Kuuletko Elämän laulun kauttasi, sinun lävitsesi? Kuuletko Kaikkeuden laulun sinun, minun ja meidän kaikkien kautta? Tunnistatko Elämän tahdon, rakkauden tahdon kaikissa ja kaikkialla? Kuuletko rakkauden äänettömän laulun?
Olen kuullut tuon laulun monta kertaa eli antanut sille mahdollisuuden käydä kauttani. Olen vuonna 1992 jopa kirjoittanut ja julkaissut kirjan nimeltä ”Rakkauden äänetön laulu”, jossa kirjoitin muun muassa näin:
kaikki sydämet sykkivät samaa aikaa
lyövät
kaikki sydämet nyt
juuri
Ja näin: Alussa oli ilo, joka on. Ilolla on aikaa, ilo ei koskaan ala, se ei koskaan lopu. Ilolla ei ole kiire, ilo on ja antaa leikkinsä aueta.
Tiesin silloin jo kaiken ja rakkauden äänetön laulu tavoitti minut. Mutta minulla oli vielä ihmisen kiire, ihmisen tarve saavuttaa sitä tai tätä, tavoittaa tätä tai tuota tai välttää niitä tai näitä. Siksi minulla on mennyt vielä muutama vuosikymmen räpistellessäni rakkauden äänetöntä laulua vastaan eli taistellessani omien pelkojeni ja harhojeni puolesta. Sellaista sattuu 
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä tänä kesänä nuo harhani olivat kuluneet niin ohuiksi, että rakkauden äänetön laulu sai lopulta tavoittaa minut puhtaasti ja vaivattomasti, ilman omien harhojeni filtteriä ja säröä. Istuin silloin Viinikankosken rannalla. Istuin hiljaa ja kuuntelin. Tai en oikeastaan kuunnellut, vaan lopulta annoin tuon laulun kuulua. Otin sen vastaan.
Rakkauden äänetön laulu soljui mieleeni viereisen kosken lauluna, joka tavoitti minun viattoman ytimeni, sen joka ensimmäisenä heräsi kuulemaan maailman ääniä kelliessäni kerran äitini kohdussa. Kuulin silloin viattomasti ja vaivattomasti, tulkitsematta niin kuin olin kuullut äitini sydämen sykkeen ja mahan kurlahdukset. Kuulin suoraan ja puhtaasti, ilman tulkintaa. Kuulin Elämän laulun.
Kuuloaisti on ensimmäinen, joka ihmisessä herää, ensimmäinen jolla on käyttöä. Ja se näyttää olevan myös se aisti, jonka kautta Elämän ja rakkauden laulu voi parhaimmin tavoittaa meidät. Kuuntele, tai paremminkin kuule tämä hetki, tavoita se rakkauden viesti, jota Elämä sinulle jatkuvasti lähettää: ”Olet rakastettu. Olet kannateltu. Sinulla on kaikki mitä tarvitset kokeaksesi kaiken kaipaamasi juuri nyt.”
Ja ihmisen – ainakin minun – suurin kaipaus on aina ollut rakkauden ja yhteyden kaipaus, sen Elämän rakastavan sylin kokeminen, jossa olen sitä ikäni kaivannut. Kun kaipaukseni loppuu ja hätäni päättyy, huomaan olleeni aina Elämän sylissä ja rakkauden äänettömän laulun kannattelemana.
Minulta ei ole koskaan mitään puuttunut, ei muualla kuin omissa harhaisissa kuvitelmissani. Olen Elämän rakastettu. Ja sinäkin olet.
PS. Kannen maalaus on ystäväni Hanna Variksen. Ja vasta nyt tajuan miten tuo värikäs prisma, joka käy tuon olennon läpi, on kuin rakkauden äänetön virta…