huhtikuu 2025

Sinua on huijattu! Minä olen huijannut! Ja me kaikki olemme huijanneet toinen toisiamme! Minäpä kerron… Me olemme yhdessä vietelleet toinen toisemme uskomaan omaan erillisyyteemme, erilaisuuteemme ja ainutlaatuiseen ihmeellisyytemme, jolla me vedämme puoleemme toisten kaltaistemme yksinäisyyteen ja rakkauden kaipuuseen eksyneiden katseita ja kosketuksia. Me olemme luoneet yhteisen unen ja kuvitelman siitä, että on olemassa erillinen Rahikainen, […]

Ihmisen elämä on ikävää, ikävää toisen ihmisen luo. Ihminen tavoittaa toista ihmista. Ihminen kaipaa yhteyttä toiseen ihmiseen ja ihminen tavoittaa toisen ihmisen, mutta jää silti kaipaamaan. Mikko Alatalo lauloi aiheesta vuonna 1980 näin: ”On silti hyvä ettet näe minua nytEn tahdo että vuokseni sä järkytytKun mennyt kaikki onNiin jäljelle jää vain tuoIhmisen ikävä toisen luo” Mikä

Pikkupoikana ihmettelin, kun uutisten lukijat ja poliitikot puhuivat aina kriiseistä. Koko ajan oli joku kriisi menossa: sota-, talous-, terveys- tai joku muu kriisi. Minun lapsellisesta rauhastani käsin se tuntui kummalliselta. No, myöhemmin olen huomannut, että kriisit ovat tämän maailman luonto tai ainakin se tapa, mitä kautta meitä hallitaan. Tarvitaan yhä uusia kriisejä, jotta maailman kansat

Keskustelin ystäväni kanssa ja hän huomautti, että vain Intiassa on mahdollista omistautua täydesti pyhyyden kokemiseen ja tutkimiseen, sillä siellä on edelleen voimassa kerjäläismunkki-perinne, joka turvaa ainakin alkeellisen toimeentulon jumaluudelle omistautuneille. Hän oli pahoillaan, että Suomessa ei ole vastaavaa.  Tähän vastasin, että onhan meillä täällä KELA, joka tarjoaa perustoimeentulon kaikille niille, jotka syystä tai toisesta putoavat

Keskustelin jokin päivä sitten kahden eri ihmisen kanssa, jotka molemmat mainitsivat melkein samoin sanoin, että muistavat heti tänne syntymänsä jälkeen kokeneensa syvää pettymystä. Tämä paikka ei ollutkaan sellainen kuin he olivat uskoneet eikä heitä otettu vastaan niin kuin he olivat odottaneet. Pettymys oli heidän ensikokemuksensa, ensimmäinen tunteensa täällä Maan päällä, jossa ei ollutkaan niin kuin

Olipa kerran kauan sitten eräässä keskisen Euroopan tärkeässä kaupungissa pieni suljettu kuja, jossa asui vain valitun kansan jäseniä. Ja tuolla kujalla oli Punakilven kapea ja korkea talo, jossa asui yksi kujan mahtimiehistä perheineen. Siellä asui perimmäisen pettymyksen perhe. Valittu kansa tiesi olevansa Jumalan esikoinen, jolle kaikki jälkeen tulevat kansat ovat alisteisia normaalin perimysjärjestyksen mukaisesti. Valittu