Euroopan nuori johtajasukupolvi on jo kohta kolmen vuoden ajan huutanut suureen ääneen, että sota on tulossa, että idän ikiaikainen vihollinen on hyökännyt yhteen Euroopan maahan ja se valloittaa pian koko Euroopan niin kuin toisen maailmansodan lopussa jollemme varustaudu hampaisiin saakka ja pane kova kovaa vastaan. He ovat oppi-isänsä Klaus Schwabin tapaan markkinoineet sotaa eli USAn ainoaa vielä merkittävää teollisuudenhaaraa omien maittensa ja omien kansalaistensa etujen yli. He ovat panneet kaikki korttinsa sille, että sota tulee ja palkitsee heidän ankaran ja uskollisen työnsä sotateollisuuden tuotteiden markkinamiehinä ja -naisina. Sodan on tultava, sillä muuten he menettävät kasvonsa ja heidän myyräntyönsä omien kansalaistensa päänmenoksi paljastuu. Sodan on pakko syttyä.
Suomessakin on laki puhuu Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta ja sotaan yllyttämisestä rangaistavina tekoina, ja siitähän tässä sotapropagandassa on kyse. Koko Suomen poliittinen koneisto presidenttiä myöten on valjastettu julistamaan sodan vaaraa ja aseiden ostamisen siunauksellisuutta. Ja koko media laulaa ihan samaa laulua eikä juuri kukaan enää puhu rauhasta, neuvotteluista tai yhteistyöstä varsinkaan itäisen naapurimme kanssa. Me olemme sulkeneet idän ulos omasta todellisuudestamme. Me haluamme tuhota ja kieltää sen, mutta emme ymmärrä, että ilman itää ei ole länttä eikä ilman idästä nousevaa aurinkoa ei voi olla läntistä auringonlaskuakaan. On vain yksi maailma, johon kuuluvat kaikki ilmansuunnat. On vain yksi elämä, joka sykkii kaikkien maailman kansalaisten sydämessä.
Suomi on syntynyt kansakunnaksi Äiti-Venäjän ja Isä-Lännen ankarien ja sotaisienkin syleilyjen tuloksena. Itä ja länsi ovat vuosisatojen kuluessa kumpikin kuvitelleet toisensa viholliseksi ja käyttäneet Suomen aluetta sopivana taistelukenttänä. Suomalaiset ovat saaneet kärsiä valtavasti idän ja lännen taistellessa herruudestaan ja suomalaisia on tapatettu innokkaasti näillä taistelukentillä aina hakkapeliitoista lähtien. Ja nyt johtajamme valmistelevat kaikkien alle 65-vuotiaiden Suomen miesten lähettämistä sodan lihamyllyyn USAn asetehtaiden voiton varmistamiseksi. Me olemme valmistautumassa tuhoamaan itsemme asetehtaiden vapaan voitontavoittelun alttarilla, jolle uhrautumisen omat johtajamme ovat meille maamme pelastuksena markkinoineet. Miksi hiton ihmeessä?
Jos johtajamme eivät saa sotaa aikaiseksi, heidän hyvä työnsä kansansa tuhoamiseksi menee hukkaan ja heidän henkilökohtaiset palkkionsa jäävät tulematta. Jos he eivät saa sotaa sovulla aikaiseksi, he voivat turvautua perinteisiin Mainilan laukauksiin tai muihin konsteihin, joilla saadaan näyttämään siltä, että vihollinen on hyökännyt maahan ja me olemme siksi oikeutetut puolustamaan itseämme. Se ei olisi ensimmäinen kerta, kun kaivattu sota saadaan aikaiseksi kepulikonstein.
Jotta johtajamme eivät menettäisi kasvojaan, he ovat valmiita uhraamaan kansansa ja kansakuntansa, muuttamaan tämän kauniin maamme veristen taistelujen ja armottoman tuhoamisen kentäksi. Millään ei ole mitään hiton väliä, kun kansojen johtajat johdattavat kansojaan yhteisesti sovittuun tuhoon ja kärsimykseen. Jostain kumman syystä johtajamme eivät näinä aikoina itse enää halua osallistua niihin jaloihin taisteluihin, joihin he ovat surutta valmiit lähettämään omat kansalaisensa, niin nuoret kuin vanhatkin. Sodan synnyttäneet johtajat selviävät lähes aina hengissä sodista, joihin he ovat maansa johtaneet. He voittavat, kun kansalaiset taas häviävät aina kun soditaan. Kansalaiset molemmilla puolin mitä tahansa rintamalinjaa tuhoavat toisiaan johtajiensa käskyjen mukaisesti. Kansat kärsivät aina, kun johtajat voittavat tai häviävät sotiaan.
Haluammeko vielä leikkiä ”seuraa johtajaa”? Haluammeko seurata ja totella johtajia, joilla ei selvästikään ole meidän parhaamme mielessään? Haluammeko lähteä itse ja lähettää poikamme ja tyttäremme tykinruoaksi johtajiemme tieten tahtoen luomille tuhoamisen kentille? Onko enää yhtäkään johtajaa, jota minkään kansan kannattaisi seurata omaan tuhoonsa? Onko mitään sotaa, joka olisi hyvä kaikille kansoille, kaikille eläville ja tunteville ihmisille tässä yhteisessä maailmassamme? Kysyn vain…