Pettymys on perimmäinen lukko rakkautesi kukoistuksen edessä. Rankka ja syvä pettymys lähimmäistesi kykyyn nähdä sinut kokonaan. Olet piilottanut tuon pettymyksen alitajuntasi pimeimpään ja syvimpään loukkoon, jotta sinun ei enää tarvitsisi tuntea sitä. Pettymyksen, jonka kokeminen ja vapauttaminen mielesi pohjamudista on avain siihen vapauteen, rauhaan ja rakkauteen, jota syvimmin kaipaat.
Olen elänyt koko elämäni juosten karkuun tuota pettymystä. Olen sen kieltämisen vimmassa tavoittanut lohtua maailmalta ja yhä uusilta ihmisiltä ja lähimmäisiltä, joiden olen uskonut ja toivonut voivan vapauttaa minut pettymyksen ankarasta lumouksesta. Ja olen pettynyt kerta toisensa jälkeen, sillä kaiken toimeni takana on ollut pettymyksen välttäminen eli pettymys itse. Elämän rakastavassa ja minulle kaiken tilaamani aina antavassa sylissä olen siksi saanut yhä uusia pettymyksiä, yhä uusia kokemuksia siitä mitä mielessäni kannan. Olen sekä saanut että tuottanut pettymystä, koska olen sitä mahtavana luojaolentona itse kantanut.
Vasta viimeisen vuoden aikana olen vähitellen uskaltautunut näkemään oman osani kaikessa tässä, oman alitajuisen tilaukseni, joka on toteutunut pettymyksenä kerta toisensa jälkeen. Se on vaatinut syvää nöyrtymistä ja oman voimani ja vastuuni tunnustamista. Se on vaatinut yhä uusi valintoja silloin, kun tilaamani pettymys on tarjonnut lahjojaan kohdattavaksi. Se on vaatinut rohkeutta nähdä oma pettymysohjelmani ja rohkeutta olla enää antautumatta sille. Rohkeutta valita olla pettymättä silloin, kun pettymys suurimmin houkuttaa. Pettymys on ollut minun tunneohjelmani, joka on kerta kerralta valitessani olla ruokkimatta sitä pyhällä elinvoimallani heikentynyt ja lopulta haipunut pois. Minä en enää tilaa pettymystä.
Pettymyksen kohtaaminen on pelottavaa, sillä siitä oli ehtinyt kasvaa minun identiteettini eli se miksi itseäni kuvittelin. Pettymyksen purkaminen on ollut oman identiteettini purkamista, se on ollut kuolemaa, jota olen vaistonvaraisesti vastustanut. Mutta pettymyksen oli kuoltava, jotta minä saan elää. Pettymyksen oli kuoltava, jotta sain löytää maailmalta ja lähimmäisiltäni kaipaamani ilon, rauhan ja rakkauden sisimmästäni, sieltä missä ne ovat aina minua kantaneet ja kärsivällisesti odottaneet.
Minä olen rakkaus. Minä olen jumaluus, joka meitä kaikkia kantaa hyväntahtoisen ja armollisen rakkautensa sylissä. Minä olen Elämä Itse eikä Elämä tuota pettymystä.