Kun herään aamulla, mieleeni nousee seuraava ajatus: Suomi on kohta sodassa. Alitajuinen mieleni on yhdistänyt historiallisen tietoni ja ymmärrykseni maailman poliittisesta pelistä ja tuottaa tuon lauseen. Suomi on kohta sodassa ellei se osaa luopua luomastaan viholliskuvasta. Ilman vihollista ei synny sotaa.
Jokainen sota tuottaa vain tuskaa ja kärsimystä kummallakin puolen rintamalinjaa. Sota käyvä kansa kärsii ja tuottaa kärsimystä ja kuolemaa toiselle kaltaiselleen kansalle, joka on piilotettu keinotekoisesti luodun viholliskuvan taakse vihattavaksi ja tuhottavaksi. Jokainen sota on turhaa tuhoa, jossa vain ne jotka lähettävät kansalaisiaan – mutta eivät koskaan omia lähimmäisiään – sotaan voivat kuvitella voittavansa. Jokainen sota rakentuu aina valheiden varaan.
Muistatko vielä sen tilanteen, jossa Suomi oli itsenäinen kansakunta lännen ja idän perinteisessä rajamaastossa, jossa niin idän kuin lännenkin ruhtinaat ovat aikojen kuluessa taistelleet vallasta? Muistatko vielä kun Suomi oli vauras ja menestyvä kansakunta, joka kävi kauppaa niin idän kuin lännenkin mahtavien kanssa? Muistatko vielä kun Suomella oli rauhantekijän ja sovittelijan rooli maailmanpolitiikan suuressa pelissä?
Kaiken tuon me olemme menettäneet viimeisen 30 vuoden kuluessa, mutta erityisesti viimeisen neljän vuoden aikana, kun olemme aktiivisesti katkoneet kaikki välimme itäisen naapurimme kanssa ja ryhtyneet läntisten herrojemme talutusnuorassa valmistamaan Suomea heidän haluamansa verisen sodan tantereeksi. Johtajamme ovat antautuneet lännen herroille ja rouville ja lähteneet heidän mielikseen vihoittelemaan itäiselle naapurillemme. Suomea valmistellaan sotaan.
Suomalaiset oli ihmeen helppo herättää vihaamaan itäistä naapuriamme. Vanhojen sotien herättämä viha ja kauna sai lopultakin purkautua toimintaan ja yhteiseen eli ulkoistettuun vihaan. Kansan paha olo johtajiemme aiheuttaman lähes 20 vuoden laman jälkeen saa kohteen eli itäisen naapurimme, jolla on muka haluja valloittaa tämä karu maa. Mitä ihmettä se sillä tekisi?
Ja huomaatko miten tuon kuvitellun pelon avulla Suomi ja suomalaiset on saatu antautumaan täysin eli menemään ihan rähmälleen läntisten valloittajiensa edessä. Lännen suuryritykset sekä niiden hallitsema sotilasliittoutuma on jo ottanut niin Suomen talouden kuin politiikankin haltuunsa. Ampumatta laukaustakaan.
Kaikki paha on itäisen vihollisen syytä, sen joka on vuosisatojen kuluessa hyökännyt maahamme ja jota kohtaan lännen herrat ovat hyökänneet maamme kautta ja maamme sotilaita hyödyntäen. Jokainen sota, jonka Suomi on sotinut itää vastaan, on ollut lännen herrojen tahdon toteuttamista, heidän puolestaan kuolemista. Sitäkö me suomalaiset taas haluamme?
Oletko sinä valmis lähtemään rintamalle, kun kutsu käy? Oletko valmis lähettämään lapsesi taas kerran kuolemaan lännen valloitushalujen vuoksi? Uskotko todella, että sota auttaa kantamaasi ahdistukseen, purkaa sen hädän, jota sielussasi kannat? Uskotko todella, että sota auttaa ja helpottaa oloasi ja kansasi oloa sekä tuo todellisen rauhan? Onko kantamasi viha todella ulkoistettavissa vai pitäisikö sinunkin etsiä rauhaa sisältäsi eikä rintamalinjojen turruttavasta pelosta ja hädästä?
Suomen kansa on vasta nyt alkanut kohtaamaan sitä edeltävien sukupolvien vaiettua hätää ja tuskaa, jonka aiemmat sodat ovat piilottaneet kansamme sieluun, meidän itse kunkin sieluun. Sodan jäljet ovat pitkät, ne eivät ole vain kuolleita ja haavoittuneita rakkaita, vaan ne ovat erityisesti mielen hätää ja pelkoa, joka jää mieleen muhimaan.
Ja mielessä muhiva pelko ja hätä tekee kansalaisista tottelevaisia ja helposti hallittavia. He tekevät niin kuin herrat tahtovat, jotta heidän ei vielä tarvitsisi kohdata sitä hätää ja vihaa, joka heidän omassa mielessään kieppuu. Ja johtajat lähettävät kansalaisensa sotaan ihan samasta syystä eli jotta hekin välttyisivät oman pelkonsa ja vihansa kohtaamiselta. Sota syntyy kohtaamattomasta pelosta.
Isät, äidit, opettajat, upseerit, papit ja poliitikot alistavat alaisiaan. He pakottavat alaisensa tekemään pahoja asioita eli käymään heidän oman sydämen tiedon ja tunteen yli ja ohi. He kerryttävät vihaa alistuvan ihmisen mieleen ja antavat sitten itse luomansa sodan ja viholliset tuon sisäisen vihan kohteeksi.
Johtajien valta säilyy, kun he ohjaavat kansansa tappamaan heidän mediavaltansa avulla luomia vihollisia. Sota on aina johtajien valtaa kansojen yli, omien kansalaisten alistamista ja tapattamista. Sota kasvaa vallan harhasta, se on vallan verinen orgasmi.
Vihollinen on aina propagandan avulla luotu mielikuva ja rooli. Vihollinen on harha, jonka avulla johtajat niin idässä kuin lännessäkin pitävät huolta vain omasta vallastaan, omasta asemastaan. Kansasta viis, sillä kansa on vain halpaa tykinruokaa, varsinkin ne köyhät, joilla ei ole muuta toimeentuloa kuin tappaa tai tulla tapetuksi. Kansa taistelee johtajiensa harhaisten kuvitelmien puolesta, sen lopullisen voiton puolesta, jota sota ei koskaan voi tuottaa. Ei koskaan.
PS. Ja huomaa miten sopiva ja totuudellinen tuo kuvituskuva elokuvasta ”Vihollinen porteilla” onkaan! Siinä amerikkalaiset näyttelijät hyökkäävät itäiseksi naapuriksemme naamioituina 