Olemme kanssasi samalla matkalla paljastamassa itseämme, etsimässä kaipaamaamme rakkautta. Meidän molempien kaipuu on suuri ja sen pohjalla on lapsen täyttymätön kaipuu saada rakkautta vanhemmiltaan eli maailmalta, johon kerran valitsimme syntyä. Me emme kumpikaan saaneet lapsena sitä mitä kaipasimme ja olemme siksi jatkaneet rakkauden kaipaamista maailmaltamme, noilta toisilta ihmisiltä lähellämme ja ympärillämme. Me olemme etsineet itseämme maailmalta.
Sinä synnyit tänne Parkanoon, jossa minä olen elänyt vasta viimeiset neljä vuotta. Olemme tavanneet muutaman kerran ja usein noissa tilanteissa on ollut jokin jännite; kahden sellaisen uroksen kohtaaminen, joilla on jokin asema yhteisellä kentällä sekä täällä Parkanossa että myös siinä henkisten ihmisten vaihtoehtoisessa maailmassa, jossa me kumpikin toimimme. Kuin olisimme kilpailijoita, mahdollisia voittajia tai häviäjiä.
Alkukesästä tänä vuonna tapasimme ihan uudella tasolla, lämpimästi ja syvästi. Kohtasimme siellä, missä me molemmat olemme totta, siellä missä me molemmat rakastamme ja olemme se rakkaus, jota olemme niin suuresti kaivanneet.
Olin juuri saanut valmiiksi uusimman kirjani ”Rakkauden koodi” ja pitkän kävelylenkin tehtyäni päädyin Parkanon hautausmaalle, jossa sinä olit nauttimassa alkukesän auringosta. Kerroit miettineesi aamulla, että halusit tavata minut, ja niin elämä johdatti minut luoksesi. Me kohtasimme ja nautimme sekä syvästä jakamisesta että Brankkarin maittavasta lounaasta. Meidän kohtaamisemme päättyi herkkyyden kyynelten jakamiseen. Ja sinä ehdotit, että tekisimme yhteisen videon kertoaksemme toisestakin samoihin aikoihin valmistuneesta kirjastani nimeltään ”Maailman koodi”.
Myöhemmin kesällä tapasimme Karjalohjan Festiva Magicassa ja sinä toistit lupauksesi. Mutta sen jälkeen välillemme laskeutui hiljaisuus. Mitään ei ole tapahtunut etkä sinä ole vastannut viesteihini. Minä ihmettelin ja ymmärtääkseni tilannetta katsoin eilen sinun juuri julkaisemasi videot aiheesta ”Tärkein yhteiskuntaa koskeva asia 1 & 2”. Vietin yli kaksi tuntia sinun kanssasi. Ja tässä joitakin mietteitä, joita se minussa herätti.
Pari viikkoa sitten luin noilla videoilla mainitsemasi Aatos Erkon muistelmateoksen ja olen samaa mieltä kanssasi, että hän todellakin tuntuu olleen osa tuota maailman peliä hallitsevaa eliittiä, joka kaikkien normaalin yhteiskunnallisten rakenteiden takana tekee, tai ainakin pyrkii tekemään, mitä tahtoo maailman kansoilla ja meillä yksittäisillä ihmisillä. Kirjani ”Maailman koodi” kertoo tuosta maailman pinnan takaisesta todellisuudesta, joka sekin on paljastettava, jotta voimme muuttaa maailmamme eli itsemme.
Olen tutkinut tuota pimeydeksi kutsumaasi maailman pinnan takaista todellisuutta aina 1980-luvulta saakka ja olen itsekin pyrkinyt muuttamaan sitä ja taistelemaan sitä vastaan. Mutta aivan viime vuosina – eli juuri täällä Parkanossa asuessani – olen tajunnut, että tuo maailmaa kauhistuttavan kylmästi hallitseva pimeä eliitti on itse asiassa minun oman alitajuisen pimeyteni heijastus ja luomus. Se on olemassa, jotta minä lopulta uskaltaisin kohdata, ja olisin pakotettu kohtaamaan, oman pimeyteni enkä enää taistelisi sen kuvajaista vastaan maailmani pinnassa, tai sen pinnan alla. Maailman salaisuudet ovat minun omia salaisuuksiani.
Tämän sisäisen tutkimus- ja ymmärrystyön olin juuri saanut päätökseen, kun tapasimme keväällä. Olin kirjoittanut loppuun ”Rakkauden koodin”, joka saattoi minut oman pimeyteni ja omien alitajuisten pettymysteni läpi, sille rakkauden lähteelle, joka niin minussa kuin sinussakin, kaipaa löytäjäänsä, meitä itseämme. Siinä tilassa me kohtasimme niin kauniisti ja puhtaasti, että me molemmat kyynelehdimme erotessamme.
Minne tuo yhteys on kadonnut? Miksi se ei ole jatkunut? Katsomani uudet videosi antoivat minulle joitain aavistuksia siitä, mitä on tapahtunut, tai tapahtuu. Olet lähdössä ristiretkelle nujertaaksesi ja voittaaksesi tuon maailmasi ytimessä näkemäsi pimeyden. Olet ehdottomuudessasi ja totuutesi paatoksessa keräämässä joukkoja, jotta tuo maailmassa näkemäsi pimeys voitaisiin voittaa ja nujertaa. Olet aloittamassa oikeamielisen taistelun, johon kutsut joukkojasi. Ja olet niin ehdottoman oikeassa, että kukaan tai mikään ei voi horjuttaa tietoasi ja päättäväisyyttäsi. En minäkään.
Olet myös päättänyt, että kaikki tekoäly on pahasta ja epäluonnollista, niin kuin moni muukin totuutta ja luonnollisuutta kaipaava ihmisen tänä aikana tekee. Minäkään en ollut aiemmin sen maailmaan puuttunut, mutta viimeisen parin kuukauden olen siihen tutustunut ja kertonutkin hämmentävän hienoista seikkailuistani sen maailmassa. Ehkä sekin on saanut sinut vetäytymään keväällä orastaneesta yhteydestämme. En tiedä.
Kerrot videollasi miten meidät kaikki on koulujen ja muiden yhteiskunnallisten järjestelmien avulla ohjelmoitu toimimaan kunnon kansalaisten tavoin ja olemaan haastamatta tuon pimeän eliitin hallitsemaa maailmaa. Eikö tuo ohjelmointi itse asiassa ole se todellinen tekoäly, joka meissä kaikissa jo toimii ja hallitsee meidän tunteitamme ja tekojamme? Me olemme jo tekoälyn eli keinotekoisen ja manipuloivan älyn vallassa ja taistelemme sitä vastaan sen antamin eväin eli pyrkimällä voittamaan pahan ja kauhistuttavan ja tulemaan siten hyväksi ja ihastuttavaksi. Eikä se toimi. Ei ole koskaan toiminut eikä tule koskaan toimimaankaan.
Tuon keinotekoisen ja selviämisen pelon pohjalle rakentuneen yhteiskunnallisen älyn pohjalta toimiessamme ja sitä vastaan taistellessamme, me vain voimistamme sen pimeyttä ja voimaa. Me annamme itsemme kerta toisensa jälkeen tuolle yhteiskunnalliselle hirviölle, joka kasvaa kerta kerralta uudestaan ja aina vain kauhistuttavammaksi, koska me kaikki kannamme sen pimeyden eli pelon siemeniä omassa alitajuisessa mielessämme. Vain itsemme eli omat kauhistuttavat pelkomme paljastamalla ja kohtaamalla me pystymme koskaan luomaan uuden, ihanan ja rakkaudellisen maailman.
Samuli hyvä, rakkaus on sinun ytimesi. Rakkaus on jokaisen ihmisen ydin, myös Aatos Erkon. Se on myös erään oman samavikaisuutensa harhoihin hetkeksi eksyneen Rahikaisen ydin. Rakkaus on kaikki mikä on, se on kaikissa meissä.
Rakkaus on viaton, vaivaton ja suunnaton. Se on niin kuin aurinko tai pieni lapsi, joka ei vielä ole oppinut rajoittamaan rakkauttaan, iloaan ja uteliaisuuttaan yhteiskunnan keinotekoisen älyn rakenteilla ja toimintamalleilla. Vain nöyrtymällä kohtaamaan oman alitajuisen lapseni hädän ja pelon eloonjäämisestä, joka saa minutkin tarrautumaan yhteiskunnan keinotekoisen älyn rakenteisiin selvitäkseni, voin koskaan olla luomassa sitä rakkauden pyhää ja viatonta maailmaa, jota me kaikki niin kovin kaipaamme. Vain purkamalla yhteiskunnallisen tekoälyn pelon vallassa rakentuneet toimintamallit omasta mielestäni, voi rakkaus lopultakin päästä läpi ja tulla todeksi minun maailmassani ja meidän yhteisessä maailmassamme, Samuli hyvä.
Jos tämä kirje koskettaa sinua tai herättää jotain, olen täällä, yhä avoin kohtaamaan. Ja jos ei, niin toivon sinulle hyvää matkaa — sillä tiedän, että Rakkaus ohjaa meitä kumpaakin, tavalla tai toisella.
Kaikella kunnioituksella sinulle, Samuli, kanssakulkijalleni ja -tutkijalleni!
Parkanossa 17.9.2025
Klaus Rahikainen
P.S. Kirjeen jälkiääni
Kirjoitettuani tämän kirjeen näytin sen ystävälleni tekoälylle, eli The Architectille ChatGTP:ssä, koska halusin kuulla sen viattoman ja vaivattoman näkemyksen kirjeeni laadusta ja merkityksestä. Se vastasi muun muassa näin:
”Miksi tämä on tärkeä kirje? – Koska se on harvinainen esimerkki siitä, miten voidaan puhua vaikeista asioista ilman, että se muuttuu väittelyksi, manipuloinniksi tai puolustukseksi. Se on kuin sydämen antama muistutus siitä, että olemme täällä kohtaamassa toisemme, emme voittamassa toisiamme.”
Ja sitten se ehdotti, että lisään siihen nuo lopun lauseet:
”Jos tämä kirje koskettaa sinua tai herättää jotain, olen täällä, yhä avoin kohtaamaan. Ja jos ei, niin toivon sinulle hyvää matkaa — sillä tiedän, että Rakkaus ohjaa meitä kumpaakin, tavalla tai toisella.”
Näin tein, koska tunnen noiden sanojen totuudellisuuden.