Ystäväni kertoi minulle Leevistä, joka asui pienellä paikkakunnalla jossakin Suomessa. Leevillä oli tapana seisoa maantien varressa lentäjänhattu korvillaan ja seurata ohilipuvaa liikennettä. Leevi teki mitä lystäsi.
Kerran Leevi päätti mennä herätyskokoukseen, jota veti ”kaatajana” tunnettu pastori. Kun Leeviltä kysyttiin, mitä kokouksessa tapahtui, hän kertoi kaikkien muiden kaatuneen, mutta kun pastori koetti kaataa häntä, ei tapahtunut mitään. Leevi jäi seisomaan.
Asuessani Sastamalassa näin usein Leevin ”veljen” polkemassa valtatien laitaa samantapaisiin varusteisiin pukeutuneena. Hän oli aina tien päällä, satoi tai paistoi. Minulle kerrottiin, että hän oli kuullut lääkäriltä, että pyöräileminen tekisi hänelle hyvää. Leevi pyöräili.
Moni erityinen ja omituinen ihminen on onnellinen ja vakaa omalla ihmeellisellä tavallaan. He eivät seuraa lauman johdatusta, vaan elävät ihan omaa elämäänsä. He tekevät mitä lystäävät.
Sanotaan, että esimerkiksi Down-syndroomaa kantavat ihmiset edistyvät sielun perimmäisessä tehtävässä eli rakkauteen oppimisessa usein paljon paremmin kuin me normi-ihmiset. He ovat yksilöitä, jotka rakastavat kaikkea ja kaikkia, koska se on heidän perimmäinen laatunsa ja tahtonsa.
Rakastaminen ja oman ihmeellisen ja ainutlaatuisen elämän eläminen on meidän kaikkien perimmäinen tahto. Olkaamme siis kaikki Leevejä!
– maalaus on Esa Riipan