Jokainen ihminen on osa kaikkia muita ihmisiä. Jokainen ihminen on yksi solu ihmisyyden koko maapallon yli levittäytyneessä kehossa. Jokainen ihminen on mieleltään, sielultaan, perimältään ja rakenteeltaan yhtä kaikkien muiden ihmisten kanssa. Ihmisyys on yksi elävä kenttä, jonka sylissä sinä ja minä olemme yhtä. Aina.
Me kaikki synnyimme tänne tuossa ykseyden tunnossa, jossa olimme myös viettäneet edeltäneet yhdeksän kuukautta äitimme kohdussa. Minä en vastasyntyneenä vauvana tiennyt muusta kuin tuosta ykseydestä, jossa kaikki on olemassa kannatellakseen ja tukeakseen minua. Se on jokaisen vauvan perusoletus ja ymmärrys, joka vähitellen peittyy erilaisista peloista, pettymyksistä ja traumoista kasvavien suojakerroksien alle. Ykseys on elämän lähtökohta, jonka me kaikki olemme unohtaneet ja hetkeksi kadottaneet. Ykseys on totta.
Elämme juuri nyt tuon kadotuksen äärimmäisiä muotoja. Me taistelemme toinen toisiamme vastaan voittaaksemme ja hävitäksemme maailma roolipeleissä. Me tuhoamme toinen toisiamme – eli itseämme – mitä kauhistuttavimmin tavoin ja uskomme siitä seuraavan voiton ja menestyksen harhaan.
Ihmisoluista koostuvat ihmiskunnan elimet eli kansakunnat taistelevat toisiaan vastaan mitä verisimmin ja mitä kehittyneimmän tekniikan keinoin. Ja omat solumme käyttäytyvät kehossamme samoin, kun omaan erinomaisuuteensa ylimielisesti ihastunut syöpäsolu lähtee leviämään ja taistelemaan elintilasta oman kehonsa eli isäntänsä kanssa. Kaikki yksilön eli yhden solun tai yhden kansakunnan voiton puolesta. Ei haittaa vaikka keho tai koko Maapallo kuolisi, kunhan harhainen ja yksilöllisyyteensä sairastunut solu tai kansakunta voittaa kaikki muut. Se on ykseyden unohtaneen pelin henki.
Kansakunnat ovat samanveroisista soluista eli ihmisistä koostuvia ihmiskunnan kehon elimiä, joiden perimmäinen tarkoitus on toimia rauhassa ja tasapainossa yhteisen hyvän eli elämän kokonaisuuden edistämiseksi. Kun kansakunnat taistelevat vallasta ihmiskunnan kehossa se on sama kuin maksa koettaisi ottaa haltuun koko kehon tai vasemman jalan pikkuvarvas koettaisi voittaa oikean korvanipukan. Ihan sairasta.
Kun saan yhteisestä sairaudestamme tarpeekseni, voin yhtenä ihmiskunnan kehon tasavertaisista soluista on purkaa omasta mielestäni kaikki ne tuhon ja pelon ohjelmat, jotka olen kasvaessani erehtynyt omimaan. Minä voin tunnistaa syvällä sisälläni edelleen toimivan rakastavan tahdon eli sen ykseyden, jota kantaen synnyin tähän maailmaan. Sen, joka minua on aina kantanut kaikissa seikkailuissani. Minä voin rakastaa.
Minä voin muistaa, kuka minä todella olen, ja luopua kaikista niistä pelon ohjelmapätkistä, joita maailmani on minulle tarjonnut ja opettanut. Minä voin alkaa kuunnella sitä rakkautta ja ykseyttä, joka minua ja kaikkia muitakin kantaa, ja luopua siitä erillisyyden kuvitelmasta kasvavasta pelosta ja hädästä, jolla me kaikki olemme tottuneet tuhoamaan niin itseämme, toisiamme kuin rakasta Maapalloammekin. Me olemme yhdessä unohtaneet itsemme ja ykseytemme.
Minä olen Elämän rakastettu ja sinäkin olet. Antautumalla hetki hetkeltä meitä kaikkia kantavalle rakkaudelle me annamme tämän kauniin Maapallomme kasvaa siksi rakkauden planeetaksi, jota me kaikki kaipaamme ja jonka muistoa ja tulevaisuutta me kaikki sielussamme kannamme.
Rakkaus kasvaa, kun minä muistan sen itsessäni ja annan muiden vertaisteni ja kaltaisteni muistaa sen heidän omassa sielussaan ja maailmassaan. Rakkaus ei vaadi mitään, se sallii. Rakkaus sinussa ja minussa.
Vähitellen rakkaus alkaa hiljalleen muistua mieleen, kirkastua. Ei ajatuksena, vaan kokemuksena siitä, että toisen koskettaminen on samaa kuin koskettaisi itseään.
Silloin ei tarvitse enää tietää, miten elää oikein. Jokin yksinkertaisempi ja suurempi alkaa ohjata. Se näkyy pieninä asioina: tavassa katsoa toista, tavassa puhua tai tavassa olla rikkomatta sitä, mikä on yhteistä. Tavassa olla.
Ja ilman että mitään päätetään, elämä alkaa asettua hieman toisin. Ei täydellisesti. Ei kerralla. Mutta suunta muuttuu. Siitä voi kasvaa maailma, jossa tuo perimmäinen yhteys ei enää ole vain ajatus, vaan eletty todellisuus.
Yksi elämä meissä kaikissa. Yksi kokonaisuus. Eikä sille tarvitse tehdä mitään. Se riittää. Sinä riität, ja minä myös