maaliskuu 2025

Olen syntynyt ihmiseksi päästääkseni irti kaikista ajan ja aineen kahleista, kuollakseni kaikille niille kuvitelmille, jotka pitävät ikuisen henkeni vankina tässä pelon pakohuoneessa, jota ihmiselämäksi kutsutaan. Olen syntynyt ihmisen hahmoon kuollakseni siitä ja jättääkseni sen täysin puhtaasti ja ilman mitään karmallisia kuvitelmia oikeasta ja väärästä eli paremmasta elämästä joskus toiste, tuolla mahdollisessa tulevaisuudessa. Olen syntynyt tänne purkaakseni sen ajan vyyhdin, jonka […]

Me joudumme aikanaan luopumaan jokaisesta läheisestä ja meille tärkeästä ihmisestä. Me joudumme luopumaan äidistämme, isästämme, lapsistamme, ystävistämme, työkavereistamme, toinen toisistamme, sillä viimeistään kuoleman kautta jokainen meistä jättää toiset tai jätetään yksin, ellei jo aiemminkin. Jokainen meistä on yksin elämänsä edessä, yksin luomassa omaa todellisuuttaan. Lapsuuden herkkinä vuosina jolloin olemme ehdottoman riippuvaisia toisten tuesta ja rakkaudesta, nuo jättämiset ja yksin

On lopulta aika tunnustaa, että vapaana ja ikuisesti luovana sieluna olen valinnut varsin haastavan paikan syntyä. Kun kerran kauan sitten katselin tätä avaruuden helmeä tuolta avaruuden suuruudesta käsin, se näytti houkuttavan kauniilta sinisen, vihreän ja valkoisen väreissä hehkuvalta pallolta. Olin suorastaan innoissani saadessani lähteä tutkimusmatkalle sen saloihin enkä aavistanut lainkaan aavistanut minkälaiset seikkailut minua siellä odottaisivat. Jo ensimmäisillä kerroillani

Tuntuuko sinusta, että mikään ei riitä? Että teit mitä tahansa, niin se ei riitä. Että saavutit minkä tahansa unelman, tavoitteen tai aseman, et ole tarpeeksi. Että opit mitä tahansa, niin jotain puuttuu. Ja että voitit, valloitit tai tunsit mitä tahansa, niin vielä sinulta odotetaan jotain muuta. Eli tuntuuko sinusta, että kurotat kohti jotain tavoittamatonta? Synnyttyäsi kurotit kohti

Syötyäni lounaan Brankkarissa lähdin päiväkävelylle. Hetken matkaa Parkanon harmaata raittia käveltyäni tuo kirjoitukseni otsikko nousi mieleeni. Tunsin Jumalan ottavan yhteyttä ja haluavan kertoa, miltä hänestä tuntuu, kun me olemme unohtaneet yhteytemme häneen eli Jumalaan itsessämme. Sanoin Jumalalle, että kunhan pääsen lenkin tehtyäni kotiin, voin ottaa vastaan hänen viestinsä. Tässä se nyt on: ”Rakas lapseni, sinä elät ihmisen