Rakastatko sinä omaa sairauttasi? Pidätkö hyvää huolta omasta vaivastasi? Oletko niin kiintynyt sairauteesi, että suorastaan loukkaannut, jos joku haastaa sen tai pohtii sen tarpeellisuutta? Eli onko sairaudestasi tullut osa sinun identiteettiäsi eli sitä miksi itsesi kuvittelet? Otan osaa…
Sinun kehosi on täydellinen elävä ja itsestään uudistuva olento. Ihmiskeho on Elämän mestariteos Maan päällä, se on mitä monipuolisin luomisen väline, jonka veroista ei ole toista. Elämä Itse asuu ja ylläpitää kehoasi eli joku tieteelle täysin tuntematon ihme sykittää sydäntäsi, sulattaa ruokasi, uudistaa solusi ja antaa sinulle Elämän ihmeellisessä kehossasi.
Lääketiede ei ymmärrä mitään kehosi elävästä kokonaisuudesta, vaan se on keskittynyt sen osien analyysiin ja niiden oireiden tutkimiseen ja tukahduttamiseen, joita kehossa syntyy erilaisissa tilanteissa, kun sen luonnollinen tasapaino järkkyy. Lääketiede tutkii sairauksia, mutta ei ymmärrä sitä mikä sairastuu eli kehon kokonaisuutta. Ihminen ei ymmärrä itseään.
Kaikki sairaudet ovat mielen sairauksia, mutta koska ihminen – eli sinä ja minä – pyrkii väistämään oman vastuunsa elämästään ja näkemään kaiken vaivansa syyn aina jossain toisessa, me olemme kehittäneet kokonaisen tieteen alan eli lääketieteen ylläpitämään yhteistä kuvitelmaamme siitä, että sairaudet ovat ulkopuolisia uhkia, joita vastaan on suojauduttava lääkkein ja rokottein.
Me käymme lääketieteen keinoin jatkuvaa taistelua ja sotaa Elämän ihmettä kohtaan. Me tuhoamme myrkyillä, säteillä ja geneettisen manipuloinnin keinoin kehomme pienimpiä ja viattomimpia osia eli viruksia ja bakteereita epätoivoisessa halussamme hallita Elämää. Me tuhoamme itseämme pitääksemme sairautemme elossa. Me olemme sairastuneet äärimmäiseen ylimielisyyteen ja käymme sen johtamana yhdessä kohti yhteistä itsemurhaa. Ihminen tuhoaa kehonsa ja maailmansa, jotta hänen ei tarvitsisi kohdata omaa jumalallista vastuutaan elämänsä ja kehonsa luojana ja ylläpitäjänä.
Ihminen on sairas ja keho on viaton sijaiskärsijä, joka kärsii mielemme sairaiden ajatuskulkujen ja erehdysten vuoksi. Ihminen itse – eli sinä ja minä – on oman elämänsä ainoa luoja ja lähde. Ja sairaudet kehossa ovat kuin hälytysvaloja auton kojetaulussa eli ne kertovat aina siitä, että mielessämme on jokin tunne- tai ajatustila, joka rasittaa elävää ja ihmeellistä kehoamme. Sairaus on mahdollisuus pysähtyä tutkimaan oman mielemme tilaa ja paljastaa itsellemme mikä meitä todella vaivaa eli mikä oman mielemme rakenteissa rikkoo Elämän ikuista uudistumista vastaan.
Mutta koska me emme halua tuntea itseämme, me käännymme vaivoinemme lääkärin puoleen. Lääkäri on koulutettu ulkoistamaan oireemme ja näkemään niiden syyn ihmisen ulkopuolella eli bakteereissa, viruksissa, ravinnossa tai jopa lääkkeen puutteessa. Lääkäri hoitaa sairauttamme ja parhaassa tapauksessa hän toimeksiantajiensa eli lääketehtaiden eduksi voi ilmoittaa sinulle, että sinun on syötävä tätä lääkettä koko loppuelämäsi ajan. Lääkäri tekee sairaudestasi sinun suosiollisella avustuksellasi kroonisen eli kuolemaan johtavan. Hän tekee suurta bisnestä.
Lääketeollisuus on sotateollisuuden ohessa maailman suurin teollisuuden haara. Olet varmaan huomannut, miten nämä kaksi teollisuuden haaraa ovat ottaneet viime vuosina koko maailmamme haltuunsa ja valjastaneet kaiken median ja kaikki hallitukset ympäri maailman markkinoimaan heidän tuhoavia ratkaisujaan ihmiselämän haasteisiin. Kuoleman pelon varjolla ne markkinoivat meille omia kuolettava ja tuhoavia ratkaisujaan, ja me kaikki itseämme ja omaa luovaa vastuutamme pelkäävät hyväksymme tarjotut lääkkeet ja aseet ainoina mahdollisina ratkaisuna noihin haastaviin tilanteisiin, jotka nuo meitä hallitsevat ylikansalliset suuryhtiöt ovat itse luoneet markkinoidakseen tuotteitaan ja levittääkseen valtaansa yhä laajemmalle. Sodassa ja markkinoinnissa ovat kaikki keinot luvallisia – kunnes me kerran heräämme siitä alistumisen ahdistavasta unesta, johon hallitsijamme ovat meidät tuudittaneet.
Sinä olet oman elämäsi ainoa luoja. Sinä olet täysin vastuussa oman kehosi hyvinvoinnista. Kehosi on mitä nöyrin elävä olento, joka tekee näkyväksi kaikki mielesi hienovaraisimmatkin piirteet. Kehoasi ja sen vaivoja kuunnellen saat mielesi salatut pelot, surut ja ahdistukset näkyviksi ja kohdattaviksi. Kehosi toimii alitajuisesti eli ilman tietoista ohjaustasi ja siksi se tekee myös omat alitajuiset tunteesi ja ajatuksesi näkyviksi. Kehosi on sinun nöyrin palvelijasi, jota sinä olet ylimielisyydessäsi tottunut kurittamaan, koulimaan ja lääkitsemään oman sokean tahtosi mukaisesti.
Sinä teet kehosi sairaaksi ja vaivaiseksi ja odotat lääkäreiden hoitavan ja paikkaavan kaiken sen minkä sinä ehdoin tahdoin rikot ja tuhoat omilla toimillasi. Sinä olet itse sairas, ei sinun ihmeellinen kehosi.
Me kohtelemme kehoamme kuin autoa, josta on puristettava kaikki tehot irti ja jolla on pystyttävä kaahaamaan ääritilanteista toiseen kunnes se hajoaa tai murskautuu päättömän menomme vuoksi. Näin me sairastumme ja kuolemme elämästä toiseen.
Me vaihdamme tuhoamamme kehon toiseen viattomaan malliin, jonka senkin me jääräpäisyydessämme johdamme sairauteen ja kuolemaan. Me emme kunnioita kehomme elävää olentoa ja siksi me käytämme sitä hyväksemme aivan niin kuin me käytämme hyväksemme toinen toisiamme ja koko tätä ihanaa ja vielä elävää Maapalloa. Ja meidän hyväksikäyttömme ei suinkaan johda meidän omaan hyvinvointiin ja onneen, vaan yhteisen murheeseen, sairauteen ja kuolemaan. Me olemme ihan kusessa oman sokean välinpitämättömyytemme ja vastuuttomuutemme kanssa.
Mutta onneksi saamme omasta rakkaasta sairaudestamme sisältöä elämäämme. Onneksi sairauttani hoidetaan mitä kalliimmiksi käyvillä lääkkeillä ja laitteilla yhä suuremmissa ja tehokkaammissa sairaaloissa, joiden ylläpitäminen saattaa yhteiskuntamme konkurssin partaalle. Onneksi me olemme sairautemme vuoksi kuin auliita lypsylehmiä, joiden avulla verorahamme saadaan johdettua meitä hallitsevien ylikansallisten yritysten kassakirsuihin.
Kaikki käy juuri niin kuin itse alitajuisesti haluamme ja kun sen todella tajuamme ja ymmärrämme, me voimme muuttaa tuon alitajuisen ohjelman ja parantaa niin oman kuin yhteiskuntammekin sairauden. Silloin me voimme haluta lopulta käydä Elämän ikuisen ihmeen myötä eikä sitä vastaan.
Mutta se tapahtuu vasta sitten kun me otamme oman vastuullisen paikkamme oman elämämme ja todellisuutemme ainoana luojana, oman kehomme nöyränä ja hyväntahtoisena hallitsijana. Vasta sitten me olemme vapaita maailmamme sairaasta halusta pitää meidät auliina alamaisina, potilaina ja orjina, jotka toimivat ja sairastavat juuri niin kuin toiset paremmin tietävät asiantuntijat, lääkärit ja johtavat tahtovat. Vasta sitten me olemme todella elossa, todella läsnä omassa ihmeellisessä kehossamme. Vasta sitten me olemme yhtä Elämän Itsensä eli kaiken ja kaikkien kanssa.