Kävin ensimmäistä kertaa koskaan onnenkeskitysleirillä, jota musiikkifestariksikin kutsutaan. Alue oli tiukasti aidattu ja vartioitukin ja onnen etsijät jopa maksoivat päästäkseen osalliseksi tarjolla olevasta onnesta.
Minut pysäytettiin portilla, koska näytin liian onnelliselta ollakseni aito onnen etsijä. Minun epäiltiin olevan humalassa, vaikka en ollut juonut viinilasillistakaan moneen päivään. Pääsin kuitenkin lopulta sisään Onnelaan. 
Oli kesän kukkein ja kaunein päivä. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta eikä sen voimaa ja valtaa luonnon yli voinut hälventää edes Onnelan aidatulta alueelta kaikuva loputon jytke ja jumputus, jonka tahtiin ihmiset kuuliaisesti nytkivät kehojaan ja heiluttivat käsiään sekä huutelivat jee, jee, jee, kun onnen etsintää johtavat artistit sitä heiltä pyysivät. Onnen etsintä oli hyvin hallittua.
Alueen takalaidalla oli loputon juomakojujen jono, josta ihmiset saivat ostettua onnea, kun omat varastot alkoivat tyhjentyä. ”Onni asuu pullossa” on tämän maailman onnellisimmaksi kutsutun kansan perimmäinen motto, joka näytti Onnelassa korvautuneen sloganilla ”Onni asuu tölkissä”. Ne ovat kevyempiä kanniskella eivätkä rikkoudu niin helposti.
Onnea sai myös hakea yläilmoista eli ihan taivaalta. Kun maksoi kohtuulliset 90 euroa pääsi tippumaan valtavan nosturiauton yläilmoihin nostamasta korista pää edellä maata kohti läheisensä kanssa sylitysten. Ja toivomaan, että jalkoihin sidottu joustoköysi oli hyvin kiinni. Mikä taivaallisen onnen huuma heille tarjottiinkaan!
Minä olin niin onnellinen, että en viihtynyt Onnelassa kovin pitkään. En tarvinnut sen tarjoamia onnen sirpaleita, en jatkuvaa musiikin jumputusta enkä ilojuoman houkutusta, vaikka lasillisen viiniä joinkin. Eivätkä tuossa levottomassa onnenpesässä edes ruokapuolen tarjoukset erityisemmin kiinnostaneet. Yhden makkaran ostin.
Ja onnenikin löysin, tai paremminkin onneni laajeni, kun tapasin erään ihmisen, jonka kanssa syntyi orastavan yhteistyön suunnitelmia. Katsotaan mitä siitäkin seuraa, kunhan pääsen ulos tästä pakotetun onnen pesästä. Minun onneni on sisälläni, niin Onnelassa kuin sen ulkopuolellakin.
PS. Ja portilla sama vartija, joka sisään tullessani ei halunnut päästää minua sisään liian onnellisena, toivotti minulle hyvää illan jatkoa. Olin nyt nähtävästi ihan oikein onnellinen