Keskustelin tänään pitkään hyvän ystäväni kanssa. Kerroimme toisillemme viime aikojen tapahtumista ja oivalluksista, siitä miten Elämän ymmärtäminen oli edennyt meissä molemmissa. Ja kaiken muun ohella ystäväni tunnusti olevansa seksiaddikti ja osallistuvansa säännöllisesti SAAn eli Sex Addicts Anonymousin kokouksiin. Ne ovat auttaneet häntä tuon vimmaisen seksin tarpeen kohtaamisessa ja ymmärtämisessä.
Toinenkin ystäväni on tuon saman haasteen pauloissa ja siksi olen saanut kuulla noista teemoista aiemminkin. Mutta tällä kertaa keskustelu eteni aivan uusille urille ja sain huomata, kuten niin monta kertaa aiemminkin, että tälläkin äärimmäiseltä vaikuttavalta inhimillisellä haasteella on jotain tekemistä myös minun kanssani, Samavika-Rahikaisen kanssa.
Ystäväni kertoi näet huomanneensa, että seksiaddiktion taustalla on syvempi addiktio eli kaipaus, jonka hän on tunnistanut niin itsessään kuin muissa noihin kokouksiin osallistujissa. He ovat kaikki kaivanneet rakkautta jo kauan ennen kuin kehon hormonien herääminen murrosiässä kohdisti heidän kaipauksensa seksiin ja siitä saatavaan dopamiiniryöppyyn. Ja tuon addiktion voin tunnistaa myös itsessäni, syvän kaipauksen tulla rakastetuksi, hoivatuksi ja kannatelluksi.
Rakkauden tyydyttämätön kaipuu on johdattanut minut viiden avioliiton ja muutamien muiden suhteiden ja kohtaamisten kautta tähän hetkeen, jossa olen vihdoin avautumassa sille rakkaudelle, joka on aina kannatellut niin minua kuin kaikkia kumppaneitani. Rakkauden sylille, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan niin minun kuin sinunkin ympärilläsi, meitä kaikkia kannattelemassa. Olen etsinyt ja kaivannut sitä mikä on, sillä olen elänyt hädän harhassa.
Ystäväni kertoi myös, että monet AA-kerholaiset liittyvät SAA-kerhoon päästyään pullosta eroon. Sillä he huomaavat, että pullon kaipuun taustalla on ollut kehollisen kontaktin puute, jota on voinut lääkitä tai ainakin laastaroida seksillä. Ja ystäväni oli itse osallistunut myös SLAAn eli Sex and Love Addicts Anonymousin kokouksiin, jotka olivat auttaneet häntä huomaamaan, että seksin tarpeen taustalle on itse asiassa ollut rakkauden kaipuu, sen syvän ja selkeän, puhtaan ja viattoman kohtaamisen ja läsnäolon kaipuu, jota jokainen pieni lapsi meissä kaikissa on aikanaan jäänyt kaipaamaan.
Kun lapsi ei aikanaan saa mitä hän luonnostaan kaipaa, tuo keskeneräinen rakkaus ja täyttymätön kaipaus synnyttää alitajuisen ohjelman, joka nuoruudessa ja aikuisuudessa pyrkii erilaisten addiktiivisten toimien kautta saavuttamaan tuon kaivatun täyden rakkauden tilan. Noita addiktiivisia toimia saattavat olla urheilu ja kuntoilu, menestys koulussa ja työelämässä, ryyppääminen ja huumeet, henkisyys ja uskonto, tupakka ja ruoka, pelaaminen ja muut harrasteet sekä tietysti ihmissuhteet ja seksi. Kaikki käy!
Ihminen omistautuu täysin jollekin toimelle, koska hän uskoo sen kautta saavuttavansa sen täyden rakkauden tilan, jota hän jäi lapsena kaipaamaan. Ihminen antautuu ihan mille vain, jotta hän saisi kaipaamaansa rakkautta ja hyväksyntää. Kaikki kelpaa! Mutta mikään niistä ei toimi, mikään ei tuo ehdotonta ja varmaa täyttymystä. Siksi tuota tointa – mikä se sitten onkaan – on toistettava loputtomasti uudestaan, saatava yhä uusia hetkellisiä täyttymyksiä. Mutta mikään ei riitä!
Et taida muistaa, miten suuri kaipaus sinulla oli heti synnyttyäsi yhtyä uudestaan äitisi kanssa, tuon rakkaan synnyttäjäsi, jonka täydessä ja ehdottomassa yhteydessä olit viettänyt edelliset yhdeksän kuukautta. Olit kasvanut äitisi kohdussa, joka nyt oli vahvoilla lihaksillaan työntänyt sinut ulos maailmaan ja erottanut sinut äidistäsi. Ei ole mikään ihme, että kaipasit takaisin äidin yhteyteen, sinua kannatelleeseen kaikkivoipaiseen syliin, joka oli antanut sinulle kehon ja elämän. Sinun oli solmittava tuo yhteys uudelleen hinnalla millä hyvänsä, sillä sinun elämäsi ja selviämisesi riippui siitä.
Äiti oli meille kaikille ensimmäinen addiktion kohde, se jota tarvitsimme ja kaipasimme kaikilla soluillamme ja koko olemuksellamme. Äidin silmät ja rakastava katse, äidin tissit ja lämmin ja ravitseva maito, äidin syli ja sen lämpö ja pehmeys, äidin haju ja tuoksu, tuo huumaava universumi ympärillämme. Äitiä me kaikki kaipasimme ja äitiä me kaikki jäimme kaipaamaan, kuka enemmän, kuka vähemmän. Siitä kasvavat kaikki addiktiot, siitä, että tuo ensimmäinen addiktio jäi kuin kesken emmekä koskaan saaneet täyttä ja turvallisen rakkauden täyttymystä äitimme sylissä. Äidin rakkauden kokeminen jäi kesken.
Siksi me olemme etsineet tuon ensimmäisen ja täysin luonnollisen addiktion puuttuvaa täyttymystä niistä mitä hurjimmista ja hulluimmista addiktioista, joita me kukin olemme kehittäneet omien mielihalujemme ja taipumustemme mukaisesti. Jotkin noista addiktioista kuten työ- ja hoivaamisaddiktiot sekä menestyksen kaipuu ovat yhteiskunnallisesti palkittuja ja toivottujakin. Jotkut taas kuten viina-, huume- ja seksiaddiktiot ovat halveksittuja ja piiloteltavia, vaikka myös työ- ja valta-addiktitkin sortuvat niihin. Kaikilla on sama hätä päästä äidin tai äiti-yhteiskunnan syliin hoivattavaksi. Ja kukaan ei koskaan todella pääse kuin ohikiitäviksi hetkiksi. Addiktio ei toimi.
Mitä tehdä? Miten purkaa tämä hädän ja kaipauksen kierre? Miten löytää se rauha ja rakkaus, jota kaikki kaipaavat, mutta kukaan ei löydä? Onko se edes mahdollista?
Ystäväni on tehnyt omaa syvää matkaansa ja lopulta uskaltanut kohdata tuon kantamansa pienen lapsen hädän ja olla tuolle kauan hätäilleelle lapselle se rakastava syli, jota hän ei lapsena saanut. Hänen oli kohdattava ja otettava syliinsä myös se vihainen teini, joka rakkauteen pettyneenä oli roiminut kaikkia ja kaikkea ja koettanut siten purkaa pettymystään ja vihaansa. Vasta sitten ystäväni sai rauhan ja koki kasvaneensa todelliseksi ja vastuulliseksi aikuiseksi aiempien aikuiseksi kuviteltujen roolihahmojensa sijaan. Lapsena kesken jäänyt rakkauden ja sylin kaipuu sai täyttymyksen, kun hän itse kasvoi aikuiseksi, jota hän oli ikänsä kaivannut.
Minun rakkauden kaipuuni sai rauhan ja täyttymyksen, kun löysin ja tunnistin Elämän suuren ja ikuisen sylin ympäriltäni, sen joka on minua aina kantanut ja tulee aina kantamaan. Siitä antautumisesta ja kokemuksesta kertoo valmisteilla oleva kirjani ”Ihmisen matka – paluu Elämän syliin”. Rakastavaa syliä me kaikki kaipaamme!