Minua on aina viehättänyt Luukkaan evankeliumin 14 luku eli Jeesuksen kertomus kahdesta veljeksestä, joista toinen pyysi isältään perintöosuutensa ja lähti maailmalle rilluttelemaan ja toinen jäi nöyränä isänsä luokse toteuttamaan hänen tahtoaan. Rilluttelija tuhlasi kaikki rahansa naisiin ja maailman huveihin ja joutui lopulta palaamaan tyhjätaskuna isänsä tykö.
Tuhlaajapoika oli kovin katuvainen ja pyysi päästä isänsä hoiviin edes palvelijaksi. Isä ilostui suuresti poikansa paluusta, teurasti vasikan ja järjesti suuret juhlat hänen kunniakseen. Kun tunnollinen poika kuuli tästä, hän suuttui ja kysyi isältään miksi tämä juhli rilluttelijan paluuta, mutta ei ollut koskaan juhlinut tunnollista poikaansa. ”Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun. Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’”
Minulle tuo tarina kertoo Jumalasta, jonka poika halusi lähteä tutkimaan ihmisyyden kaikkia ääriä. Tälle hän antoi koko tämän perinnön ja hän käytti lahjansa tutkiakseen ihmisyyden harhaisia saloja. Ja kun hän lopulta tajusi, ettei maailmalla ollut mitään todellista tarjottavaa, Jumala juhli poikansa kotiinpaluuta. Jumala palkitsi rohkean tutkimusmatkailijan.
Minun silmissäni tuo toinen poika, joka jäi isänsä luo, oli pelkuri, joka halusi varmistaa perintöosansa ja tehdä niin kuin isä tahtoo. Hän oli kuin enkeli, joka jäi hengailemaan taivaaseen, kun velipoika lähti tutkimaan Jumalan valtakunnan äärimmäisiä rajoja eli elämään ihmisenä tässä ahtaassa ja koukuttavassa ihmistodellisuudessa. Tuolla enkelipojalla on kaikki, mikä on Jumalan, mutta hänellä ei ole kokemusta koko jumaluudesta niin kuin kotiin palaavalla tuhlaajapojalla on.
Koko ihmiskunta on kuin tuo tuhlaajapoika, jolle Jumala antoi kaikki lahjansa, mutta joka tuhlasi ne turhuuteen ja mitättömyyteen. Tällä hetkellä koko ihmiskunta rypee nälkäisenä kärsimyksensä sikolätissä eikä tunnu löytävän tietään takaisin Jumalan eli isänsä yhteyteen.
Jotkut ovat jo heränneet touhunsa turhuuteen ja aloittaneet matkansa kotiin, jossa Jumala eli rakkaus odottaa meitä kaikkia. Ilo on suuri kun astumme nöyrinä ja katuvina takaisin kotiin eli Jumalan rakastavaan yhteyteen. Juhlapöytä on jo katettu!