Koen ja tiedän olevani varsin ystävällinen ja hyväntahtoinen tyyppi enkä koskaan ole väkivalloin käynyt toisen kimppuun tai pakottanut häntä johonkin mitä hän ei tahdo. Silti olen saanut hämmästyksekseni olla varsin suurten ja voimakkaiden vihanpurkausten kohteena. Viha on monesti ryöpynnyt edessäni valtoimenaan ja kohdistunut suoraan minuun. Olen ollut niin hirvittävän vihan kohde, että jossain tilanteessa minusta olisi pahimmillaan saattanut tulla ruumis. Mitä ihminen vihaa ja miksi hän vihaa minua?
Vähitellen olen oppinut, että minun hyväntahtoinen opettajuuteni ja kykyni ja haluni selittää ja yrittää siten ymmärtää asioita ja ihmissuhteita, on saattanut nostaa tuon vihan jonkun ihmisen mielessä. Olen saattanut innoissani olla kuulematta kaikkia toisen ihmisen hienovaraisimpia viestejä, mikä on saattanut suututtaa heidät ja herättää heidän vihansa eli muiston aiemmasta vastaavasta tilanteesta.
Minä olen saattanut myös eleilläni tai sanoillani muistuttaa heitä jostakin äärimmäisen ahdistavasta kokemuksesta, ja olen siksi saanut heidän vihansa niskoilleni. Olen myös vain pelkän sukupuoleni kautta saanut edustaa kaikkea sitä väkivaltaista ja kauhistuttavaa, mitä miehet ovat naisille aikojen kuluessa tehneet. Tuon totaalisen vihan kohteena oleminen on ollut hämmentävää ja haastavaa, sillä en ole aina ymmärtänyt miksi se kohdistuu minuun. Miksi ihmeessä minä, kiltti mies, olen ollut niin valtavan vihan kohteena?
Minä en muista koskaan vihanneeni ketään, en ylläpitäneeni vihaa siksi, että joku jotakin jossain. Vasta ihan viime vuosina olen opetellut vihastumaan eli panemaan rajaa jollekin toimelle, jonka koen loukkaavana tai vahingollisena. Olen jopa yhden ainoan kerran lyönyt erästä miespuolista ystävääni, kun hänen vittuilunsa meni vähän liian pitkälle. En lyönyt vahingoittaakseni, vaan ilmaistakseni rajani. Hän otti sen kauniisti vastaan ja naureskelimme jo hetken päästä yhdessä miten rohkea olinkaan ollut. Kaikkea sitä oppii!
On hämmentävää tulla vihatuksi, koska joku toinen, jota muistutan, on tehnyt jotakin jossain. On suorastaan kummallista, että minä saan ottaa vastaan vihaa, joka on syystä tai toisesta aiemmin jäänyt ilmaisematta. Minua vihataan enkä voi edes puolustautua siltä mitenkään, koska en halua vahingoittaa ketään, enkä voi selittää tekoja, joita en ole edes tehnyt.
Ja silti minäkin olen raiskannut, hyväksikäyttänyt ja tappanutkin naisia jossain aikaisemmassa inkarnaatiossani. Olen tehnyt kaikkea sitä, mitä kaikki miehet ovat tässä maailmassa tehneet taistellessaan oman selviytymisensä ja menestymisensä puolesta. Naisten alistaminen ja heidän voimansa ja valtansa mitätöiminen on ollut ihmisyyden suurin taakka ja murheen lähde koko ihmiskunnan historian läpi. Siihen tiivistyy ihmisen suru ja murhe, naisen alistettuun ja epätasa-arvoiseen asemaan. Kun äitimme ja synnyttäjämme voi huonosti, me kaikki voimme huonosti.
Tätä epäsuhtaa me kukin olemme koettaneet korjata ja paikata omilla tavoillamme. Minä olen aivan lapsuuteni ensihetkistä saanut opetella pelastamaan ensin äitiäni ja sitten naisiani heidän omilta murheiltaan, jotta he sitten voisivat antaa minulle syvästi kaipaamaani rakkautta. Tuo miellyttämisen luuppi on ollut tunnemaailmani perusta, jota naiset puolestaan ovat taitavasti käyttäneet myös hyväkseen. Minun herkkyyteni ja haluni olla hyvä ihminen ja mies, on saanut minut alistumaan naisille tai tulemaan heidän haavojensa hallitsemaksi. Olen halunnut hyvittää kaikkea miehistä pahaa alistumalla naiselliselle pahalle eli hallitsemiselle. Siitä ei ole koskaan seurannut mitään kaunista.
Vasta kun tunnistan, että minun rakkauteni ei ole kenestäkään naisesta tai miehestä kiinni, että se on minun oma voimani, jota voin vapaasti ja vilpittömästi jakaa lähimmäisteni kanssa, tuo ikiaikainen hyvän ja pahan sekä toisen tuomitsemisen luuppi voi päättyä. Se päättyy, kun minä en enää asetu riippuvaiseksi kenestäkään toisesta, vaan opin elämään omaa kokonaista elämää toisten kaltaisteni kanssa. Silloin minä en enää haluaa valloittaa ketään toista eikä kukaan toinen en voi valloittaa minua, vaikka haluaisikin. Silloin minä osaan pitää rakkauteni puolta, puolustaa sitä kaikelta valheelliselta ja vääristyneeltä nousi se sitten omasta tai lähimmäiseni mielestä. Silloin minä olen vapaa rakastamaan!
Minä en ole kenenkään vihan todellinen kohde, vaan kaikki viha, jonka he minuun suuntaavat on projisointia ja heidän omien sokeiden pisteittensä peittelyä ja suojaamista. He vihaavat itseään ja omaa joko kuviteltua tai todellista avuttomuuttaan, ja haluavat siksi vihata minua, jotta kaikki pysyisi ennallaan eivätkä he joutuisi kohtaamaan omia haasteitaan. Sitä omaa vihaansa, jota he ovat erehtyneet kantamaan omassa ihanassa mielessään. Vapauta itsesi omasta vihastasi!