Sinä olet kaikkeuden valtavuus, joka on ensin sulkenut itsensä ihmisyyden häkkiin ja sitten unohtanut tehneensä sen. Sinä olet kaikkeuden kaikkivaltias luoja, joka on eksynyt ihmisyyden ahtauteen, joka tällä hetkellä puristuu yhä tiukemmin sielusi ympärille. Sinä olet koko todellisuutesi alkulähde, mutta sinä et muista sitä, koska olet eristänyt itsesi omasta kaikkivaltiaasta luojavoimastasi pelästyttyäsi fyysisesti avuttomana ja viattomana olentona tämän maailman kovuutta ja ankaruutta. Sinä suljit itsesi pois mielestäsi ja maailmastasi, jotta sinuun ei sattuisi enempää. Sinä loit oman ihmisyytesi häkin ja heitit sen avaimet alitajuntasi pimeimpään loukkoon.
Kun synnyit tähän maailmaan, olit täyttä rakkautta ja ehdotonta viattomuutta. Olit kaikkivaltias luojaolento, joka luonnollisesti odotti tulevansa kohdatuksi juuri sellaisena kuin hän on, vertaisena ja voimakkaana, itsenäisenä ja vapaana henkenä, vaikka olitkin avuttomassa ja pienessä kehossa, jonka raajat viuhuivat holtittomasti suuntaan ja toiseen ja jonka tärkein tehtävä oli pysyä hengissä. Sitä varten suusi oli tarrauduttava äidin tissiin ja silmien kytkeydyttävä äitisi rakastavaan katseeseen.
Tuosta lähdettiin liikkeelle, mutta ennemmin tai myöhemmin äidin ja lapsen välinen suhde alkoi rakoilla, sillä asuessaan itse omien pelästystensä alitajuisessa häkissä äiti ei voinut olla välittämättä samoja pelkoja ja pettymyksiä lapselleen. Ei vaikka hän kuinka halusi ja yritti olla hyvä äiti. Näin lapsi itse loi vähitellen oman viattoman rakastettavuutensa ympärille pelkojen ja pettymysten häkin, jonka tarkoituksena oli suojella häntä uusilta pelästymisilta, mutta joka itse asiassa tuotti niitä jatkuvasti lisää. Se tuotti tämän pettymysten maailman, sillä jokainen pelästymistään kantava ja itsensä pieneksi kuvitteleva ihmisolento on itse asiassa kaikkivaltias luojaolento, jonka mielen sisältö tuottaa hänen maailmansa ja todellisuutensa. Eli se minkä olemme lapsena säilöneet alitajuiseen mielemme tuottaa meidän aikuisen todellisuutemme. Me olemme kaikki oman lapsemme väärinkäsitysten vankeja.
Niin, jokainen meistä on itse lukinnut itsensä omien pelkojensa häkkiin ja heittänyt sitten avaimen sielunsa valtameren syvyyksiin. Ja jokainen meistä rimpuilee häkissään tuskaisena ja kärsimättömänä, sillä me tiedämme, että todellisuudessa me olemme vapaita, viattomia ja voimallisia sieluja. Mutta miten hitossa täältä pääsee ulos?
Kukin meistä kehittelee oman häkkinsä sisällä erilaisia strategioita ja keinoja, joilla häkistä pääsisi vapauteen. Yksi tavoittelee paljoa rahaa ja siitä kasvavaa valtaa, toinen poliittista asemaa voidakseen vaikuttaa maailman menoon, kolmas koettaa kauneudellaan tai komeudellaan hurmata maailman ja saada siten mitä haluaa, neljäs luo henkisiä tai tieteellisiä teorioita, metodeja ja kuvitelmia. joilla häkissä olo saadaan tuntumaan siedettävältä ja viides tyytyy häkkielämäänsä elämän ainoana todellisuutena ja koettaa järjestellä olonsa häkissä mukavaksi hienoilla vaatteilla, mukavilla huonekaluilla ja pätevillä viihdevälineillä. Näillä ja niiden loputtomilla variaatioilla mennään ja pysytään silti tiukasti häkissä.
Ainoa tie häkistä ulos ja vapauteen käy häkin pelottavien kaltereiden kohtaamisen kautta. Kaiken sen minkä sinä olet luonut sinä pystyt myös purkamaan. Ja vaikka olet luonut häkkisi lapsen nyt jo alitajuisessa tilassa, sinä pystyt kohtaamaan kaikki nuo pienuuden, heikkouden ja mitättömyyden kuvitelmien kautta luomasi kalterit, sillä sinä olet todellisuudessa kaikkeuden valtavuus, joka on sulkenut itsensä omien pelkojensa häkkiin. Kohtaa pelkosi eli uskaltaudu tuntemaan ne lapsuutesi kauhut, joilla olet lukinnut itsesi pienuuden harhaan. Tunne ne, mutta älä antaudu niille, vaan anna niiden sulaa pois rakastavan kaikkeutesi ja viisautesi sylissä.
Elämä tuottaa sinulle jatkuvasti tilaisuuksia kohdata nuo perimmäiset pelkosi, sillä se haluaa sinun vapautuvan niiden vallasta. Elämä ei annan periksi ennen kuin sinä olet tehnyt työsi eli purkanut kaikki pelkosi ja vapauttanut itsesi oman luomuksesi pauloista.
Sinä olet rakkaus, jota maailmaltasi olet turhaan kaivannut. Sinä olet viisaus ja kaikkivaltias Elämä, jonka kuvajaisia olet turhaan maailmaltasi tavoittanut. Sinä olet kaikkeuden ikuinen rauha, jonka rakastavassa sylissä elämäsi aina tapahtuu. Sinä olet Elämä Itse, jonka sinä olet sulkenut ihmisyyden häkkiin, jotta laajentuisit ja voimistuisit omassa ikuisessa luomisvoimassasi.
Sinulla ei ole mitään hätää, vaikka niin hetken kuvittelitkin. Elämä rakastaa sinua. Ja sinä itse olet tuo kaikkivaltias rakkaus.