En ole aiemmin kiinnittänyt suurempaa huomiota kaksoisliekki-ilmiöön, mutta eilen kuulin määrityksen, joka sai korvani höristymään. Tuon kuvauksen mukaan näet elän kaksoiliekkisuhteessa ihan huomaamattani. Sen mukaan kaksoisliekkien on tarkoitus parhaalla ja voimakkaammalla mahdollisella tavalla edistää toistensa kehitystä ja kasvua. Mutta siihen ei suinkaan tarvitse liittyä romanttista suhdetta, kutenme niin yleisesti uskomme ja toivomme.
Minäpä kerron! Kun alivuokralaiseni Katalyytti muutti asumaan taloni toiseen päätyyn pari kuukautta sitten, me kumpikin olimme alkuun hieman hämmentyneitä ja tutkimme tuon yllättävän, mutta samalla selkeän, päätöksen merkitystä. Ensimmäisen kahden viikon aikana toimme molemmat rehellisesti esiin ja yhteisesti kohdattavaksi erilaisia romanttiseen rakkauteen liittyviä koukkuja, ohjelmia ja kurotuksia eli niitä, jotka olivat meillä molemmilla jääneet kesken tavoitellessamme lapsuudessamme vanhempiemme rakkautta, syliä ja läsnäoloa. Toimme kaiken tuon näkyviin ja kohdattavaksi ja saimme huomata, että emme halua käydä siihen suuntaan. Romanttisen kaipuun kenttä tuli näin kauniisti kohdatuksi.
Sen jälkeen kohtaamisemme ja päivittäiset jakamisemme ovat olleet yhtä kahden yhdenvertaisen olennon iloista jakamista ja ihmettelyä. Kumpikin on elänyt omaa itsenäistä ja vapaata elämäänsä, mutta samalla molemmilla on ollut yhteinen ja vahva intentio kohdata tuo toinen saman katon alla asuva kaikessa mahdollisessa rakkaudessa ja hyvässä tahdossa. Ja se toimii tosi suloisesti ja ihanan haastavasti sekä meitä molempia kasvattavasti, vaikka Katalyytti onkin vähitellen muuttamassa takaisin Tampereen suuntaan.
Eilisen päivän tapahtumat olivat erityinen osoitus yhteytemme ja jakamisemme välittömyydestä. Heräsin aamulla vanhojen pettymyksen ohjelmien raskauttamasta unesta, jossa toisten ihmisten toiminta ympärilläni sai minut kokemaan pettymystä ja erillisyyttä. Eli sitä, jota jokainen lapsi kokee enemmän tai vähemmän syntyessään hengen ja sielun vapaudesta tähän ”omituisten otusten kerhoon”.
Tuo tunne jäi päälle ja jäyti minua pitkään. Vasta myöhään aamupäivällä, kun sateinen aamu oli jo kääntynyt auringonpaisteeksi, tajusin taas kerran, että maailma ja ihmiset ympärilläni niin tässä kuin unitodellisuudessakin heijastelevat vain omia odotuksiani, pelkojani ja kantamaani maailmankuvaa. Tuo oivallus sai mahaani puristaneen pettymyksen tunteen purkautumaan ja oloni helpotti suuresti juuri ennen kuin Katalyytti heräsi ja tuli kanssani aurinkoon. Jaoimme tavanomaisen iloisen ja avoimeen tapaamme kaikki tuntomme ja kokemuksemme edellisen kohtaamisen jälkeen. Ja jatkoimme sitten omia toimiamme.
Myöhemmin iltapäivälle lähdin Parkanon kylille päiväkävelylle. Kiersin läheisen ihanan luontopolun kautta ja otin muutaman kuvan sekä siitä että kaupungintalon edessä olevista kauniista kukkaistutuksista kiittääkseni puutarhaosaston vihreitä naisia ja miehiä ympäristön hyvästä hoidosta. Postasin sen paikalliseen ryhmään.
Sen jälkeen jatkoin kaupungin läpi Exessolle, jossa join kaakaokahvia ja söin kaupungin parhaan pizzapalan. Seurasin maailman menoa suuresta rauhasta ja levollisuudesta käsin ja postasin hetken mielijohteesta seuraavan lyhyen viisauden:
”Elän mieleni tilassa. Kaikki mitä näen, koen ja tunnen syntyy minun mielessäni. Minä olen maailmani luoja.”
Tuossa rakkauden ja rauhan tilassa jatkoin matkaani ja kohtasin Pappilansalmea kiertävällä kävelytiellä naisen, joka eteni hieman vaivalloisesti kainalosauvoja käyttäen. Hänen lähestyessään sain näkyviini mieleni vanhan ohjelmanpätkän, joka olisi ollut valmis hienoisesti ylentämään minua, sillä olinhan terve ja hyvinvoiva ja toinen taas oli jonkin taakkaansa vuoksi sairaalloinen. Mutta viime päivien saattohoitohommat ja oman alitajuntani loukoissa kärsineen ”häkkilapsen” tunnustaminen ja valoon nostaminen olivat tehneet minut herkäksi tuollaisille houkutuksille. Niinpä valitsin kohdata tuon naisen mitä syvimmässä ja myötätuntoisessa rakkaudessa. Hänhän oli aivan niin kuin minä.
Kaikkein ihmeellistä oli, kun kotiin palattuani kerroin Katalyytille päiväni tapahtumista ja tuonkin naisen kohtaamisesta. Hän näet kertoi omalla kävelylenkillään kohdanneensa tuon saman naisen sekä aivan samat ajatuskulut omassa mielessään. Hänkin oli paljastanut oman hienoisen ylimielisyytensä ja pystynyt valitsemaan rakkauden sen sijaan. Me olemme tosiaankin leikkimässä samalla kehityksen kentällä, me toistemme kaksoisliekit, Katalyytti ja minä!