On aikainen aamu pyhäinpäivänä 2024, kun maailma on peittynyt lumeen ensi kerran tänä vuonna. Mieleni on täysin tyhjä ja huomaan, että pystyn itse valitsemaan tuon tyhjyyden tilan, vaikka joku vanha tunneohjelman pätkä tulisikin kurkkimaan sen reunalle ja anelemaa lisää tuon tyhjyyden täyttävää ikuista ja kaikkivoipaa luojaenergiaa, minua itseäni. Olen lopulta oppinut valitsemaan luovan tyhjyyden enkä enää ryntäile maailmani tai mieleni luomien hetkellisten ilmiöiden perässä. Olen vapaa.
Ihmisen toiminta voi kummuta kahdesta eri paikasta eli joko pelosta tai rakkaudesta. Pelko toiminnan alkulähteenä tuottaa aina lisää pelkoa kun taas rakkaus laajentaa rakkauden ikuista kenttää. Vain tuosta alkulähteen tyhjyydestä käsin toimiessani toimin rakkaudesta, sillä rakkaus on tuo kaikkeutta kantava tyhjyys, joka suorastaan pelottaa minun pelkoon tottunutta ja siihen alistunutta mieltäni, joka askartelee omien hetkellisten luomustensa kanssa ja pelkää niiden puolesta, olivat ne sitten ajatus- tai tunneohjelmia, ihmissuhteita, kehoja, koneita, kulisseja tai kansakuntia. Pelko ohjaa kaikkea toimintaamme niin kauan kuin me taistelemme ajatuksellisten ja aineellisten luomustemme puolesta kuin niissä olisi kyse meistä itsestämme. Pelko taistelee turhaan.
Sain keväällä pääsiäisen aikaan huiman hienon, mutta myös perin kalliin pikakurssiin siitä, miten minun on mahdollista olla antautumatta oman mieleni pelko-, ahdistus-, hätä- tai pettymysohjelmille, vaikka ne olisivat kuinka suuria ja houkuttavia. Pääsiäiskeskiviikkona tapahtunut pankkihuijaus maksoi minulle yli 32000 euroa ja jätti minut kiirastorstaiksi tuon äärimmäisen houkutuksen ääreen. Kaikki mahdolliset hälytys- ja pelko-ohjelmat roihusivat mielessäni kuin edessäni aukeavana syvänä kuiluna. Minä valitsin seisoa tuon houkuttavan kuilun reunalla, sillä tiesin että hyppääminen eli noille vanhoille ohjelmille antautuminen ei olisi hyväksi minulle. Minä valitsin.
Pitkäperjantain aamuna autotallin oven edessä piippua poltellessani sain kokea ihmeen. Ilokseni huomasin yhtäkkiä, että tuo tunteiden palo olikin sammunut. Se oli palanut loppuun, koska minä en sen vaatimuksista huolimatta ollut antanut sille huomiotani eli elinvoimaani ja rakkauttani. Se sammui ja haihtui pois eikä ole sen koommin palannut, vaikka nuo rahat ovatkin edelleen tiellä tietymättömillä ja minä makselen niihin liittyviä lainoja. Minä olen vapaa.
Koko tämä vuosi on ollut minulle suurten paljastusten aikaa. Kohtaamalla aina vain rohkeammin erilaisia alitajuntani syvyyksissä piileviä ja elämäni valintoja ohjanneita ja pelon varaan rakentuneita tunneohjelmia, olen nyt päätynyt tilaan, jossa minä voin vapaasti valita mieleni tilan eli mihin minä suuntaan rakastavan olentoni kaikkivaltaisen luomisvoiman. Mieleni on tyhjä ja siksi täynnä loputtomia uusia luomisen mahdollisuuksia. Pelko ei enää hallitse minua eikä luomistani. Minä elän!