Asuessaan vielä kanssani nyt jo aikuinen lapseni Tintin rakasti pari vuotta sitten auton alle jäänyttä oranssin väristä kolliaan, Simbaa. Simba oli hänen suurin rakkautensa, aina valmis halattava ja silitettävä, kehräävä lohtu kun maailma ei aina toiminut hänen tahtonsa mukaan. Miten monasti Tintin tuolloin sanoikaan: Simba on niin tyhmä!
Hän sanoi nuo sanat suurella rakkaudella ja hellyydellä, ja tarkoitti ymmärtääkseni sitä suloista rajallisuutta, jossa kissa toimii. Kissan tyytyväisyys ei paljoa tarvitse: ruokaa, vettä, vapautta, hellyyttä, ystävällisyyttä ja hieman seikkailuja ympäristössä. Kissa on tyhmä, kun se ei muuta kaipaa, ja viisas kun se osaa tyytyä siihen mitä sillä on.
Ihmisen osa on toinen. Ihminen kaipaa loputtomasti jotain muuta kuin sitä mikä hänellä on, hän kaipaa aina toisaalle, jonnekin. Ja luulee olevansa tyhmä, jos hän tyytyy siihen mitä hänellä on ja nauttii ruoasta, juomasta, vapaudesta, hellyydestä ja pienistä seikkailuista luonnon helmassa. Onkohan se varmasti viisautta?
Ihmisen kaipaus on pään kaipausta, kaikenlaisten kuvitelmien houkuttamaa tavoittelua. Ihmisellä – tai ainakin mulla 
– on iso pää ja painavat aivot, kissalla pieni pää ja kevyet aivot niin kuin mielikin. Kissa osaa käyttää päätään, ihminen taas on usein hukassa oman mielensä moninaisten ohjelmien ja mahdollisuuksien kanssa. Ihminen ei osaa käyttää päätään, ei ainakaan omaksi onnekseen. En ole minäkään osannut.
Ihmisen mieli on kuin uusin huippukännykkä, jossa on niin paljon toimintoja ja mahdollisuuksia, että niitä ei tunnu koskaan olevan mahdollista ottaa haltuun. Siksi moni käyttää huippuvehkeitään aivan kuin muinaista nokialaista eli vain soittamiseen ja tekstaamiseen. Ettei vain menisi enemmän sekaisin…
Kissa on huippuunsa kehitetty levollisuuden ja rauhan välittäjä, osaansa tyytyväinen ja itsenäinen ja vapaa olento, joka muistuttaa omaan mieleensä eksyneelle ihmiselle elämän ihmeellisestä yksinkertaisuudesta eli siitä ettei meillä lopulta ole yhtään mitään hätää. Ei muualla kuin mielessämme kieppuvissa kuvitelmissa. Ja ne kuvitelmat on mahdollista katsoa ja nähdä tyhjiksi, ja siten löytää rauha kaikkien niiden loputtomien luomisen mahdollisuuksien kanssa, joita meidän omassa mielessämme piilee.
Emme tarvitse enempää kiirettä ja hätää, vaan levollisuutta ja rauhaa ottaaksemme lopulta haltuumme kaikki ne suloiset ja ihanat mahdollisuudet, joita meidän omassa mielessämme piilee. Vasta sitten olemme kissan kanssa yhtä tyhmän tyytyväisiä eli rauhassa oman rajattoman rajallisuutemme kanssa. Vasta sitten elämme rakkaudessa.
Tämän rakkaan Simban lahjan olen vasta nyt kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen osannut ottaa omakseni. Kiitos Simba lahjastasi, elämän ihmeen lahjasta. 
ihanan yksinkertaisesta!