Sinä olet ihmeellinen ihmettelijä, joka on unohtanut itsensä. Sinä olet ikuisuus, joka on kadottanut itsensä ajan kuvitelmiin ja joulun odotukseen. Sinä olet kaiken kuvittelija, joka ei enää itseään tunnista. Sinä olet rakkaus, joka on eksynyt luomansa aineen hetkellisyyteen, sen syntymästä ja kuolemasta kasvavaan pelkoon, vaivaan ja ahdistukseen. Sinä olet kaikkeus, joka on pelästynyt omia rajallisia luomuksiaan. Sinä olet ihminen, kaikkeuden oma leikki- ja kokemusväline, joka on lopulta heräämässä luomastaan ahdistuksen unesta. Sinä olet joulun ihme!
Tälläkin hetkellä joulun ihme on läsnä, se elämän ihme ja taika, jota me Joulupukista etsimme ja jota me Jeesuksen syntymän juhlassa muistelemme. Me ihmeelliset olennot olemme onnistuneet ulkoistamaan oman ihmeellisen rakkautemme ja lähteneet etsimään sitä maailman kirkoista, sen turuilta ja markkinoilta. Kun petyimme yhden kaupittelijan eli kirkon ja Jeesuksen tarjoomuksiin lähdimme markkinoiden matkaan eli myymään omaa ja lastemme kiltteyttä, jotta Joulupukki toisi meille kaiken kaipaamamme. Ja me jo saaneet kaiken kaupiteltavan ja rahalla ostettavissa olevan, mutta rakkautta me emme ole rahan markkinoilta löytäneet, emmekä tule koskaan löytämäänkään, sillä itseämme ja omaa perimmäistä olentoamme emme voi ostaa emmekä myydä. Meidän tulee vain muistaa oma ihmeemme!
Kun lapsena otimme ensimmäisiä askeleitamme tässä maailmassa, meidän silmämme olivat ihmetyksestä ymmyrkäisinä. Me katsoimme ja me näimme, emme antaneet yhdenkään ilmiön paeta silmiemme syvää katsetta. Me olimme kaiken keskellä, kaikkea tutkimassa ja ihmettelemässä. Me olimme elossa, läsnä Elämän ihmeessä.
Me uskoimme joulun ihmeeseen, Jeesuksen syntymään ja Joulupukin hyväntahtoisuuteen, vaikka meitä molemmilla hahmoilla peloteltiinkin. Peloteltiin ristillä roikkuvalla verisellä Jeesuksella, joka tuomitsee syntisiä ja Joulupukilla, joka tuo meille risuja, jos emme ole kilttejä. Meidän piti oppia toimimaan niin kuin Herra tai vanhempamme tahtoivat, jotta saisimme sen mitä kaipasimme, lahjoja ja rakkauttakin. Meitä huijattiin!
Meidän vieteltiin pois omasta luonnollisesta ihmetyksestämme, siitä rakkauden ihmeestä, joka meitä kaikkia kantaa. Ja meidät ohjattiin olemaan kiltti ja tottelevainen, mukautumaan toisten odotuksiin ja yhteiseen inhimilliseen unohdukseen. Meistä tehtiin toistemme kaltaisia ja yhdessä me kaikki eksyimme maailmamme pelottavaan labyrinttiin, sen ylläpitämään aineen, vallankäytön ja loputtoman taistelun uneen. Me eksyimme yhteiseen valheeseemme omasta synnistämme, pahuudestamme ja puutteellisuudesta, ja lähdimme etsimään pelastusta, täydennystä ja rakkautta maailman harhaisista peli- ja peilisaleista. Niistä löysimme vain kaikkeuden kuvajaisia, mutta emme koskaan Kaikkeutta, joka meissä kaikissa odottaa heräämistään ja kasvamistaan täyteen kukoistukseensa.
Se ihme, joka sinussa oli lapsena läsnä, on edelleen sinussa niin kuin se on omassa ihmeellisessä lapsessasi ja lapsesi lapsessa, jonka viattomasta suloisuudesta sinäkin niin nautit. Hän muistuttaa sinua itsestäsi, siitä ihmeen unohduksesta, josta me kaikki aikuiset kärsimme ja jonka me sukupolvi sukupolvelta olemme erehtyneet opettamaan noille ihanille pienille ja vielä elämää ihmetteleville olennoille. Kaikki lapset, jopa nuo naapurinkin kakarat :), ovat samasta ihmeestä. Joulun ihmeestä, jonka sinä olet itsessäsi hetkeksi unohtanut.
Muista oma ihmeesi, tunnista Elämän ihmeellinen syke sinussa. Se joka sydäntäsi juuri nyt sykittää samalla kun se sykittää kaikkia muitakin sydämiä, niin ihmisten ja eläintenkin. Sama ihmeellinen Elämä kieputtaa koko Kaikkeuden kaikkia galakseja ja sen koko äärettömyyttä sekä myös tätä kaunista Maapalloa, jota me hämmennyksessämme hyväksikäytämme ja tuhoamme.
Elämän ihme on kehosi jokaisen atomin täyttävä tyhjyys, jota tiede ei vielä näe eikä tunnista. Elämän ihme on kaikkien taivaankappaleiden välinen tyhjyys, jonne tiede jo aavistaa pimeän aineen ja materian, vaikka ei niitäkään vielä havaitse. Elämä Itse on Kaikkeuden valtameri, josta kaikki aine ja aineesta kasvava hetkeksi syntyy kuollakseen aikanaan takaisin sen ikuiseen äärettömyyteen. Elämä Itse on ainoa tosioleva, joka ei koskaan synny eikä kuole. Elämä itse on ihme, jonka sinä olet itsessäsi unohtanut. Sinä olet Elämä itse, josta sinä olet hetkeksi eksynyt luomasi aineen hetkellisiin kuvitelmiin. Sinä olet Elämän ihme, josta joulukin sinua muistuttaa.
Muista itsesi, jotta sinun ei enää tarvitsisi tartuttaa rakkaita lapsiasi unohduksellasi. Kohtaa unohduksesi ja ymmärrä se hetken leikkinä, josta on helppo luopua sen käytyä jo tylsäksi ja ahdistavaksi. Palaa takaisin lapsuuteesi viattomuuteen, joka on edelleen Elämä Itse sinussa. Luovu lapsen lailla helposti siitä mikä ei sinua enää kiinnosta, siitä mikä ei enää ole hauskaa eikä luo eikä ylläpidä sitä rakkautta ja iloista ihmetystä, joka on sinunkin perimmäinen luontosi.
Ole tosi itsellesi ja luovu kaikesta siitä mikä sinua vaivaa ja ahdistaa, kaikesta siitä minkä alle olet aikojen kuluessa peittänyt iloisesti ihmettelevän luontosi, oman todellisen olentosi. Kuori yltäsi kaikki pelko ja vaiva, kaikki se mikä ei soi rakkautesi ikuista laulua, vaan pakottaa sinut sopeutumaan maailmasi harhaiseen tavoittamiseen, sen vääristyneisiin ja pelottaviin kuvioihin ja malleihin. Koko Elämän ihme ja kaikki se rakkaus, jota olet ikäsi maailmaltasi, sen jeesuksilta ja joulupukeilta kaivannut ja odottanut, on aina ollut sinussa itsessäsi.
Sinä olet Joulun todellinen ihme, sinä olet Elämän ihme, jota me yhteisessä inhimillisessä erehdyksessämme olemme oppineet etsimään ja kaipaamaan maailmaltamme, sen miehiltä ja naisilta. Sinä olet yhteinen unohduksemme, jonka on nyt aika päättyä. Sinun on aika lopultakin herätä siihen ihmeeseen, joka sinä olet, olet aina ollut ja tulet aina olemaan. Sinä olet ikuinen Elämä Itse, joulunakin!