Tiedäks mitä? Mä oon jahdannut täydellistä rakkautta koko ikäni ja vielä tosi syvästi ja innoittuneesti. Oon ollut kovasti tosissani sen kanssa, kun kerran oon Serioukselta, jossa vakavahenkiset ihmiset asuu 
Niin, ja sitten eilen sain huomata jahdanneeni koko ikäni harhaa, jota ei oo olemassa eikä tuu koskaan olemaankaan. Oli muuten aikamoinen kokemus, ensin järkytys ja sitten helpotus, kun ei enää tarvitse jahdata olematonta.
Mulle kävi ihan ihka selväks, että tässä ihmisen ja aineen maailmassa ei voi olla mitään ehdottoman täydellistä. Ja jos olis niin silloin ei olis elämää, jossa täytyy aina olla jokin virhe ja vaje, jotta se voi edetä ja kehittyä. Täydellinen elämä ja rakkaus on vain ihmisen kuvitelma, kuin kaikin tavoin täydellinen ympyrä, johon elävät olennot tai rakkaus ei koskaan mahdu. Ei koskaan.
Voi, miten minäkin olen halunnut tulla rakkauden täydelliseksi ympyräksi, jotta sitten voisin tavata sen täydellisen naisen, joka on itsestään löytänyt myös tuon täydellisen eheän ympyrän. Ja sitten meistä kahdesta voisi tulla kuin ikuisuuden makaava kahdeksikko, jossa energian vaihto ja rakkaus on täydellistä hamaan tappiin saakka. Niin kuin varmaan arvaan, tuo pettymyksen tappi on aina tullut eteen ennemmin tai myöhemmin. Useimmiten ennemmin
Ja eilen sain huomata, että ei enää tarvii. Ei tarvii taistella tai puskee tullakseen täydelliseksi, tai vaatiakseen sitä toisilta. Riittää kun antautuu sille täydellisen rakkauden merelle, jonka ikuisessa sylissä olen rempoiluni rempoillut ja taisteluni taistellut. Riittää kun luopuu taistelusta ja asettaa miekkansa ja kilpensä lepäämään tuon loputtoman meren rantahietikolle ja antautuu sille täydelliselle ja kaiken sallivalle rakkaudelle, joka oli jo tässä ja on kaikkialla muuallakin, myös sinussa ja minussa. Rakkauden meri riittää meille kaikille.
Nyt mun ei enää tarvii kuin kelliä tässä rakkaudessa ja nauttia siitä sylistä, jota tältä aineen ja ihmisen maailmalta turhaan kaipasin. Mä olin kuin kala rakkauden valtameressä, joka kaipasi täydellistä rakkautta toisilta kaloilta, joilla ei ollut tarjota kuin se inhimillisen rakkauden syli, joka meillä on toisillemme antaa. Se on totta, mutta ei koskaan täydellistä. Ja se riittää, kun luopuu täydellisyyden tavoittamisesta, joka tuottaa vain täydellistä pettymystä
Rakkauden syli on aina ja ikuisesti jokaisen sen valtameressä polskivan kalan ympärillä, niin sinun, minun kuin noiden kaikkien muidenkin ympärillä. Me olemme kaikki yhtä rakkaudessa.
Täydellinen rakkaus on harha. Rakkaus ei ole.