Eduskunta on muuttunut muinaisesta Suomen kansan edustuslaitoksesta nykyiseksi hallitusta hyväksikäyttävän ulkomaisen vallan kumileimasimeksi, jossa kaikki ovat aina samaa mieltä. Eduskunnan toiminnassa ei pitkään jatkuneen konsensus- eli samanmielisyyspolitiikan jälkeen ole mitään mieltä, sillä se ei enää heijasta kansalaisten erilaisia mielipiteitä ja käsityksiä asioista vaan totaalisen vallan mielettömyyttä ja yksisilmäisyyttä. Eduskunnasta on tullut Sauronin liekehtivä silmä Orwellin lopun ajan maailmassa. Aikamoinen saavutus kansanedustuslaitokselta!
Eduskunta on poliittisten broilerien kasvattamo, joka tuottaa yhdenmukaisia, vaikka toki vähän erinäköisiä, yksilöitä vallan ylemmille askelmille, joiden tehtävänä on hallita kansaa eduskunnan kautta ulkomaisten sijoittajien ja poliittisten neuvonantajien toiveiden mukaisesti. Tässä kasvatustoiminnassa on Suomessa onnistuttu aivan entisten kommunistivaltioiden tapaan, sillä kaikissa tärkeissä eli kansan kohtaloon vaikuttavissa äänestyksissä eduskunta on lähes yksimielisesti oikeassa eli toteuttaa Suomea halvalla ostavien näkymättömien sijoittajien tahtoa. Kukaan ei poikkea ruodusta, sillä yhtenäiskulttuurissa erilaisuus on vaarallista.
Tämä sama trendi näkyy kaikessa muussakin poliittisessa toiminnassa. Hallitukset kamppailevat esittääkseen väkinäistä yksimielisyyttä ajaessaan Suomea alas johdonmukaisesti päätös päätökseltä. Samoin presidentinvaaleissa meillä oli viimeksi yhdeksän ehdokasta, jotka näyttivät erilaisilta, mutta puhuivat täysin samaa liturgiaa, samaa lännestä masinoitua vihaa ja pelkoa itää kohtaan, jota tarvitaan keinotekoisesti luodun yhtenäisyyden luomiseksi suomalaisessa totalitarismissa. Oli ihan sama, ketä äänestit presidentiksi, sillä kaikki olivat saman broilerikasvattamon tuotteita.
Samoin on ihan sama, mitkä puolueet ovat hallituksessa tai oppositiossa. Hallitukset toisensa jälkeen ovat viimeisen vähintään 30 vuoden ajan jatkaneet samaan maansa myymisen politiikkaa riippumatta siitä, kuka niitä näennäisesti johtaa tai hallitsee. Suomen hallitus ottaa ohjeensa läntisen maailman isoilta jehuilta ja tekee sitten broilerikasvattamon oppien mukaista yhtenäisyyspolitiikkaa eduskunta kumileimasimenaan ja kansa maksumiehenään. Hallituksessa mennään vuorovedolla eli eri puolueet pääsevät vuorotellen ajamaan alas kansalaistensa palveluja ja taloutta sekä petaamaan itselleen hienoja hillotolppavirkoja Euroopan metropoleista. Näin puolueet saavat välillä levätä viattomina oppositiossa ja näiden vallanvaihdoksien avulla voidaan pitää vielä pitää yllä kuvitelmaa vapaasta ja kansanvaltaisesta demokratiasta, jotta tosiasissa on pyyhitty pöytää – ja lattiaakin – jo pitkän aikaa.
Kun tämän vallitsevan tilanteen hulluus tulee aikanaan esiin ja laajempaan tietoisuuteen, ehdotan, että silloin koko kansanedustuslaitos uudistetaan aivan perin pohjin. Ei enää poliittisia broilereita ja muita virkapyrkyreitä, jotka lopulta ajavat vain omaa etuaan ja oman uransa jatkuvuutta vahvistavia asioita ja hankkeita. Ei enää puoluekuria ja pakotettua yksimielisyyttä, vaan omassa elämässään eri tavoin ansioituneita ja menestyneitä ihmisiä, joita kansa pyytää hetkeksi jättämään oman toimensa ja ottamaan osaa kansan yhteisen edun ajamiseen.
Kansanedustajuuden tulee olla enemminkin uhraus, jonka luotettavaksi koettu kansalainen antaa kansalleen yhden tai korkeintaan kahden vaalikauden ajaksi eikä nykyisenlainen suojatyöpaikka, jossa menestyy kunhan vaan pitää suunsa kiinni eikä ajattele toisin kuin politrukit tahtovat. Nykyisellään kunnon kansanedustaja saa hyvät rahat vielä vaikkei tulisikaan uudestaan valituksi. Tottelevaisuus palkitaan.
Vanhan on kuoltava ennen kuin uusi voi syntyä. Vanhan kuuliaisuuden – joko itään tai länteen – on kuoltava ennen kuin uusi ja todella itsenäinen ja vapaa Suomi voi koskaan syntyä. Sinun ja minun on synnyttävä uudestaan ennen kuin me edes tarvitsemme uudenlaisia kansanedustajia ja uutta eduskuntaa. Kaikki alkaa sinusta ja minusta eli haluammeko edelleen seurata johtajiamme tällä tuhon tiellä vai olemmeko lopulta valmiit valitsemaan toisin? Mitä sinä oikein haluat – mitä minä?Jos me emme muuta suuntaa nyt, koska sen muka tekisimme? Ja jos emme me, niin kuka?