elintärkeille Itämeren laivayhteyksille. Suomesta tuli puoli-itsenäinen osa Venäjää, jolle Suomi oli pienenä ja suhteellisen kehittyneenä alueena kuin ikkuna länteen niin kulttuurisesti kuin taloudellisestikin. Venäjän kyljessä Suomesta kehittyi seuraavan vuosisadan aikana oman rahan ja parlamentin omaava valtioaihe, joka itsenäistyi 6.12. 1917 ja ajautui veriseen sisällissotaan.

Itsenäistyttyään Suomi suhtautui vallankumouksen kautta kommunismin sekasortoon ajautuneeseen äitiinsä kuin teini-ikäiset konsanaan ja uhitteli valloittavansa sieltä lisää alueita Suur-Suomea varten. Jossain tuon uhittelun takana saattoi olla muinainen tieto ja hämärä muisto suomalaisten omasta suuruudesta ennen kuin Venäjän valtakunta oli edes syntynytkään. Suomalaiset ja venäläiset ovat joka tapauksessa geneettisesti hyvin samanlaisia.

1930-luvulla Suomi kääntyi toisen omaa suuruutta tavoittelevan valtion puoleen saadakseen tukea uhmassaan Venäjää vastaan. Taisteltuaan ensin kunniakkaasti lähes yksin Talvisodassa Venäjää vastaan suomalaiset ottivat saksalaiset mielellään rinnalleen lähtiessään ristiretkelleen Suur-Suomea perustamaan. Me kaikki tiedämme kuinka siinä kävi.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen oli pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja elää pakotetussa sovussa ja ystävyydessä sekä avunannossa mahtavan naapurinsa kanssa. Suomalaiset johtajat oppivat pelaamaan peliä, josta oli hyötyä niin Suomelle kuin Venäjällekin eli tuolloiselle Neuvostoliitolle. Suomesta tuli taas kerran venäläisille ikkuna ja käytävä lännen suuntaan ja Suomi sai kehittyneempänä ja ketteränä maana hyödyntää Venäjän raaka-ainerikkauksia kuin siirtomaaisännät aikoinaan. Ja samalla Suomi sai viedä sen loputtoman suurille markkinoille oman teollisuutensa tuotteita. Suomesta kehittyi hyvinvointiyhteiskunta Neuvostoliiton kyljessä.

Kun Neuvostoliitto kaatui 1990-luvulla, Suomella oli hienoinen mahdollisuus itsenäistyä ihan toden teolla, mutta koska Suomen johtajat olivat tottuneet kuuntelemaan ulkovallan eli Moskovan kuiskauksia he käänsivät pian nöyrästi kuulevat korvansa kohti länttä ja Brysseliä. Itse asiassa he menivät vähitellen ihan rähmälleen läntisten hallitsijoittensa edessä, josta tarjosivat nöyrimmille palvelijoilleen mitä hienompia hillotolppavirkoja kauempana Euroopassa kaikille niille, jota eivät maansa myyneinä kehdanneet enää Suomessa näyttäytyä. Suomalaisten johtajat eivät siis halunneet itsenäistyä, vaan hakeutuivat yhä syvenevään orjuuteen lännen mahtavien edessä. Ja Suomen kansa seurasi auliisti perässä.

Lännen tarjoama orjuus on kauniimpaa ja houkuttelevampaa kuin idän, vaikka lännelle Suomi on vain kurja rajamaa ja puskurivaltio pelottavaa itää vastaan. Lännen orjuus on paketoitu vapauden ja demokratian nimelliseen kaapuun, jonka alla julma maailman ja mielten valloitus etenee lähes vääjäämättömästi. USA kokee itsensä Rooman maailmanvallan perilliseksi ja tekee siksi kaikkensa ollakseen yksinapaisen maailman ainoa todellinen hallitsija. Tähän se pyrkii kaikin mahdollisen laillisin ja laittomin keinoin.

USA valloittaa maailmaa käyttämällä hyväkseen ihmisten ahneutta ja kansojen hajaannusta. Se rahoittaa ja luo niin sanottuja ”pahan valtakuntia”, kuten esimerkiksi Saddam Husseinin Irakin tai Ibn bin Ladenin terroristijärjestön ja käyttää niitä hetken hyväkseen ja julistaa ne sitten pahoiksi ja tuhottaviksi. Näin USAn armeija pääsee ”hyvänä” vapauttamaan nuo ja monet muutkin maat niin johtajistaan kuin aineellisista resursseistaan ja USAn sotateollisuus vaurastuu edelleen.

Aina Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen USA on tähdännyt Itä-Euroopan haltuunottoon Gorbatsoville antamistaan lupauksista piittaamatta. Ja Ukrainan, joka sekin on Suomen lailla Äiti-Venäjän kyljestä syntynyt valtio, haltuunotto viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana muun muassa oranssien vallankumousten ja valtavien rahasummien avulla on ollut USAn toiveiden täyttymys. Näin se on päässyt kulissien takaa härnäämään Venäjän karhua aivan sen mahanahoissa ja sai kui saikin Venäjän lopulta aivan toiveittensa mukaisesti hyökkäämään Ukrainaan.

Ukrainan sota on USAn sotaa Eurooppaa vastaan. Eurooppa on vaurastunut ja kehittynyt halvan venäläisen öljyn ja kaasun avulla. Nyt eurooppalaiset kärvistelevät omaan nilkkaansa osuvien pakotteiden kanssa ja ajavat maanosansa lamaan ja ahdistukseen. He ostavat neljä kertaa kalliimpaa kaasua USAsta ja yhä suurempia määriä USAn sotatekniikkaa mahdollista sotaa varten, josta hyötyy vain USA. Koko Eurooppa on rähmällään läntisten hallitsijoittensa edessä.

Euroopan ja Venäjän rauhanomainen yhteistyö on ollut angloamerikkalaisen maailmanvallan suurin pelko aina 1800-luvulta saakka. Saksan yhdistyminen vuonna 1871 jolloin Saksan ja Venäjän hallitsijat olivat serkuksia, herätti tuon pelon valloilleen. Mitä olisi tapahtunut jos Saksan rationaalinen järki ja Venäjän loputtomat resurssit olivat yhdistyneet Euraasian Sydänmaaksi eli Heartlandiksi? Tämän estämiseksi angloamerikkalainen maailmanvalta on jo luonut kaksi maailmansotaa ja on nyt käymässä jo kolmatta estääkseen Euroopan eli Saksan ja Venäjän välisen luonnollisen yhteistyön.

Jos USAn havittelema sota laajentuu Ukrainasta muuallekin Eurooppaan, se tulee hyödyntämään vain USAn taloudellisia ja poliittisia etuja. Eurooppalaiset liittolaiset Suomi mukaan lukien ostavat miljardeillaan USAn sotateollisuuden tuotteita ja antavat maansa ja mantunsa sotatantereeksi aivan niin kuin Ukraina on jo antanut. Ukraina on ruutitynnyri, jonka USA on rakentanut, ja räjähtäessään se voi viedä koko Euroopan sotaan.

Tässä isojen poikien ja tyttöjen leikissä Suomi on jälleen kerran vain aulis ajopuu, joka tekee mitä tahansa tullakseen noiden suurempien ja tärkeämpien olentojen hyväksymäksi eli hyväksikäyttämäksi. Suomi ja suomalaiset eivät vielä ole huomanneet itsenäistyä, vaan me seuraamme orjan lailla muiden mielipiteitä saadaksemme murusia heidän valtansa notkuvista juhlapöydistä. Me kumartelimme ennen itään päin, mutta säilytimme silti kunniamme siinä pelissä, mutta nyt olemme aivan kunniattomasti rähmällään länteen päin.

Meidän johtajamme ovat jo antautuneet, mutta Suomen kansalla on silti mahdollisuus nähdä tämä kaikki huijaus ja jättää se mielen ansa, johon meidät on johdateltu. Haluamme me todella itsenäistyä ja herätä siitä orjuuden unesta, johon meidät on tuuditettu? Haluammeko me loputtomasti seurata vain jotain toista, jotain johtajaa jossain muualla, vai olemmeko jo valmiit todelliseen itsenäisyyteen ja vapauteen, jossa jokainen aikuinen ihminen seuraavaa vain yhteisen ja rakastavan Elämän ääntä omassa sydämessään? Eli mitä me oikein haluamme?

Nyt on hyvä aika herätä ja valita jotain muuta kuin mitä maailma meille tarjoaa. Valita se ilo ja rakkaus, joka jokaisen ihmisen ja jokaisen kansan kautta haluaa kukkia tällä ihmeellisellä Maapallollamme, joka rakkaudessaan kantaa yhtä lailla meitä kaikkia. Me voimme joka hetki luopua ulkoisista johtajistamme ja alkaa seurata Elämää Itseään niin sinussa ja minussa kuin kaikissa naapureissamme idässä, lännessä, etelässä ja pohjoisessakin. Vain Elämässä me olemme kaikki yhtä.

PS. Aikuistuakseen ja itsenäistyäkseen niin ihmisten, kansojen kuin valtioidenkin on vapauduttava hallitsevista äideistään. Mutta todellisnen vapaus ei ole murrosikäisen reagointia ja vastaan asettumista vaan äidin lahjan hyväksymistä ja omaan itsenäiseen toimintaan astumista. Jos näin ei tee ihminen tai kansa joutuu myöhemmissä liitoissaan uudestaan jonkun toisen vallan alle…