Olen syntynyt Suomeen, maahan joka on monin tavoin erilainen ja omalaatuinen maailman valtioiden joukossa. Suomalaiset ovat Euroopan nuorin sivistyskansa, mikä johtaa usein kuin murrosikäisen klopin haluun miellyttää ja mielistellä Euroopan ja maailman isoja poikia ja tyttöjä, jotka tuntuvat tietävän paremmin miten meidän tulisi toimia. Se on johtanut meidät sodan partaalle, sillä me emme tiedä mitä me teemme ja keitä me todella olemme.
Se on johtanut tietynmoiseen häpeään sitä suloista metsäläisyyttä kohtaan, joka meistä kaikista tuntuu löytyvän kunhan vain vähän raaputamme ulkokultaisen sivistyksen pintaa. Me yritämme olla jotain hienoa ja hyväksyttyä, vaikka meidän luonnollinen luontoyhteytemme saattaa olla se kaikkein suurin lahja, joka meillä on jaettavana Euroopan sivistyksen keinotekoisuuteen eksyneille ystävillemme. Me saatamme olla todella tärkeitä juuri sellaisina kuin olemme. Sen hyväksymisessä piilee meidän todellinen onnellisuutemme ja suurin lahjamme koko ihmisyhteisölle.
Näen maailman kansat kuin ihmiskunnan Maapallon yli ulottuvan kehon erilaisina eliminä ja muina osina. Kunkin kansan ominaisuuksilla on jokin kokonaisuutta parhaimmillaan palveleva laatu kuten esimerkiksi Saksalla rationaalisen älyn ja mekaanisen insinööritaidon tyyssijana. Ruotsi taas on kuin sosiaalinen turvasatama, jonne kaikki kovia kokeneet sielut kerääntyvät kuin Svea-mamman lepokotiin. USA puolestaan kansojen sulatusuunina pyrkii yhdistämään kaikki kansat yhdeksi mieleksi jne. Nämä kaikki laadut ovat tärkeitä ja rakkauden palveluksessa ihmiskuntaa kokonaisuudessaan tukevia ominaisuuksia, mutta kun niitä käytetään pelon ja ahneuden vuoksi ne tuottavat hirvittävää tuhoa niin ihmisille kuin meitä kannattelevalle elävälle Maapallollekin.
Pohjan akka, joka sulki Sammon eli Elämän pyhän valon Pohjolan kivivuoreen, on yhteinen muistomme niiltä ajoilta jolloin naiset vielä rakkaudellaan hallitsivat tätä inhimillistä maailmaa. Hän joutui sulkemaan Sammon pois Kalevalan ärjyjen ja älyltään ovelien uroiden tavoittamattomiin, koska älyn ylimielisyyteen perustuva miehinen valta ei ollut kypsä tuota kaikkeuden voimaa käyttämään. Ja vaikka miehet onnistuivatkin ryöstämään Sammon he eivät saaneet sitä pitää vaan se särkyi lopulta tuhansiksi sirpaleiksi ja painui meren syvyyksiin. Rakkautemme Sampo särkyi ja upposi alitajuntamme pohjamutiin, josta se on jonain päivänä nouseva valaisemaan niin meitä kuin maailmaammekin.
Suomi ja suomalaiset ovat monin tavoin erillisiä muusta maailmasta ja muista kansoista. Me asumme Suomenniemellä kuin saarella, jonka meri eristää meidät lännestä ja jälleen kerran ratlona aukeava raja idässä. Me olemme tuore sivistyskansa ja me puhumme ihan omaa muinaista kieltämme, jota juuri kukaan muu ei ymmärrä. Me elämme idän ja lännen ikuisessa poliittisessa ja uskonnollisessa rajamaastossa, joka on ollut lukemattomien molemmista suunnista tulleiden hyökkäysten kohteena. Me olemme kaiken tämän vuoksi oudosti yksin, ja se saattaa olla meidän suurin valttikorttimme ja se silta, joka lopulta yhdistää tämän erillisyyteen eksyneen maan ja sen kansalaiset.
Suomessa on näet edellytykset yhdistää ihmisen syvin jakautuminen mieheksi ja naiseksi eli älyksi ja rakkaudeksi, jotka ovat iän kaiken taistelleet keskenään löytämättä todellista tasapainoa ja rauhaa keskenään. Me mieshahmoiset olemme hakeneet teistä naishahmoisista sitä rakkautta, jota emme älymme kieppeihin eksyneinä enää itsestämme usko löytävämme. Ja te naishahmoiset olette etsineet meistä mieshahmoisista sitä tukea ja turvaa, jota rakkautenne kukoistus tarvitsee. Me olemme etsineet itseämme toisistamme, koska olemme uskoneet itsemme puolikkaiksi eli vajavaisiksi.
Suomessa on Pohjolan Akan muiston, Niskavuoren Hetan kuvitelman ja jätkämäisten naisten lisäksi myös kokonainen vahva kulttuuri, joka on pystynyt säilyttämään oman naisellisen laatunsa näiden suurten muutosten keskellä. Tällä tarkoitan suomenruotsalaisuutta, joka on edelleenkin elinvoimaisen yhteisöllisyyden ja toisistamme välittämisen oiva ja keskusteleva toteutuma. Näin varsinkin verrattaessa sitä suomenkielisten miehiseen yksinäisten susien yhteiskuntaan, jota johdetaan kovaa ja kaukaa ”management by perkele” -menetelmällä.
Suomalaisuus Suomessa on vahvojen yksinäisten susien voimaa ja luovuutta. Ruotsalaisuus Suomessa on tiukasti toinen toisistaan huolta pitävän yhteisön eli lauman suojelevaa herkkyyttä ja luovuutta. Molemmilla laaduilla on myös hullu äärensä, jossa ne muuttuvat sairaudeksi eli yksinäisyyteensä eksyneiksi erakoiksi ja strömsööläiseksi sosiaaliseksi hölötykseksi. Mutta silti näen yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden eli miehuuden ja naiseuden voimien luovassa ja rakkaudellisessa yhdistämisessä Suomen kehityksen seuraavan askeleen.
Kun kasvamme ensin ehjiksi ja kokonaisiksi omassa yksilöllisessä voimassamme, voimme luoda uuden yhteisöllisyyden, joka ei perustu johtajiin ja seuraajiin, vaan tasavertaisiin yksilöihin, jotka haluavat toimia avoimesti ja rehellisesti kaltaistensa ja vertaistensa yhteisen edun vuoksi. Silloin toimimme kukin omasta yksilöllisestä yhteydestämme Elämään Itseensä, jonka näemme myös toinen toisissamme. Tällöin haemme vain sitä, mikä tukee ja kannattelee meille kaikille yhteisen Elämän ja arjen edistymistä. Me löydämme itsestämme rakkauden ja ilon lähteen, jonka tunnistamme myös toisissamme, ja toimimme siksi kokonaisina olentoina Elämän kokonaisuutta kunnioittaen.
Tämä maskuliinisen voiman ja feminiinisen herkkyyden yhdistyminen meissä suomalaisissa luo väylän Elämän valon ja kirkkauden käydä lävitsemme. Valo ja ilo tulee lopultakin Pohjolasta! Ja käy kauttamme koko ihmiskunnalle, sen koko Maapallon yli levittäytyneelle keholle. Näin on ennustettu ja näin tulee tapahtumaan!
PS. Huomaathan Suomi-neidon tulen lieskassa 🙂