Jokainen meistä on tehnyt parhaansa sopeutuakseen siihen sosiaaliseen tietoisuuteen, joka meidän perheessämme, koulussamme, heimossamme, kansassanne tai uskonnossamme vallitsi ensimmäisten herkkien vuosiemme aikana. Jokainen meistä on tehnyt kaikkensa tullakseen ympäröivän sosiaalisen tietoisuuden hyväksymäksi, rakastamaksi ja kunnioittamaksi, sillä jokainen meistä on sisimmässään tiennyt, että vain kuulumalla ympäröivään yhteisöön meillä on mahdollisuus selvitä hengissä ja kasvaa aikuiseksi ihmiseksi. Me olemme sopeutuneet henkemme edestä.
Joskus hamassa muinaisuudessa heimon sosiaalinen tietoisuus oli terve ja pyrki kaikkein heimon jäsenten tasavertaiseen hyvinvointiin. Kaikki yksilöt olivat tärkeitä koko heimon selviämisen kannalta ja kaikista pidettiin siksi yhteisesti huolta. Tuolloin oli viisasta ja elintärkeää sopeutua heimon sosiaaliseen tietoisuuteen. Heimo oli yhtä kuin jäsenensä.
Mutta vähitellen joistain heimon jäsenistä tuli tärkeämpiä kuin toisista. Vähitellen joillekin heistä kertyi varallisuutta ja valtaa joko uskonnon tai talouden kautta. Ja kun jostain tuli tärkeä niin toisista tuli vähemmän tärkeitä. Sosiaalinen tietoisuus vääristyi.
Nykyään se sosiaalinen tietoisuus, johon me kaikki vaistomaisesti haluamme sopeutua, on täysin noiden itsensä muista tärkeämmiksi kokevien yksilöiden hallussa. He hallitsevat sosiaalista tietoisuutta median kautta ja käyttävät häikäilemättä hyväkseen kaikkia sosiaalisen tietoisuuden kautta oikeutta, menestystä, rakkautta ja hyväksyntää hakevia alempiarvoisiksi katsomiaan kansalaisia. Sosiaalinen tietoisuus on ansa, johon me kaikki vaistomaisesti hakeudumme ja jonka vallassa kukaan meistä ei voi hyvin, eivät edes nuo sitä hyväkseen käyttävät.
Sosiaalinen tietoisuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että minä en tiedä mitä minun pitäisi tehdä, jotta toimin hyvin ja oikein ja saan heimoni hyväksynnän ja siunauksen. Sosiaalinen tietoisuus tarkoittaa sitä, että minä kurkotan noiden toisten puoleen ja odotan saavani heiltä oikeita ja hyväntahtoisia vastauksia. Sosiaalinen tietoisuus perustuu sille, että minä en tiedä, mutta nuo toiset jossakin toisaalla tietävät. Sosiaalinen tietoisuus rakentuu lapsen tahdosta mukautua vanhempiensa tahtoon, jotta hän tulee heidän hyväksymäksi ja rakastamaksi.
Mutta mitä teen kun huomaan sosiaalista tietoisuutta hallitsevien tahojen käyttävän minua ja lähimmäisiäni sen kautta hyväkseen? Mitä teen kun huomaan, etteivät vanhempani, opettajani, guruni, pappini tai presidenttini toimikaan minun etujeni hyväksi, vaan käyttävät minua ja muita oman valtansa pönkittämiseen? Mitä teen kun huomaan, että kaikki ihmiset ympärilläni ovat yhtä lailla eksyksissä ja odottavat toisten yhtä eksyneiden tietävän paremmin mitä heidän pitäisi tehdä, miten käyttäytyä? Mitä teen, kun en enää voi luottaa siihen sosiaaliseen tietoisuuteen, johon lapsena niin kiihkeästi halusin sopeutua?
Onko mitään suurempaa kuin noiden muiden yhtä eksyneiden tieto, halu ja tahto? Onko mitään mahtavampaa ja voimakkaampaa kuin sosiaalinen tietoisuus? Onko mitään muuta minkä varassa elää ja tehdä päätöksiä ja valintoja? Onko mitään eksynyttä ihmiskuntaa suurempaa?
Niin, tuota suurempaa tavoitellessaan ihmiskunta on luonut monenlaisia jumalia ja muita hyväkkäitä, joiden lähettiläitä ja asiamiehiä palvomalla ja seuraamalla me olemme johdattaneet itsemme entistä syvemmälle sosiaalisen tietoisuuden upottavalle suolle. Eli tuo suuremman ja viisaamman kaipuukin on päätynyt palvelemaan sosiaalista tietoisuutta ja lujittamaan sen ansaa ympärillämme. Eivät auta ihmistä jumalat eivätkä heidän edusmiehensä ja -naisensa tuolla toisaalla.
Onko jotain muuta? Onko jotain kulttuurisista, rodullisista ja sosiaalisista eroistamme riippumatonta? Jotain kaiken sosiaalisen tietoisuuden eli kulttuurisen perimämme tuolla puolen? Jotain, joka on silti kaikissa meissä ja kaikessa meidän ympärillämme? Onko jotain vapaata, viatonta ja puutteetonta? Jotain elävää, rakastavaa ja kaikkea kantavaa?
Niin, ei ole sosiaalisen tietoisuuden hallitsemassa maailmassamme, jonka harhaisen ansan jo tunnistamme. Onko jotain muuta suuntaa? Onko jotain muuta jossain, ihmisessä itsessään?