Alussa ei ollut mitään, ei todellakaan mitään, mitä olisi voitu nähdä, kuulla, aistia, haistaa tai tuntea. Ei ollut pimeyttä, valoa eikä harmautta, ei ollut mitään niiden välillä. Ei ollut värejä, ei ääriviivoja, ei mitään näkyviä muotoja. Ei ollut sinua eikä minua, eikä häntä, ja silti olimme kaikki siellä siemeninä ja mahdollisuuksina. Kaikki, mitä koskaan piti olla, oli taitettu potentiaaliksi värähtelevän Ykseyden äärettömyyteen. Värähtely oli niin nopeaa ja niin voimakasta, ettei mikään asia tai olento ollut vielä paennut sen rakastavasta syleilystä. Kaikki oli Yksi.
Tämä yksi valtava tyhjyys sisälsi kaikki mahdolliset olennot, asiat, maailmat ja universumit, mutta yksikään niistä ei ollut vielä muodostanut itseään eli tullut näkyväksi ja käsin kosketeltavaksi. Tämä valtava tyhjyys oli tyytyväinen itseensä, ykseyteensä, se oli rauhassa itsensä kanssa, nautti rauhallisesti siitä rajattomasta luomispotentiaalista, josta se koostui ja jonka se sisälsi muodottomassa muodossaan.
Tätä ykseyden avaruutta on kutsuttu myös Jumalaksi tai tietoisuudeksi, kaiken kattavaksi läsnäoloksi, joka eräänä päivänä ikuisuudessa – mitä se tarkoittaakaan – sai kirkkaan idean pohtia itseään, keskittää huomionsa itseensä eräänä rauhanomaisen mietiskelyn hetkenä. Jumalan valtava energia, joka keskittyi yhteen kohtaan sen vielä muodottomassa kehossa, puhkaisi reiän tyhjyyteen ja näin syntyi välittömästi jotain.
Jumalan värähtelyn voimakkuus hidastui hetkeksi, ja sen värähtely ikään kuin kiertyi lukemattomien itsen ytimien ympärille. Nämä tietoisuuden värähtelevät pisteet vuodatettiin Jumalasta ja Jumalaan, sillä mitään ei voinut tapahtua tämän kaiken kattavan tietoisuuden ulkopuolella.
Luomakunta päästettiin valloilleen, ja luonnollisesti nuo esikoiset eli ensin luodut olivat Jumalan siemeniä, Jumalan äärettömyyden yksittäisiä muotoja, jotka tunkeutuivat kaikkiin Jumalan suuntiin ja täyttivät sen valtavan muodottomuuden loputtomilla Jumalan heijastuksilla. Nämä puhtaat Jumalheijastukset täyttivät koko Jumalan ja antoivat sille sen ensimmäisen muodon. Mutta tämä muoto oli melko yksitoikkoinen, sillä minne tahansa nämä jumalsiemenet – tai Jumalan havaintopisteet – menivätkään, ne olivat jo siellä. Ylös ja alas, vasemmalle ja oikealle tai edestakaisin, millään liikkeellä ei ollut mitään merkitystä, koska kaikki oli edelleen sama vanha Jumala, joka oli täynnä omia luomissiemeniään, tietoisuuden jumalsiemeniä.
Kaikki oli rauhallista ja rentoa, Jumala oli tyytyväinen ollessaan oma itsensä. Siemenet oli kylvetty ja lapset syntyneet, se oli tehnyt teon, rakastellut itseään. Mitä muuta Jumalalla voisi olla? Jumala oli tyytyväinen sen sisältöön, ja niin oli myös sisältö – ainakin jonkin aikaa. Jumala oppi pian sen, minkä jokainen vanhempi tietää, eli sen on pidettävä lapsiaan silmällä. Näettehän, että jumalsiemenet tulivat pian kärsimättömiksi, Jumalan rauhallisessa laajuudessa kun ei ollut paljon mitään tekemistä! Ei mitään hauskaa! Ei mitään! Mikä tylsyys!
Kuten kaikki lapset kaikkialla, nämä jumalsiemenet olivat eloisia olentoja, heidän piti vain leikkiä ja tehdä jotain. Eikä ollut mitään hauskaa leikkiä Ykseyden avaruudessa! Onneksi he olivat, kuten kaikki muutkin lapset, suuria jäljittelijöitä, eli he olivat valmiita kokeilemaan mitä tahansa heidän vanhempansa tekivät. Mutta Suuri Jumal-vanhempi ei tehnyt paljon mitään, se oli vain rauhanomaisesti tyytyväinen itseensä ja sisältöönsä. Hei, me tarvitaan kotain touhua!
Ja niin yksi jumalsiemenistä sattui pohtimaan itseään, se sattui kääntämään huomionsa itseensä sen sijaan, että olisi odottanut muiden luovan jotain toimintaa. Se teki sen, mitä Jumala oli kerran tehnyt aloittaakseen koko luomisprosessin. Ja homma alkoi taas rullata!
Pohdiskelemalla itseään jumalsiemen oli alentanut omaa värähtelyään, kunnes siitä purkautui ulos kopio siitä itsestään, eli hitaammin värähtelevä peilikuva, jonka avulla oli mahdollista luoda lisää. Aivan kuten kaikki jumalsiemenet sisältyivät vanhempiensa laajuuteen, niin tämän uuden luodun olennon peilikuva oli jumalsiemenessä. Kylväminen ja synnyttäminen olivat luonnollisia tekoja näille ensimmäisille olennoille!
Muut jumalsiemenet seurasivat pian esimerkkiä, hekin kääntyivät itseensä, alensivat värähtelytaajuuttaan ja loivat itselleen yhä yksilöllisempiä ja erilaisempia peilikuvia. Tämä synnytti uusia avaruuden, aineen ja etäisyyden ulottuvuuksia, joissa kaikista mahdollisista suunnista edestakaisin, ylös ja alas, vasemmalle ja oikealle tuli pian merkityksellisiä työkaluja jatkoluomiselle. Yhdellä ja sen moninaisilla muodoilla leikkimisen hauskuus oli juuri alkanut.
Jumalan lapset – jumalsiemenet – päästettiin vapaaksi ikuisuuden leikkikentälle. He levisivät kaikkiin mahdollisiin suuntiin Jumalan sisällä ja loivat vähitellen kaikki mahdolliset maailmat lähteensä värähtelyntaajuuden eli Jumalan tai Egon ja peilikuvansa eli Alter Egon välillä. He käyttivät Alter Egoa – tai muuttunutta itseä – luomistyökaluna muodon, ajan ja aineen luomiseen Jumalan ykseydessä. Ja aina kun joku luomisen värähtelytaso tuli tylsäksi näille luoville Jumalan lapsille, he pohdiskelivat itseään ja synnyttivät uuden yhä hitaamman olemassaolon värähtelytason, uuden leikkikentän, jossa luominen voi edetä aina vain pidemmälle.
Siten aikojen kuluessa Jumalan värähtelyä hidastettiin vähitellen. Näin luotiin kaikki aikarakenteet, joita nyt koemme olevan pienimpien alkeishiukkasten ja kvarkkien sekä mahtavimpien galaksien ja universumien välillä. Kaikki mukaan lukien aika ja tila, luotiin tietoisesti Jumalan ykseyden energiasta täyttämään Jumalan ikuista eheyttä. Lähde ja säiliö pysyi samana, Jumala kaiken luomisen ikuisena kantajana. Vain sisältö tai luodut muodot ovat jatkuvassa muutoksen eli luomisen tilassa.
Mikään asia tai luotu ei ole koskaan pysynyt ennallaan. Ainoa entiteetti, joka pysyy samana, on Jumala, ainoa lopullinen Luoja, kaiken menneen, nykyisen ja tulevan luomakunnan summa. Ja Jumala on ydin kaikessa ja jokaisessa luodussa olennossa ja koko maailmankaikkeudessa, se on rakastava elämänvoima, joka ylläpitää kaikkea.
Luominen tapahtuu aina tietyllä tavalla. Ensin on Tahto, eli Luojan suunta tai painopiste. Tuo Tahto synnyttää Ajatuksen tai Vision, joka sitten kokoaa sisäänsä Vision toteutuneen muodon. Luojan Tahdon toteutuminen on välitöntä värähtelyn nopeimmilla tasoilla, joilla ei ole rajoja tälle Jumalan luonnolliselle laajentumiselle Jumalassa. Luominen on riemullista läsnäoloa, Jumalan lahjojen ikuista antamista Jumalalle.
Mutta jossain matkalla alas luomisen värähteleviä tikkaita jotkut jumalsiemenistä valtasi pelko eli halu rajoittaa Jumalan tietoisuuden ykseyttä. He alkoivat samaistua yhä enemmän muotoihinsa, joita he loivat, eivätkä enää Luojaan heidän sisällään. Kaikki, mikä on koskaan luotu, on olemassa sen Jumalsiemenen kautta, joka asuu jokaisessa heistä. He itse ovat ikuinen lähde sille, mitä he kulloinkin päättävät luoda keskittymällä siihen. Miksi heidän pitäisi pelätä menettävänsä jotain, mitä he ovat luoneet? Luojina he voivat aina luoda sen uudelleen, jos he niin haluavat.
Nämä ongelmat alkoivat jossain matkan varrella, kun luomakunta oli lähestymässä seitsemättä värähtelytasoa eli aineen tasoa. Jumalsiemenet – tai Jumalan jumalalliset havaintopisteet – olivat laskeutuneet eri värähtelytasojen läpi. Jokainen askel alaspäin loi jumalsiemenen ympärille kuin verhon, kalvon tai suodattimen, jonka läpi se pystyi tarkkailemaan ja luomaan noissa hitaamman värähtelyn maailmoissa. Alter Ego asui näiden verhojen ulkoreunoilla ja antoi luomispisteen Egolle tai itse jumalsiemenelle. Alter Ego oli myös se fokuspiste, joka avasi uuden värähtelytason, kun edellinen oli tutkittu ja koettu tylsyyteen asti.
Alter Ego oli hyödyllinen luomisen työkalu siihen kohtalokkaaseen päivään saakka, jolloin jumalsiemen päätti luoda itselleen laskeutumisvälineen aineen hitaisiin maailmoihin. Jumalsiemen halusi nähdä, tuntea, koskettaa ja haistaa luomansa maailman. Se halusi kokea täysin kaikki luomisen aspektit, kaikki värähtelytasot Jumalan ykseydessä. Silloin syntyi ajatus ihmisestä, ja silloin jotkut jumalsiemenistä – tai enkeleistä – ottivat rohkean askeleen aineen syviin pimeisiin poimuihin ja eksyivät matkalla.
Näettekö, tähän mennessä laskeutuvat jumalsiemenet – Jumalan luovat kädet – olivat koonneet ympärilleen joukon huntuja tai värähteleviä kalvoja. Nämä olivat vähitellen himmentäneet näkemystä Jumalasta jumalsiemenen sisältä ja myös hidastaneet luomisprosessia niin, että luomisen välittömyyden tilalle tuli yhä pidempiä keskittymisprosesseja. Eräs näistä tyypeistä menetti hermonsa ja alkoi epäillä omaa rooliaan luojana, sillä hän ei enää ollut lainkaan varmaa, että kaikella, mitä hän havaitsi, oli lähde ja alku hänessä itsessään. Kaikki luominen kesti niin kauan! Näin pelko tuli jumalsiementen mieleen. Ja pelko levisi pian kaikkialle, kun yhä useammat jumalsiemenet jakoivat tämän kokemuksen ja alkoivat myös elää sen mukaisesti.
Sillä ilmeisesti, kun et näe jumalsiementä itsessäsi, kun olet menettänyt suoran ja tietoisen yhteyden luovaan lähteeseen omassa olemuksessasi, alat taistella materiaalisten resurssiesi puolesta, niiden joita voit nähdä ja koskettaa, sekä kuvata. Haluat säilyttää ne. Näin jumalsiemenet menettivät kosketuksensa sisäiseen Egoon ja alkoivat samaistua yhä enemmän oman olemuksensa ulkorajoilla asuvaan Alter Egoon.
Ihmiskeho, joka oli perimmäinen väline Jumalan tietoiselle laskeutumiselle aineellisen maailman ihmeisiin, muuttui pian vankilaksi. Luoja – tai jumalsiemen – jäi loukkuun omaan luomukseensa. Hajut, maut, pelot, himot, väkivalta ja koko inhimillisten tunteiden kirjo otti otteen näistä olennoista, jotka olivat jo menettäneet yhteyden sisäiseen Egoon ja panivat siksi kaiken toivonsa ja keskittymisensä muuntuneen Egonsa harhaisille harteille. Jumalsiemen menetti itsensä oman luomuksensa poimuihin, ja kun se kadotti yhteyden Jumalan sisällään, se alkoi rakentaa jumalia ilman itseään – sekä ulkopuolella että itse asiassa ilman itseään! Näin uskonnot – tai organisaatiot, joiden piti sitoa ihmiset uudelleen Jumalaan – syntyivät jumalsiemenen kuvitellusta erottamisesta itse Jumalasta.
Jumalsiemenen ulompi materiaalikuori kovettui ja paksuni mitä enemmän ihmiset keskittyivät luomistyökaluunsa nimeltä Alter Ego. He pelkäsivät menettävänsä Alter Egonsa, illuusion, jota he olivat alkaneet pitää todellisena. Tämä keskittyminen ja huoli jostakin, joka oli jo kuollut, loi pelon maailmoja ja yhteiskuntia suorana heijastuksena näiden jumalallisten olentojen pelokkaasta asenteesta. Jumalsiemenet peittyivät pelottavan värähtelyn paksuun kuoreen, ikuinen oli antautunut ajalle ja tilalle, jonka se itse oli kerran luonut. Ja nämä pelkäävät olennot loivat pelon verkostoja tukemaan pelkoaan, he loivat uskontoja vahvistaakseen kaikista peloista suurinta eli pelkoa, että he ovat erillään Jumalasta. He loivat yhteiskuntia, järjestöjä ja muita illusorisia järjestöjä, koska he olivat unohtaneet Jumalan pyhän järjestyksen, jossa hekin asuivat. He loivat kaikenlaisia houkuttelevia toivon haamuja pitääkseen itsensä hengissä tässä hirveässä unohduksessa, jonka he olivat valinneet osakseen.
Ja vaistomaisesti he yrittivät käyttää Alter Egoa työkaluna lisäluomiseen. Kyllä, he loivat lisää, mutta onnistuivat vain tekemään pelon verkostoista tiheämpiä ja tummempia olemustensa sisällä ja niiden ulkopuolella. Vanha menetelmä tehdä kvanttihyppy ylemmältä värähtelytasolta hitaampaan ei toiminut enää. Ei ollut minne mennä, koska Jumalan värähtely oli saavuttanut hitaimman rajansa aineen sisällä. Mikään ei voinut olla olemassa värähtelyttömän pisteen eli aineen hitauden tuolla puolen. Kuolemaan pakkomielteisesti suhtautuva ihmisyhteiskunta oli saavuttanut todellisen umpikujan, pisteen, jossa kaikkien umpikujaa luovien ja siihen johtaneiden rakenteiden ja asenteiden romahtaminen oli ainoa tie ulos.
Mutta silti jotkut näistä ihmiskehoon pukeutuneista jumalsiemenistä yrittivät työntyä vielä pidemmälle. He itse asiassa suunnittelivat romahduttavansa ihmistietoisuuden täysin ja kokonaan aineen tasolle, jotta geneettisen mutaation avulla voitaisiin luoda uusi orjamainen ihminen niiden harvojen hyödyksi, jotka olivat ymmärtäneet jumalallisen valtansa väärin ja lähteneet alistamaan muita kaltaisiaan. Nämä olennot, jotka haaveilivat ikuisesti nukkuvien jumalsiementen ja henkisesti kuolleiden massojen lopullisesta hallinnasta, asuivat edelleen omassa horjuvassa identiteetissään eli Alter Egossa, josta oli tullut kuin valtava musta aukko, joka söi kaiken ja kaikki säilyttääkseen oman kuvitellun olemassaolonsa. Näillä haaveilijoilla oli tiukka ote planeetasta nimeltä Maa tai Terra ja he todella suunnittelivat muuttavansa sen puolikuolleiden jumalien vankilaksi! Mikä uni!
Onneksi nämä kuoleman jumalat eivät olleet yksin, eikä Terra ollut yksin jumalien läsnäolossa. Terran kohtalo oli näet tärkeä koko Jumalan keholle, jotka muodostui lukemattomista universumeista lukemattomine galakseineen, aurinkoineen ja planeettoineen. Jumalan jumalalliselle ruumiille, joka koostuu lukemattomista auringoista kuin kehomme soluista, yksi sairas planeetta, joka kiertää oman aurinkonsa ympärillä, oli hyvä syy toimia. Jumalan täytyi huolehtia itsestään. Ja Jumala toimi aivan kuten ihmiskeho, eli se sairastui.
Kun jokin elävän kehon osa on vaikeuksissa, sairas tai tulehtunut, elimistö reagoi useimmiten nostamalla kehon lämpötilaa. Kuume tuhoaa vaivaa aiheuttavat virukset tai bakteerit ja johtaa siten kehon palautumiseen.
Samalla tavalla pelon saastuttamat jumalsiemenet – tai ihmiset – ovat kuin Maan päällä valloilleen päässeitä bakteereja. He ovat luoneet tulehduksen tähän planeettaelimeen nimeltä Maa, joka kuuluu Auringon planeettakehoon. Siksi Auringon on lisättävä säteilyään nostaakseen kaikkien planeettojensa ruumiinlämpöä ja siten päästääkseen eroon maapallolla riehuvista bakteereista.
Kuumeeseen liittyy usein kehon vapinaa, mikä vastaa planeetan maanjäristyksiä. Kuumeeseen liittyy myös kehon lämpötilan epätasapaino, josta seuraa äkillinen kylmyys ja voimakas hikoilu. Se vastaa ilmaston ja tulvien kaoottisia ääripäitä planeettatasolla.
Valtavat kaupungit, joissa yli puolet ihmisväestöstä asuu, ovat kuin valtavia syöpäkasvaimia elävän maapallon kehossa. Kaupungit kasvavat hallitsemattomasti kaikkiin suuntiin, imevät ympäristöstään kaikki luonnonvarat ja saastuttavat sitä kaikella, mikä jää jäljelle. Kaupungit lähettävät lonkeroitaan – tai teitään – ympäri maapalloa tukien toisiaan tässä jatkuvasti lisääntyvässä syöpäkasvussa. Ja rakkaan maamme ruumis nostaa lämpötilaansa päästäkseen eroon tästä syövästä, joka uhkaa sen ikuista elämää. Kehon lämpötilan nostamista käytetään myös syövän parantamiseen ihmiskehossa.
Sanotaan, että bakteerit ja virukset ovat kehomme ja sen solujen todellisia rakennuspalikoita. Niitä tarvitaan, mutta syntyvät epätasapainot on käsiteltävä ennen kuin ne uhkaavat kokonaisuuden selviytymistä. Samalla tavalla ihmiset ovat välttämätön osa Maan elävää kehoa. Näiden jumalsiementen eli meidän ihmisten pelottavien asenteiden aiheuttamaa epätasapainoa on käsiteltävä sekä yksilön että planeetan tasolla.
Yksilöllinen haasteemme on siinä, kuinka kohtaamme omat pelkomme niiden konkreettisten muutosten edessä, joita rakas planeettamme luo parantaakseen oman kehonsa. Pelottomat yksilöt selviävät kaikesta, mutta pelokkaat tuhoutuvat yhdessä heitä syövien sosiaalisten pelkorakenteiden kanssa. On ikään kuin olisimme TIEDOTTOMASTI kohtaamassa saman ristiinnaulitsemisen haasteen, jonka Jeesus kerran kohtasi täysin TIETOISESTI. Olemme keskittäneet huomiomme hänen ristiinnaulittuun ruumiiseensa nyt lähes kaksituhatta vuotta, eikä ole ihme, että olemme näin luoneet tämän planetaarisen ristiinnaulitsemisen yhteiseksi haasteemme. Mitä teemme, kun kohtaamme tämän itse aiheuttamamme kuoleman ja kärsimyksen? Siinäpä kysymys!
Tämä pimeys lepää paksuna Terran mustan ja hedelmällisten maaperän sisällä itämistä odottavien jumalsiementen päällä. Niiden kuorien paksuus ovat murtumassa, kun muistojen ja kyynelten hedelmälliset vedet tunkeutuvat niihin hitaasti samalla kun jumalallisen rakkauden säteet lämmittävät koko planeettaa, sen ilmastoa ja sen tummaa unohduksen maaperää. Jumalsiemenet heräävät, kun sisäinen Jumala, itse elämä jokaisessa jumalsiemenessä avautuu hitaasti. Elämä syttyy vähitellen uudestaan, herää syvästä unohduksen unesta.
Monet jumalsiemenistä taistelevat edelleen omien kuvitteellisten suojakuoriensa puolesta, sillä kaikki nämä rakenteet syntyivät heidän vanhasta uskostaan ulkoiseen Alter Egoon eikä heidän sisäiseen Egoonsa eli Jumalaan. He taistelevat vain rakennustelineistä, jotka ovat tehneet Jumalalle mahdolliseksi laskeutua tietoisena olentona oman olemuksensa kaukaisimpiin ulottuvuuksiln. Jumalsiementen kautta Jumala on halunnut tehdä tunnetuksi tuntemattoman ja valloittaa ajan ja tilan sekä kaiken sen piirissä luodun aineen.
Jumalsiemenen itsensä ympärille luomat kuoret ja telineet ovat olleet välttämättömiä sen varmistamiseksi, että siemenessä oleva Jumala voi jonakin päivänä herätä aineen pimeimmässä ahjossa ja herätä siinä täysin tietoiseksi kaiken elämän luojaksi. Mitkä uudet seikkailut odottavatkaan näitä nyt versovia jumalsiemeniä, kun he ymmärtävät Jumalan oman olemuksensa kaikissa osissa ja hyväksyvät Jumalan omien lähimmäistensä kaikissa piirteissä? Mitä uusia maailmoja ja todellisuuksia voimmekaan luoda, kun sisimmän olemuksemme jumalsiemen on saavuttanut kukoistuksensa jumalallisen loiston?
Jo luotujen ja vielä luotavien universumien koko summa tulee meidän leikkikentäksemme, Jumalan koko luomus virtaa vaivattomasti meidän lävitsemme iloisessa ikuisuudessa. Jumala on palannut kotiin, tuhlaajapoika on palannut Isänsä ja Äitinsä luokse mukanaan tietoinen viisaus kaikista täysin kokemistaan kokemuksista. Jumala on synnyttänyt hedelmää, kylvänyt uusia siemeniä uudelle luomiskierrokselle. Jumalansiemen on itänyt.