Ajoin eilen läpi eteläisen Suomen. Keväinen maisema oli ihmeen keltainen, kuiva ja kalpea. Kuin luonto ei jaksaisi tai uskaltaisi vihertää. En ole koskaan elämäni aikana kokenut näin hidasta ja epäröivää kevättä ja puita, joiden vehreys kituu eikä purskahda esiin kevään voimasta. Kevät on heikko.
Juttelin oheisia peltoja viljelevän kylväjän kanssa ja hänkin ihmetteli kevään rytmiä. Joidenkin pikkulintujen munat olivat kuoriutuneet etuajassa, mutta kaikki muu kasvoi hitaasti. Hän toivoi ehtivänsä kylvää ennen kuin kaikki kosteus oli haihtunut maasta, joka ei ollut saanut vettä kuukausiin. Ja maaperä ei ollut saanut kostuketta edes sulamisvesistä, sillä lunta oli ollut niin vähän. Maa on kuiva ja paikoitellen pohjavesikin oli vähissä ja järvien pinnat matalalla. Kuivuuko kaikki pois?
Suomen luonto on uhattuna, maan ja luonnon tavanomainen kietoutuminen kesän vehreyteen antaa odottaa itseään. Samoin on koko Suomi, sen talous ja ihmisetkin kuivumassa kokoon. Talouden rahavirrat ovat pitkään olleet maalle epäedulliset, kun sen luonnolliset virtaukset varsinkin itään on tukittu ja pahoiksi nimetty. Ja läntiset virtaukset vain vievät vaurauttamme pois, kuluttavat voimavarojamme turhaan toisten eduksi, heille edullisiin aseisiin ja sotaan varautumiseen.
Suomi pelkää, suomalaiset pelkäävät ja Suomen maaperä ei uskalla kasvaa, ei kantaa omiaan, meitä suomalaisia. Mitä tehdä? Miten auttaa luontoa ja itseämme osana sitä?
Suomesta puuttuu rakkautta ja hyvää tahtoa. Suomessa osataan kyllä kitua ja kärsiä, selvitä mahdottomistakin tilanteista, sodista, lamoista ja maailman kurimuksista. Mutta suomalaiset ovat unohtaneet rakastaa toinen toisiaan ja luontoa, joka meitä kantaa. Suomalaiset ovat unohtuneet kärsimään, ja meidän rakas maamme kärsii meidän kanssamme. Suomi ei voi hyvin.
Suomen johtajat ovat johdattaneet rakkaan maamme läntisten johtajien syliin. He ovat ihastuneet läntisen maailman suuriin ja mahtaviin miehiin ja naisiin, ja antaneet niin itsensä kuin maansakin heidän hyväksikäytettäväksi. He ovat myyneet yhteisen maamme muille maille vierahille ja unohtaneet tehtävänsä yhteisen maamme ja elämämme edistäjinä. He ovat lähteneet käyttämään maataan ja sen kansaan omien etujensa edistämiseksi ja oman urakehityksensä astinlautoina. Suomi kärsii johtajiensa ikeessä.
Suomi, sen kansa ja maaperäkin, kaipaa elämän kevättä. Suomi kaipaa puhdistavia ja runsaita sateita. Me kaipaamme rakkautta, jota olemme erehtyneet etsimään väliin idästä ja väliin lännestä. Me olemme käyttäytyneet lapsen lailla, kääntyneet väliin Äiti-Idän ja väliin Isä-Lännen puoleen ja kuvitelleet, että he osaavat hoitaa meidän asiamme meidän puolestamme. Mutta niin itä kuin länsikin pitää huolen vain omista asioistaan ja omasta edustaan.
Meidän suomalaisten on itse opittava pitämään puolemme ja kasvettava ulos lapsellisesta riippuvuudestamme joko idän tai lännen hyväksynnästä. Suomen on kasvettava itsenäisiksi aikuisiksi ja tunnistettava oma luova voimamme ennen kuin koko kansa ja sen maaperäkin kuivuu kokoon.
”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia” Tämä J.W. Snellmanin tiivistelmä A.I. Arwidssonin poliittisista pyrinnöistä oli totta 1800-luvulla, kun Suomi kehittyi itsenäiseksi valtioksi Venäjän suuriruhtinaskuntana. Se on edelleen yhtä ajankohtainen ja tosi, vaikka olemmekin päättäneet tulla ruotsalaisiksi eli läntisen vallan alamaisiksi.
Läntinen valta on aina käyttänyt Suomea ja sen kansaa hyväkseen niin sodassa kuin kaupankin alalla. Välillä tuona läntisenä hyväksikäyttäjänä on toiminut Ruotsi ja välillä Saksa ja viimeaikoina niin EU kuin sitä hyväksikäyttävä maailman finanssieliitti USAn johtamana. Sitäkö me edelleen haluamme?
Itäinen valta on puolustautunut noita samoja läntisiä valloittajia vastaan Suomenkin alueella, mutta kun olemme olleet sen alaisia, kuten 1800-luvulla, tai sen kanssa yhteistyössä, kuten YYA-aikana, Suomi on menestynyt ja vaurastunut sekä kasvanut itsenäiseksi – ainakin melkein – kansakunnaksi.
Suomi ja sen kansa tulee aina olemaan idän ja lännen välimaastossa. On sairasta valita yksi noista ilmansuunnista ja kieltää toisen olemassaolo. On sairasta nähdä yksi suunta pelkästään pahana ja toinen pelkästään hyvänä. On sairasta kieltää itsensä ja oma menneisyyteensä osana sekä itää että länttä. On sairasta silpoa itseään.
Me suomalaiset olemme maamme ja luontomme valtijaita. Uskon, että mikäli me parannumme sairauksistamme ja epätietoisuudestamme, myös luonto ympärillämme parantuu ja uskaltaa jälleen kukoistaa ja ruokkia meitä, omia lapsiaan. Me suomalaisetkin olemme kovin kalpeita ja kelmeitä tässä kevään voimakkaassa valossa, sillä me olemme kadottamassa oman voimamme ja itsenäisyytemme, oman ainutlaatuisen yhteytemme omaan maahamme ja sen ikuiseen ja runsaaseen kasvuun. Me olemme kadottamassa itsemme.
Mene metsään suomalainen, ja muista kuka sinä olet! Muista oma luova voimasi ja itsenäinen kykysi luoda todellisuutta. Näin autat myös luontoa ympärilläsi tasapainottumaan ja kukoistamaan. Sinä olet tärkeä! Sinun tietoisuutesi tila on! Me olemme kaikki yhtä tässä keväässä, joka odottaa kukoistamistaan niin meissä kuin luonnossa meidän ympärillämme. Elämä kasvaa ja etenee sinun kauttasi, suomalainen!