Olen syntynyt ihmiseksi päästääkseni irti kaikista ajan ja aineen kahleista, kuollakseni kaikille niille kuvitelmille, jotka pitävät ikuisen henkeni vankina tässä pelon pakohuoneessa, jota ihmiselämäksi kutsutaan. Olen syntynyt ihmisen hahmoon kuollakseni siitä ja jättääkseni sen täysin puhtaasti ja ilman mitään karmallisia kuvitelmia oikeasta ja väärästä eli paremmasta elämästä joskus toiste, tuolla mahdollisessa tulevaisuudessa.
Olen syntynyt tänne purkaakseni sen ajan vyyhdin, jonka olen kieputtanut ikuisen olentoni ympärille, sen kuvitelman kehityksestä, jonka varassa tämä pelottava todellisuus jatkuu pyhästä ja vapaasta hetkestä toiseen. Olen tullut tänne paljastaakseni sen pelon peiton, jonka alle kerran luomisen matkallani piilouduin ja jäin hetkeksi oman jännittävän leikkini lumoihin, sen vangiksi.
Olen tullut tänne kuolemaan, päästämään irti kaikesta siitä mikä sitoo ikuisesti rakastavan olentoni tämän ajallisen harhan houkutuksiin ja kuvitelmiin. Olen tullut kuolemaan tälle hetkellisen elämän hulluudelle, johon erehdyin ikuisen iloni hetkeksi sitomaan. Olen tullut saattamaan päätökseen tämän leikin, jota ihmiselämäksi kutsutaan.
Olen kuin tähdenlento, joka välähtää ajan ja aineen taivaalla eli tässä suljetussa todellisuudessa, ja käy sen läpi siihen ikuiseen viattomuuteen ja rakkauteen, joka tätäkin todellisuutta lopulta kantaa ja jossa se tapahtuu. Olen tullut näyttämään tien ulos tästä materian ja murheen labyrintistä eli pelon pakohuoneesta. Olen tullut näyttämään, että kaipaamamme vapaus on sittenkin mahdollinen, mutta ei koskaan tämän maailman kaksijakoisen hyvän ja pahan kautta. Ei koskaan.
Olen tullut viemään ihmisen leikin päätökseen, kuolemaan kaikelle sille, mikä sitoo minut aikaan ja aineeseen, perheeseen, sukuun, kulttuuriin ja kieleen, taisteluun. Olen tullut näyttääkseni suunnan kaiken tietämämme tuolle puolen, sinne missä Elämä Itse ikuisena sykkii minussa ja sinussa, mutta ei koskaan niissä aineen hiekkalinnoissa, joita me täällä ikuisuuden meren rannoilla niin kovin innokkaina rakentelemme. Noille hetkellisille luomuksillemme me annamme Elämää suuremman arvon ja merkityksen, ja niiden puolesta me elämme ja kuolemme luullen taistelumme olevan jotenkin tärkeää tai merkityksellistä. Me olemme erehtyneet ja koko tämä kuvittelemamme maailma on yhtä suurta erehdystä, joka päättyy sinä hetkenä, kun uskallan nähdä sen niin kuin se on enkä niin kuin haluan sen olevan.
Olen tullut tänne saattamaan kaikki kuvitelmani päätökseen, kuolemaan sille ajalle ja ajattelulle, joka kuvittelee parantavansa kaikkeuden suurta ihmettä eli Elämää Itseään omilla pelokkaan hallitsemisen tarpeillaan. On ihan sama, haluanko hallita puolisoani, lastani, perhettäni, yritystäni, puoluettani, maatani tai vaikka koko ihmiskuntaa. Joka tapauksessa kaikki haluni hallita kumpuaa pelosta eli siitä murheellisesta oletuksesta, että olen yksin kaikkia muita ja koko todellisuutta vastaan. Siitä kasvaa koko tämä ihmisen maailma taisteluineen ja sotineen, ja sen minä olen tullut saattamaan päätökseen.
Mutta minä voin kuolla vain omalle hulluudelleni ja omille ahdistaville kuvitelmilleni. Sinua en voi enkä halua minnekään johdattaa, sillä sinun on itse elettävä oma elämäsi ja purettava omat pelkosi ja hulluutesi sitten, kun olet saanut niistä tarpeeksesi. Kiitos sinulle ja kaikille teille, jotka olette tehneet parhaanne, jotta olen voinut saada näkyviin kaikki hulluuteni juuret ja kaikki ne ajatusten ja tunteiden kalterit, joiden taakse minä ihmisen tapaan olin ikuisen iloni ja rakkauteni hetkeksi vanginnut.
Kiitos kun matkasit hetken matkaa kanssani. Tästä eteenpäin minun on käytävä yksin, sillä jokaisen meistä on yksin astuttava tunnetusta tuntemattomaan ja kuoltava kaikelle vanhalle voidaksemme syntyä uudelleen ja voidaksemme astua kuvitelmasta todellisuuteen, harhasta pysyvään ja pelosta rakkauteen. Jää hyvästi, rakas ystäväni ja kanssakulkijani. Kaikki on valmista!
Ei katumusta. Kaikki on nyt ohi, koko se elämä jonka luulin tuntevani. Olen vapaa.