Alussa oli vain luojaolento, ja hänen samanvertaiset kaverinsa. Hän oli syvästi viehättynyt siitä kauniista maailmasta, kiehtovista eläimistä ja ihmeellisistä kasveista ja kukkasista, jotka hän oli tänne Maan pinnalle visioinut ja luonut. Hän halusi päästä kokemaan oman luomuksensa sisältä käsin, sillä henkiolentona hän vain lipui kaiken läpi ja ohi eikä pystynyt haistamaan, maistamaan ja kokemaan omaa luomustaan, luonnon ihanuutta Maan päällä.
Siksi hän päätti luoda itselleen asun ja kokemusvälineen, jonka avulla hän pystyisi laskeutumaan omaan luomukseensa ja kokemaan sen aisteillaan. Tätä varten hänen oli alennettava omaa värähtelytasoaan. Tämän tehdessään hänen olentonsa jakautui kahteen eri osaan eli positiiviseen ja negatiiviseen puoliskoon kaikkien muiden aineellisten olentojen ja koko luomansa maailman rakenteensa mukaisesti. Jokaisessa atomissakin oli oma positiivinen ja negatiivinen puolensa. Siksi kaikella atomeista luodullakin oli oma plus- ja miinuslaatunsa.
Näin yhdestä eheästä luojaolennosta syntyi kaksi eri lailla virittynyttä olentoa eli mies ja nainen, jotka olivat siis tuon alun luojaolennon kaksi erilaista olemuspuolta. Positiivinen mies ja negatiivinen nainen muodostivat yhden kokonaisen luojaolennon myös silloin, kun he ilmaisivat oma laatuaan omissa erillisissä kehoissaan.
Näin tuon kokonaisen luojaolennon matka omaan luomukseensa jatkui kahtena erilliseltä vaikuttavana olentona, miehenä ja naisena. Kaikki meni hyvin niin kauan kuin nuo kaksi muistivat yhteytensä luojaolentoon ja siitä syntyvään ykseyteen. Mies ja nainen matkasivat paratiisin harmonisessa maailmassa luoden, lisääntyen ja kokien yhdessä luomansa maailman moninaista ihanuutta.
Mutta jossain vaiheessa miesten ja naisten välinen tasapaino ja yhteys alkoi rikkua. Kehojen erilaisuus ja erillisyys antoi sekä miehille että naisille mahdollisuuden nähdä itsensä parempina kuin nuo toiset kehon ulokkeiltaan erilaiset. Väliin olivat naiset niskan päällä ja miehet alistettuna ja väliin taas toisin päin. Mutta viimeinen positiivisten olentojen eli miesten vastaisku meni varsin pitkälle. Negatiiviseksi koettu nainen alistettiin miehen orjaksi ja käyttövälineeksi eikä tuosta epätasapainosta seuranneella murheella ja kärsimyksellä ole ollut mitään rajaa.
Me elämme juuri tuon naisen alistamisen aikakauden viimeisiä epätoivoisia aikoja. Miehet pitävät kynsin hampain kiinni saavuttamastaan asemasta maailman herroina ja naiset taistelevat epätoivoisesti päästääkseen pois orjan asemasta ja herroiksi – tai rouviksi 
– herrojen rinnalle. Pyrkyrinaiset ovat kahta kamalampia pyrkiessään tasavertaisiksi maailmaa tuhoavien ja hyväksikäyttävien miesten rinnalle.
Nuo naiset ovat unohtaneet oman luontaisen voimansa ja apinoivat valtaherroja heitä itseäänkin paremmin. Ja siksi nuo kulissien takaisista piiloistaan maailmaa hallitsevat valtaherrat (ja -naiset) usein käyttävät pyrkyrinaisia (ja -miehiä) julmasti hyväkseen eli saavat heidät tekemään ns. likaisen työn ja ottamaan kansan vihat niskoilleen.
Tasa-arvo ei ole tasavertaista piittaamattomuutta luonnon pyhyydestä ja kokonaisuudesta, vaan alkuperäisen luojaolennon feminiinisten ja maskuliinisten voimien tasapainoista käyttämistä yhteisen Elämän ja rakkauden eduksi. Tasa-arvo ja tasapaino on ykseyttä ja yhteistä rakkaudellista tointa kaiken elävän eduksi ja kunniaksi. Ykseys on miehen ja naisen yhteinen laatu ja värinä kehojen ulkoisten erojen tuolla puolen. Ykseys on Elämä Itse.
Jokaisella meistä on vastakkaista sukupuolta edustava sielunkumppani jossain kaikkeuden loputtomista todellisuuksista. Voi olla, että parikymppisen bodaajamiehen sielunkumppani on 80-vuotinen sukkaa kutova mummo, mutta joka tapauksessa sielunkumppanit ovat ikuisesti yhtä, sillä he ovat saman alkuperäisen luojaolennon joko positiivisesti tai negatiivisesti värähteleviä puoliskoja, jotka syntyivät, kun luojaolento päätti laskeutua luomaansa aineen maailmaan kokemaan sitä itse. Miehenä ja naisena ykseys siis laskeutui Maan päälle.
Lopulta miehet ja naiset saavat tarpeekseen keinotekoisesta erillisyydestään ja muistavat ikuisen yhteytensä näennäisen erillisyyden tuolla puolen. Silloin me miehet ja naiset luomme yhdessä uuden paratiisin, joka erilliskokemustemme kautta rikastuneena on vielä alun paratiisiakin ihmeellisempi.
Ykseytemme tunnustavina ja sen todeksi arjessamme elävinä, meistä kaikista syntyy kaikkivaltias luojaolento, joka ei enää alistu aineen maailman näennäiselle kaksinaisuudelle, vaan hallitsee sitä ykseyden armollisesta pyhyydestä ja rakkaudesta käsin. Silloin Maassa on rauha ja ihmisillä sukupuolesta, iästä, koosta ja rodusta riippumatta on hyvä tahto! Silloin kaikki on taas hyvin!
PS. Maalaus on Sini-Kukka Ruohon