Eilen illalla nukkumaan mennessäni purskahdin hetkeksi lohduttomaan itkuun, kun tajusin, että sinä olit hyväksikäyttänyt minua lapsena. Olit tehnyt minusta miehen liian aikaisin, koska tukeuduit minuun eli esikoiseesi, koska et saanut isältäni kaipaamaasi tukea ja rakkautta. Et toki käyttänyt minua seksuaalisesti hyväksesi, mutta käytit minun viatonta ja rakastavaa lapsen mieltäni hyväksesi, koska sinulla ei ollut ketään muuta johon tukeutua. Sinä purit pulmiasi ja huoliasi minulle ja minä koetin parhaani mukaan olla mies sinulle, minä pikkuinen ja suloinen poikalapsi. Minä otin vastaan kaiken mitä et isäni kanssa voinut tai uskaltanut jakaa.
Näin sinä loit minun tunne-elämäni perustan eli sen mallin, jonka mukaisesti kaikki tärkeät naissuhteeni ovat sen jälkeen rakentuneet. Minä opin antamaan kaikkeni saadakseni sen rakkauden, läsnäolon ja hyväksynnän, jota en sinulta koskaan saanut. Sinä annoit minulle vääristyneen rakkauden mallin, sillä sinä et osannut omien murheittesi vuoksi rakastaa minua. Minä jäin kaipaamaan rakkautta.
Seuraavaksi minua käytti hyväkseen 15-vuotiaana kouluni uskonnonopettaja, nuori nainen, joka kaipasi nuorta kehoani. Vieteltyään minut ja hetken seurusteluamme hän johdatti minut ensimmäiseen rakastelukertaani, jossa annoin hänelle kaiken mitä hän tarvitsi, mutta minua sattui. Kehoni ilmaisi minulle, että tämä oli väärin ja vetäydyin siksi tuosta suhteesta, mutta vasta vuosikymmeniä myöhemmin tajusin tulleeni hyväksikäytetyksi. Ja nyt tajusin, että myös sinä rakas äitini olit hyväksikäyttänyt minua.
Sama kaava on toistunut eri tavoin kaikissa tärkeissä naissuhteissani. Olen antanut naiselle kaikkeni monin tavoin toivoessani saavani heiltä sitä rakkautta, jota sinä et osannut minulle antaa. Rakkautta, joka ei pyydä eikä vaadi minulta mitään. Rakkautta, joka kertoo minulle, että minä riitän.
Yksikään näistä naisista ei ole osannut minua rakastaa kaipaamallani tavalla, sillä kaipaukseni on vetänyt puoleensa naisia, jotka hekin ovat tavalla tai toisella kaivanneet niin kuin sinä, rakas äitini, ja joita minä olen siksi pystynyt ainakin hetkellisesti tyydyttämään joko kehollisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti, tunteellisesti tai muin tavoin. Olen perimmäisen tunnemallini mukaisesti tyydyttänyt naisten tarpeita, mutta en ole saanut kokea kaipaamaani pyyteetöntä rakkautta, sillä minulla ei ole ollut siitä mitään kokemusta, sillä sinä, rakas äitini, et osannut minua rakastaa. Sinä kaipasit minulta sitä puhdasta ja viatonta rakkautta, jota et ollut saanut omalta äidiltäsi tai omalta isältäsi. Sinäkin olit ihan vitun yksin kaipauksesi kanssa!
Nyt saatana, minä lopetan kaiken tämän sinun ja muiden naisten epätoivoisen tyydyttämisen, rakas edesmennyt äitini. Minä katkaisen kaikki vääristyneet siteet sinuun ja sinun sukulinjaasi, jonka kautta tämä raskaan hyväksikäytön perinne minut tavoitti. Minä vapautan sieluni, kehoni ja henkeni siitä sairaalloisesta siteestä, jolla minä olen ollut sinuun tähän saakka sidottuna. Minä aloitan oman itsenäisen elämäni ja jätän sinun raskaan perintösi taakseni.
Annan myös kaikesta sydämestäni sinulle anteeksi kaiken mitä olet tehnyt, sillä et sinäkään paremmasta tiennyt, et mitään pyyteettömästä rakkaudesta. Mutta sinä annoit minulle elämän, tämän ihmeellisen ja hyvinvoivan kehon, joka on minua jo pitkään kepeästi kuljettanut ja toiminut sieluni kokemusvälineenä tässä ihmisyyden ahtaassa maailmassa, jossa rakkautta voi ja saa elämässään kokea vain se, joka on sen itsestään löytänyt. Nyt olen sen vihdoin löytänyt ja saanut jopa kokea todeksi toisen läheisen ihmisen kanssa.
Siksi kykenin lopulta tunnistamaan myös sen vääristyneen rakkauden, jonka sinä annoit minulle tunne-elämäni perustaksi. Ja kykenen myös päästämään sinusta irti, sillä sinä annoit minulle kaiken, mihin tuolloin pystyit. Nyt meidän molempien on paras erota ja jatkaa matkaamme omassa rauhassamme ja omassa viattomassa rakkaudessamme, joka myös sinussa odottaa löytäjäänsä eli sinua itseäsi. Matkaa rauhassa, rakas äitini!
PS. Isäni maalaus äidistäni ennen minun syntymääni.