Olet rakkauden armollisessa sylissä. Olet aina ollut ja tulet aina olemaan. Rakkauden, josta ei puutu mitään ja joka antaa sinulle kaiken mitä osaat siltä pyytää ja kaivata. Olet siunattu.
Rakkaus antaa sinulle elämän, rakkaus on Elämä Itse. Rakkaus sykittää sydäntäsi, hengittää keuhkojasi ja sulattaa ruokasi sekä pitää solusi koossa ja niiden atomit paikoillaan. Rakkaus rakastaa sinut ihmisolennoksi eli Elämän kokemusvälineeksi, joka saa mitä tilaa. Aina.
Rakkaus on aina läsnä. Se ei ole koskaan väistynyt luotasi. Rakkaus ei voi väistyä luotasi, sillä sinä olet rakkaus itse. Sinä olet rakkaus tutkimassa itseään ja laajentamassa luomisensa kenttää ihmisyyden ihmeellisyyden kautta. Olet aikamoisen haasteen edessä. Ihmisyys on.
Ihmiset ovat näet tottuneet kieltämään rakkauden eli oman alkuperänsä. Ihmiset yrittävät epätoivoisesti luoda omaa elämäänsä ja todellisuuttaan ilman rakkauden perustavanlaatuista siunausta ja armoa. Ihmiset ovat kuin uhmaikäisiä lapsia, jotka uhoavat pärjäävänsä yksin ilman vanhempiensa tukea ja rakkautta. Ihmiset ovat yksin, aivan totaalisen yksin ja hädissään tuhoamassa elämää ja tappamassa toisia kaltaisiaan, siskojaan ja veljiään. Ihmisellä on hätä.
Ja se, että ihmiset eivät selviä ilman rakkautta, näkyy karusti niin sinun kuin minunkin todellisuudessani, meidän maailmassamme. Ihmiset eivät voi hyvin. Ihmiset eivät tiedä mitä he tekevät. Ihmisillä ei mitään vitun hajua siitä mitä pitäisi tehdä, vaan he vain seuraavat toisia kaltaisiaan sinne ja tänne sen mukaan kuka kulloinkin tehokkaammin julistaa omaa harhaista uskomustaan. Ihmiset ovat ihan kusessa.
Silti tämä kaikki tapahtuu rakkauden sylissä. Ihmisen ensimmäinen kehollinen kokemus siitä oli äidin kohdussa, jossa hän sai parhaimmillaan kelliä täydellisessä turvassa ja painottomuudessa. Kaikki hoituu, ruokaa tulee ja menee, veri kiertää eikä sikiöllä ole mitään hätää. Se on rakkauden armollisessa sylissä.
Mutta kuten tiedät, tuo autuus loppui aikanaan ja vedenpaisumuksen kautta tapahtuvan maailmanlopun kautta lapsi syntyi tähän maailmaan, jossa rakkauden armollisuuteen ei enää luoteta. Lasta roikotetaan jaloista, hänen silmiään häikäistään hurjilla valoilla ja hänen herkkään takapuoleensa pistetään piikki. Näin on useimpien meidän matka alkanut tässä ihmisen maailmassa. Hädän maailmassa.
Vanhemmat, jotka ovat jo itse kadottaneet luottamuksensa rakkauteen, välittävät saman hädän, huolen ja levottomuuden lapsensa herkkään ja rakkauden syliin tottuneeseen mieleen. He antavat lapselleen sen mitä ovat itsekin saaneet oppia ja kokea, epävarmuuden rakkauden armollisesta voimasta, joka kantaa meitä kaikkia. He opettavat lapsensa kurkottamaan rakkautta heiltä ja koko maailmalta ja unohtamaan sen rakkauden, joka niin heissä itsessään kuin lapsessaankin kannattelee kaikkea ja koko maailmaa. He opettavat lapselleen oman unohduksensa, oman epäluottamuksensa.
Kaikki vanhemmat haluavat rakastaa eli olla hyviä lapsilleen. Mutta harvalla vanhemmalla on todellinen oma ja sisäinen kokemus siitä, mitä rakkaus on ja mitä rakastaminen tarkoittaa. Vanhemmat leikkivät rakkausleikkejä eli esittävät erilaisia rakastaviksi uskottuja rooleja ja tekevät rakkaudeksi kuviteltuja tekoja ihan niin kuin kaikki muutkin ihmiset omissa yhteiskunnallisissa rooleissaan. Juuri kukaan ei tiedä mitä rakkaus tarkoittaa ja silti me kaikki sitä kaipaamme, siihen pyrimme. Rakkaus on haave.
Rakkaus on salaisuus, joka on aina tässä hetkessä totta, mutta jonka tuntemisen ja toteutumisen meidän kautta me estämme ja kiellämme kaikella loputtomalla yrityksellämme rakastaa ja kaipauksellamme tulla rakastetuksi. Pyrkimällä kohti rakkautta me ylläpidämme kuvitelmaa siitä, että rakkaus on tuolla toisaalla, tuossa naisessa tai miehessä, tuossa asemassa tai vauraudessa, tuossa menestyksessä. Me kurotamme ja kurotamme niin kuin kerran kurotimme kohti äidin rintaa, katsetta ja rakkautta. Me etsimme muualta sitä rakkautta, joka meissä itsessämme kaipaa kukoistustaan eli luontaista laajenemistaan. Me elämme harhassa.
Harha loppuu, kun sinä masennut eli saat tarpeeksesi tuosta harhaisesta kurottamisesta. Kun sinä et enää jaksa tavoittaa maailmasi tarjoamia rakkauden korvikkeita, vaan käännyt lopulta sisään päin, syvälle itseesi, josta rakkaus vain on löydettävissä ja todella koettavissa. Masennus ja sen keveämpi veli burnout on tie omaan rakkauteesi, jonka tosin niin sinä kuin maailmasikin koettaa tukkia lääkkeillä ja terapioilla, jotka palauttavat sinut normitilaan tavoittamaan rakkauden harhaa maailman turuilta. Palauttavat sinut oravanpyörään.
Rakkaus on sinussa. Rakkaus on aina ollut sinussa ja tulee myös aina olemaan. Jos olet jo valmis kohtaamaan tuon elämäsi suurimman rakkauden, sinun on rohjettava kohdata kaikki oman mielesi kantamat harhaiset pelot rakkauden puutteesta. Sinun on päästettävä irti kaikesta tuntemastasi eli siitä minkä olet harhaiselta maailmaltasi oppinut ja omaksunut. Sinun on kuoltava kärsimyksen täyteiselle menneisyydellesi, jotta voit herätä rakkauden täyteiseen nykyhetkeen. Sinun on unohdettava kuka olit, jotta voit ymmärtää rakkautesi äärettömyyden, sen pyhän suunnattomuuden, joka haluaa kukoistaa niin sinun kuin minunkin kauttani. Rakkaus meidän kaikkien kautta.