Maailma on kuin peilisali, joka on niin täynnä erilaisia kuvitelmia ja harhoja, että on vaikeaa erottaa, mikä on totta ja merkityksellistä. Maailma on täynnä valheita, jotka esiintyvät totuuksina ja totuuksia, joita väitetään valheiksi. Koska kaikki on niin vinksin vonksin ja heikun keikun, kukin meistä tarrautuu helposti johonkin valheeseen, jotta todellisuus tuntuisi edes jotenkin turvalliselta ja varmalta. Me takerrumme oljenkorsiin ja kuviteltuihin totuuksiin, kun emme paremmasta tiedä. Ja niin on luonnollisesti tehnyt Samavika-Rahikainenkin.
Seuraavassa muutama keskeinen valhe ja harha, joihin olen matkallani törmännyt ja joihin olen hetkeksi takertunut:
SUOMI ON ITSENÄINEN. Muistan, miten sydämeni sykähteli onnesta ja yhteenkuuluvaisuudesta, kun lapsuuteni kesäleireillä nostimme Suomen lippua salkoon. Olin ylpeä suomalaisuudestani. Nyt kun 50 vuotta myöhemmin katson Suomea niin, näen maan, jonka johtajat ovat myyneet maansa ylikansallisille suuryrityksille, rahalaitoksille sekä ajatushautomoille. Johtajat kaikkien muiden tapaan ajavat vain omien ja läheistensä etua ja antavat koko kansan ja koko maan resurssit muiden vielä isompien herrojen ja rouvien hyväksikäytettäväksi. Suomi on myyty muille maille vierahille…
SINÄ OLET AIKUINEN. Vähintään 70% meistä aikuisen ikäisistä ja kokoisista on mieleltään lapsia tai korkeintaan teini-ikäisiä. Me olemme lapsenkaltaisia alistuvia, avuttomia, epäitsenäisiä ja vastuuttomia olentoja, jotka odottavat johtajiemme tietävän mitä he tekevät ja johdattelevan meitä kohti onnea ja autuutta. Tai sitten me olemme itse noita aikuisia esittäviä johtajia, jotka seuraavat sokeasti jotain toisia vielä suurempia johtajia samaan tapaan kuin kansamme meitä. Sokeat ja avuttomat johtavat toisia sokeita avuttomia kohti kuilun reunaa, kohti tuhoa…
ELÄMÄ ON KÄRSIMYSTÄ. Suomalaisia on vuosisadat kasvatettu kestämään ja kärsimään, sisukkaasti odottamaan luvattua palkkiota tai taivastilaa kaiken kärsimyksen jälkeen. Suomalaiset ovat tuijottaneet verisenä ristillä roikkuvaa kärsimyksen symbolia iät ja ajat, ja ottaneet siitä mallia. He kärsivät viikon töissä, jotta voivat nauttia vapauden huumasta viikonloppuna. He tekevät ikänsä tylsää työtä, jotta voivat nauttia elämästä eläkkeellä. He odottavat joulua kuin kuuta nousevat ja kärsivät tuonkin kaivatun onnen läpi.
Tuo on yhteinen kuvitelmamme, jota me päivä päivältä toistamme ja teemme siten todeksi. Tosiasiassa Elämä on iloinen luomisen ihme, joka meissä jokaisessa odottaa kukkimistaan Elämän ihanalla kukkaniityllä. Me olemme vain yhdessä erehtyneet luomaan ja ylläpitämään kärsimystä, sotaa, taistelua ja pelkoja ja antautuneet noille omille kuvitelmillemme. Kärsimys on harha Elämän rakastavassa sylissä, meidän kunkin itse ylläpitämä kuvitelma.
KUOLEMAN JÄLKEEN EI OLE ELÄMÄÄ. Kuolema on perimmäinen pelkomme, jonka vuoksi me useimmiten jätämme myös sitä edeltävän elämän elämättä. Pelätessämme kuolemaa me luomme omista ja yhteisistä kuvitelmistamme oman elämänkaaremme eli oman epätoivoisen yrityksemme väistää tuon kaaren päässä väistämättä odottavaa kuolemaa. Me kaikki tavoitamme kuolemattomuutta maallisessa maailmassa eli sellaista mainetta ja menestystä, että meidät muistettaisiin vielä kuolemankin jälkeen. Ja me kaikki epäonnistumme tuossa yrityksessämme ja kuolema korjaa sadon.
Oikeasti kuolemaa ei ole, ei loppua sille ikuiselle sielulle ja hengelle, joka sinä olet. Kuolema on vain portti toiseen ulottuvuuteen, siihen hengen aisteillemme näkymättömään maailmaan, jonka me kiellämme ylimielisessä yrityksessämme hallita todellisuuttamme vain rajallisten aistiemme ja niiden varaan rakentuneen tieteen avulla. Kuolema on kauhistuttava harha, jonka vuoksi me annamme peloillemme vallan hallita itseämme ja toisiamme. Kuolema on mitättömyys, joka kauttamme pyrkii hallitsemaan Elämän suurta ja rakastavaa tuntemattomuutta siinä koskaan onnistumatta. Kuolema on turhan iso valhe.
VANHEMPANI EIVÄT RAKASTANEET MINUA. Jokaisella meistä on isä ja äiti, joiden rakkauden aktin kautta me kaikki saimme alkunsa. On ihan sama, mitä tuon aktin jälkeen tapahtui, sillä isämme ja äitimme olivat rakkauden ja Elämän palveluksessa. Vanhempasi antoivat sinulle Elämän lahjan, he rakastivat sinut eläväksi kehoksi. Ja tuon rakkauden tunnustaminen vapauttaa sinut rakastamaan omia lähimmäisiäsi, puolisoitasi ja lapsiasi.
Tätä me emme halua nähdä, vaan lapsellisessa vastuuttomuudessamme sälytämme vanhempiemme niskaan kaikki syntymämme jälkeiset kuvitellut ja todellisetkin erehdykset. Me tuomitsemme isämme ja äitimme ja käytämme koko elämämme syntymämme jälkeisten erheiden ja harhaisten käsitysten ylläpitämiseen. Me katsomme taaksepäin lapsuutemme vaivoihin ja pysymme ikuisina lapsina. Kunnes kehomme taas kerran kuolee ja päästää meidät pahasta eli elämästä, jonka me olemme itse tuominneet kauheaksi ja pelottavaksi. Ja sitten synnymme seuraavaan kehoon samaa kusetusta ja harhaa kantaen. Ei ole mikään ihme, että elämä tuntuu joskus turhalta!
MINÄ MUUTUN SITTEN KUN… Sinä et koskaan muutu sitten, kun saat sen työpaikan tai tuon puolison, käyt tuon kurssin tai pääset eläkkeelle. Sinä et koskaan muutu tulevaisuudessa, jota ei ole, vaan sinä muutut ainoastaan näissä hetkissä tässä ja nyt, jolloin valitset toisin. Sinä muutut silloin, kun et juuri nyt enää jatka menneisyytesi murhetta, vaan valitset Elämän ikuisen ilon ja avautumisen tässä ainoassa hetkessä, jossa kaikki sydämet lyövät yhtä aikaa ja kaikki Elämä laulaa yhtä ihmeellistä laulua. Sinä muutut silloin, kun läsnäolosi pyhässä hetkessä valitset jotain muuta kuin menneisyytesi murheiden, pelkojen ja ahdistuksen ylläpitämisen.
Sinä olet vapaa ja itsenäinen silloin, kun rohkenet elää, ajatella ja luoda ilman menneisyytesi malleja, totuuksia ja valheita. Sinä olet elossa silloin, kun et enää pelkää olematonta kuolemaa. Sinä olet aikuinen silloin, kun et enää seuraa ketään muuta kuin iloista Elämää Itseään sinussa ja kaikissa muissakin. Sinä rakastat silloin, kun et enää myy ikuista rakastavaa olentoasi maallisen onnen vuoksi. Sinä olet elossa silloin, kun et enää kanna kuviteltua kuolemaa ihanassa luovassa mielessäsi, josta koko maailmasi ja kaikki kokemasi iän kaiken kumpuaa.
Sinä olet oman maailmasi luoja ja valtias, ja saat kokea sen heti, kun suostut luopumaan kaikesta siitä kusetuksesta, johon olet hetken erehdyksessä takertunut. Kaikki on hyvin kaikista erheistäsi huolimatta. Elämä rakastaa sinua!