Ajoin eilen puolitoista tuntia kaikessa rauhassa Vesilahdelle tapaamaan uutta ystävääni. Olin herkässä ja avoimessa läsnäolon tilassa koko ajomatkan ajan. Mieleni täytti elävä hiljaisuus, ja vanha punainen Corsani kulki sutjakasti liikenteen virrassa, ohitti ja tuli ohitetuksi.
Kaksi kertaa matkan aikana jouduin pysähtymään linja-autopysäkille, sillä mieleeni nousseet ”lyhyet viisaudet” halusivat tulla kirjoitetuksi Facebookiin. Ajatukset virtasivat:
”Suomea vaivaa järjestelmällinen kaikilla yhteiskunnan tasoilla leviävä itsetuhoisuus eli Kullervo-tauti.”
”Olen liikkumaton virta, jossa kaikki elämä tapahtuu, jossa kaikki elävä avautuu.”
Minulla oli hieman kiire ja mietin radion äänivirran laittamista päälle, jotta minun ei tarvisisi pysähtyä useampaan kertaan 
Sieltä ei tullut mitään kiinnostavaa, joten jäin pelkkään ajatusten virtaan. Siitä nousivat hetken päästä sanat ”Kaikki virtaa!”, jonka tiesin heti olevan seuraavan pidemmän tekstini otsikko, kun seuraavana aamuna – eli tänään – pääsisin tietokoneeni ääreen. Minulla oli sellainen aavistus, että nuo sanat liittyvät Herakleitos-nimiseen Antiikin filosofiin.
Vesilahdessa, joka nimeltään sopi hyvin päivän teemaan, minut otti ensimmäisenä vastaan harmaa kissa, joka naukui vaativasti sen maatilan pihassa, jonne päädyin. Kun lähestyin sitä, kissa tuli tervehtimään ja kiehnäämään jalkoihini. Elämä virtasi suloisesi kehräten.
Tämän jälkeen vietin kauniisti ja viisaasti virtailevan päivän vaihtaen innostavia ajatuksia niin ystäväni kuin hänen kumppaninsakin kanssa sekä parin yhteisen ystävänkin kanssa. Ajatuksemme kulkivat helposti ja vapaasti, polveilivat hetki hetkeltä sinne, minne niiden oli luontaisinta kulkea. Ne kulkivat kuin virtaava vesi, vaivattomasti. Elämän virrassa on hyvä olla.
Illansuussa jakamisen virtaan tuli luontainen suvanto. Kaikki olennainen oli tällä kertaa jaettu ja sanottu ja minun oli aika jatkaa matkaani kotiinpäin. Lähdimme viehättävästä rantakahvilasta perätysten autoillamme, ystäväni omalla isolla punaisella sähköautollaan edellä ja minä pienellä punaisella Corsallani perässä. Olimme hetken samaa liikenteen ja ajatusten virtaa, kunnes käännyimme kumpikin omille teillemme. Olimme yhtä Elämän ikuisessa virtauksessa.
Saavuttuani myöhään illalla kotiin tarkistin ja havaitsin, että otsikkoni tosiaankin oli Herakleitoksen kirjoittama. Tämä tärkeä antiikin filosofi eli 2500 vuotta sitten ja on tunnettu omista ”lyhyistä viisauksistaan” kuten:
”Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan.”
”Me sekä astumme että emme astu samoihin jokiin, olemme ja emme ole.”
”Tämä kaikkeus, joka on sama kaikille, ei ole kenenkään jumalan tai ihmisen tekemää, vaan se on aina ollut, on, ja tulee aina olemaan — elävä tuli, leimahtaa liekkiin säännölliseen tahtiin ja hiipuu säännölliseen tahtiin.”
”Kosmisena sääntönä, kuten päivä taipuu yölle, samoin talvi, kesä, sota, rauha, paljous, nälänhätä. Kaikki asiat muuttuvat. Tuli läpäisee mirhamipalan, kunnes yhdistyvät kappaleet kuolevat ja nousevat taas savussa, jota kutsutaan suitsukkeeksi.”
Jotenkin tutunoloisia juttuja tuolla äijällä… nousevat varmaan samasta Elämän virrasta kuin minunkin juttuni.