Joo, toki olet herännyt aamulla, kun kerran tätä luet 🙂
Mutta olet varmaan myös herännyt näkemään niitä epäkohtia, joita maailma on täynnään: eriarvoisuutta, hyväksikäyttöä, saastumista, seksuaalista epätasa-arvoa, ilmastonmuutosta, sotaa ja voitontavoittelua? Ja olet saattanut myös herätä taistelemaan niitä vastaan tai sitten vastustamaan sitä eliittiä, joka maailman kulissien takaa hallitsee myös noita ilmiöitä eli koko ihmisen maailmaa. Mutta oletko koskaan tullut ajatelleeksi, minkä puolesta taistelet, kun taistelet maailmasi vääryyksiä vastaan?
Sinä taistelet aina itsesi puolesta, oman identiteettisi selviämisen ja henkiinjäämisen puolesta. Me kaikki taistelemme aina vain itsellemme tärkeiden asioiden puolesta. Joku meistä taistelee rahan ja vaurauden vuoksi, toinen aseman ja vallan, kolmas rakkauden, vapauden ja kapinan puolesta, mutta jokainen meistä taistelee oman identiteettinsä puolesta. Mutta harva haluaa herätä huomaamaan, että minun oma identiteettini myös luo sitä maailmaa, jota vastaan taistelen. Minun maailmani on itse asiassa minun identiteettini heijastus, sen kuvajainen ulkopuolellani. Minä olen maailmani.
Minä taistelen itseäni vastaan ja tuon ristiriidan vuoksi elämäni tuottaa lähes jatkuva kärsimystä ja tuskaa, stressiä. Siksi maailmamme on niin kuin se on, sinun ja minun ristiriitaisen taistelun vuoksi, ja noiden kaikkien muidenkin, jotka sortuvat samaan erehdykseen. Aikamoinen sotku, eikö vain?
Voisinko minä herätä näkemään tämän kantamani ristiriidan rehellisesti ja aidosti? Voinko nöyrästi tunnustaa olevani oman todellisuuteni ja maailmani itsevaltainen luoja? Olenko valmis luopumaan vanhempieni, opettajieni, puolisoitteni, pappieni, pääjohtajieni tai presidenttieni syyttämisestä oman mieleni tilasta eli omista tunteistani? Olenko jo valmis heräämään oman mieleni harhoista?
Moni meistä herää oman mielensä harhoista eli tunteittensa vankilasta vasta kuollessaan. Kuoleman hetken kokeneet ja elämään palanneet kertovat kaikki hyvin samaan tapaan, että kun he katsoivat hengen tasolta omaa kuollutta kehoaan, niin jäljellä ei ollut juuri mitää tunnesiteitä, ei surua eikä hätää. He olivat vapaita maallisista murheistaan, kunnes jokin tunneside sai heidät päättämään tulla takaisin kehoon. Mutta tuo hetkellinen vapaudentila jäi soimaan heidän mieleensä ja monesti muutti heidän elämänsä aivan täysin.
Mutta mielen tunnevankilasta voi herätä jo ennen kuolemaansakin. Voit tulla tietoiseksi siitä miten tunteet eli vanhat keholliset kokemukset hallitsevat elämääsi, ja kerta kerralta päättää luopua niille antautumisesta eli niiden mukaan toimimisesta. Tunteet menevät ja tulevat, mutta minun ei tarvitse toimia niiden mukaan. Minä voin kuolla menneisyydelleni, jotta voin herätä aivan uuteen aamuun ja siihen Uuteen Aikaan, jota niin moni suuresti kaipaa.
Uusi Aika alkaa sinussa ja minussa, silloin kun tässä elämän ainoassa luovassa hetkessä minä kuolen menneisyydelleni eli sen toistuville tunnerektioille ja toimin uudella ja vapaalla tavalla. Silloin toimin aiemmin tuntemattomalla tavalla, mutta samalla myös suuresti tuntien, koska menneisyyteni keskeneräiset tunnekokemukset, pettymykset, pelota ja ahdistukset eivät enää hallitse minua.
Näin minussa syntyy Uusi iloisesti luova Aika, josta kasvaa ihan uusi maailma ja todellisuus niin minulle kuin lähimmäisilleni. Minä olen maailmani iloisesti rakastava ja kaikkivaltias luoja. Olen hereillä rakkaudessa, josta kaikki alkaa ja johon kaikki kerran päättyy. Olen yhtä sinun kanssasi, ihan kaiken kanssa, eikä minulta mitään puutu. Minä olen hereillä!