Tämä on kuvaus osallistumisestani elämäni ensimmäiseen kvanttikonstellaatioon noin 1,5 vuotta sitten. Siitä saa hyvän kuvan tuon menetelmän perusteista ja erityisestä tavasta purkaa menneisyyden keskeneräisinä toistuvia tunnetiloja.
Osallistuin eilen ensimmäistä kertaa kvanttikonstellaatioon. Samanaikaisesti olen muutamana päivänä lukenut Bert Hellingerin, jonka perhekonstellaatioon se perustuu, kirjaa ”Love’s Hidden Symmetry” eli rakkauden piilevä symmetria. Olen ihan äimän käkenä, kuin viattomasti ihmettelevä aloittelija ihan uuden ja ihmeellisen maailman portilla. Ja minä kun kuvittelin jotain ymmärtäväni tästä ihmisen elosta!
On kuin olisin yllättäen löytänyt Elämän huvipuistosta aivan uuden laitteen, joka vie minut uusiin huimiin seikkailuihin, joista minulla ei aiemmin ole ollut aavistustakaan. Miten olenkaan voinut olla huomaamatta tätä laitetta, vaikka olenkin tutkinut innokkaasti kaikkea sitä, mitä tässä huvipuistossa on tarjolla. Olen vaan käynyt ohi sitä näkemättä.
Eilisessä kvanttikonstellaatiossa oli Zoomin välityksellä mukana seitsemän ihmistä, joista yksi oli konstellaation vetäjä Solja. Mukana oli kahden ensikertalaisen lisäksi viisi ihmistä, jotka olivat tutkineet tätä maailmaa aiemminkin. Kukin heistä istui tietokoneen ääressä oman kotinsa rauhassa ja oli ääni- ja kuvayhteydessä toisiinsa.
Teimme illan aikana neljä konstellaatiota, jotka perustuivat osanottajia askarruttaviin ihmissuhdekuvioihin, vaikka myös yleisempiä esimerkiksi rahaan tai rakkauteen liittyviä asioita voitaisiin sen avulla myös avata ja pohtia. Kussakin konstellaatiossa pulmaan liittyvät ihmiset ja ilmiöt roolitettiin osanottajien toimesta. Tämä tarkoitti sitä, että roolin saanut osanottaja nousi ylös tuolistaan ja seisoi kuunnellen niitä tunne- tai liikereaktioita, joita hänessä nousi muiden roolitettujen kertoessa tunnoistaan. Tunteet kuvattiin kevyesti ja rehellisesti Soljan johtaessa tilanteen kulkua kysymyksin ja viisauslausein, joita hän ajoittain antoi roolihahmoille sanottaviksi.
Hämmästyttävää oli se, miten osallistujat saivat yhteyden roolihahmojensa tunnetiloihin vain antautumalla tilanteelle eli meitä kaikkia yhdistävälle kvantti- eli morfologiselle kentälle. He tunsivat vuorollaan toistensa pulmiin liittyviä tunteita ja auttoivat siten tuomaan näkyviin ja avaamaan piileviä tunnerakenteita, jotka kussakin tilanteessa estivät rakkauden virran vaivattoman kulun. Näin pääsimme ihan ytimeen, sillä mitä muuta ihmisen elämä on kuin ihmissuhteita ja niiden haasteita kaiken arkisen aherruksen takana ja keskellä? Kerro mulle!
Minullekin näytettiin erään minua pitkään askarruttaneen ihmissuhteeni taustoja eli niitä sukulinjoissa jumiutuneita tunnerakenteita, joiden huipentumia me kukin yksilöinä olemme. Sain nähdä minua ja muita tuossa ihmissuhteessa osallisina olleita esittävien osanottajien tunteiden kautta kuin verhon taakse, sinne mistä kaikki ihmissuhteemme syntyvät. Sain nähdä, miksi homma oli jumittanut ja itkeä helpotuksen kyyneleitä, kun rakkauden virran edestä poistettiin sen vapaata vuota tukkineita tunnepatoja. Näin korjattiin jotain ajallista tässä Elämän ikuisessa hetkessä.
Kvanttikonstellaation mukaan jokainen ihminen on kuin omien sukulinjojensa kärki ja esivanhempiensa unelmien summa. Jokaisessa meissä on kaikki se, mikä edeltäjiltämme on jäänyt kesken ja kohtaamatta, mutta myös se viisaus, voima ja rakkaus, jota olemme oppineet käyttämään. Oikealta puoleltamme lähtee isän puolen sukulinja ja vasemmalta taas äidin. Vierellämme ovat puolisomme ja edessämme lapset, joista kasvaa omien sukulinjojensa kärkiä, kunhan he kasvavat aikuisiksi ja irrottautuvat itsenäisiksi olennoiksi.
Bert Hellinger oli saksalaissyntyinen (1925-2019) kirjailija ja psykoterapeutti, jonka suorasukaisuus ja ankarakin rehellisyys ihmisyyttä tutkiessaan ihastutti monia, mutta sai toiset taas kavahtamaan. Tämän vuoksi hänet erotettiin vuonna 2003 saksalaisten psykoterapeuttien yhdistyksestä. Hän ei pelännyt käydä yksin ja pystyi siksi luomaan perhekonstellaation eli avaamaan oven tunteiden ihmemaailmaan, joka useimmille meistä pysyy täytenä arvoituksena hamaan loppuun eli seuraavaan elämänkiertoon saakka.
Kerran Bert Hellingeriltä kysyttiin hänen toimittuaan kymmeniä vuosia katolisena pappina ja lähetyssaarnaajana Afrikassa: ”Kumpi on lopulta tärkeämpi ihminen vai hänen ideologiansa?”
Asiaa pohdittuaan Hellinger tajusi ihmisen olevan aina ideologiaa tärkeämpi. Tämän vuoksi hän erosi papin tehtävistään ja lähti tutkimaan ihmisyyden saloja. Näin sai alkunsa prosessi, joka johti niin perhe- kuin kvanttikonstellaationkin kehittymiseen ja uuden oven avautumiseen ihmisen perimmäisen tunnemaailman rakenteisiin. Kiitos siitä Bert!
