RAKKAUDEN KAIPUU

Kun kaipaat rakkautta, kaipaat itseäsi, omaa todellista olemustasi. Kun kaipaat rakkautta, kaipaat sitä, joka oikeasti olet. Kun kaipaat rakkautta, kaipaat perimmäistä luontoasi, rakkautta olentosi ytimessä.

Voi, miten olenkaan kaivannut rakkautta, odottanut sitä vanhemmiltani, vaimoiltani, lapsiltani, rakkailtani ja koko maailmalta, joka ei osaa rakastaa. Olen kaivannut itseäni toisten itseään kaipaavien kautta, heidän rikkinäisten peiliensä heijastuksista. Olen halunnut tulla nähdyksi, kosketetuksi, kuulluksi ja rakastetuksi rakkautena, joka olen. Ja olen saanut kokea rakkauden pirstaleita, niitä palasia, jotka kulloinkin ovat olleet koettavissa ja tunnettavissa. Olen kerännyt rakkautta palasina maailmalta muistaakseni kuka minä olen.

Olen vähitellen koonnut noista palasista eheän ymmärryksen ja kokemuksen siitä kuka minä olen. Olen rakkaus etsimässä itseään tässä pelon pirstomien peilien labyrintissä, jossa kaikki etsivät itseään toinen toisiltaan eli tuolta toisaalta. Rakkaus etsii itseään rakkaudettomuuden harhan keskeltä, maailmasta joka on kieltänyt kaikkia meitä kannattelevan rakkauden, sen joka meissä kaikissa elää ja kaipaa itseään.

Rakkaus haluaa tulla koetuksi ja eletyksi tässä meidän maailmassamme. Meidän hommamme, sinun ja minun, on elää rakkaus todeksi tässä pelon pirstomassa maailmassa. Sitä rakkaus kaipaa.

Rakastaminen on mahdollista vain sille, joka on tuntenut ja tuntee rakkauden itsessään.Vain se, joka kokee rakkauden itsessään voi rakastaa. Rakkautta kaipaava himoitsee, haluaa, kuvittelee ja tavoittelee rakkautta, sen kuvajaisia ihmisyyden peilisalissa, joka kaleidoskoopin lailla muuntuu hetki hetkeltä eikä pysy koskaan paikoillaan. Rakkautta kaipaava pettyy aina. Sekin on rakkautta, sillä vain maailman heijastuksiin pettynyt voi lopulta huomata etsiä sitä sisältään.

Noista heijastuksista ei koskaan löydy mitään pysyvää eikä kestävää. Vain rakkaus sisällämme pysyy ja kestää. Se kantaa meitä vaikka emme sitä tunnistaisi tai tuntisi. Rakkaus sinussa ja minussa kantaa koko tätä maailmaa, kaikkia touhujamme sen ikuisuudessa. Rakkaus on.

Uskallatko sinä olla? Uskallatko luopua kaipauksestasi ja olla se rakkaus, jota kaipaat? Uskallatko luopua taistelustasi rahan, maineen, menestyksen ja rakkaudenkin puolesta? Uskallatko antautua sille rakkaudelle, joka on? Rakkaudelle, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Uskallatko nöyrtyä Kaikkeuden edessä ja luopua kaikesta touhustasi sen hallitsemiseksi ja valloittamiseksi? Siinä on rakkaus. Siinä olet sinä ja siinä olen minä, rakkauden kaikkia ja kaikkea kantavassa sylissä. Juuri nyt ja aina. Rakkaus on. – Ja virtaa myös Parkanon Viinikanjoen kosken rannalla.