Tällaisena leppeän lämpimänä syyspäivänä on helppo tunnistaa se pyhyyden valtameri, jonka sisällä sinunkin Pyhä Henkesi tutkii itseään ja luomisen mahdollisuuksia tässä ihmisyyden keinotekoisessa ja äärimmäisessä rajallisuuden kuvitelmassa. Sama pyhä Henki tutkii itseään myös minussa ja kaikissa muissakin kanssakulkijoissasi, se kuuluu lintujen laulussa, se tuoksuu puiden vehreydessä, näkyy pilvien monissa muodoissa ja tuntuu kivien kovuutena jalkasi alla. Rajaton tutkii rajallisuutta.
Sinä olet Pyhä Henki, joka on hetkeksi unohtunut omaan kuvitelmaansa rajallisuudestaan. Pyhä Henki, joka on kietoutunut ihmisolennon rajallisiin ja pelokkaisiin kuvitelmiin elämän armottomuudesta ja lyhyydestä. Sinä olet armollinen ja ikuinen Pyhä Henki, jolla ei koskaan ole ollut mitään hätää Kaikkeuden ykseydessä, ja juuri siksi sinä olet valinnut tämän aineellisen ja ajallisen maailman rajallisuuden voidaksesi laajentaa kokemustasi omasta olennostasi, omasta pyhyydestäsi, myös tähän rajallisuuden tyyssijaan, jota ihmisyydeksikin kutsutaan. Sinä olet rajaton kokemassa rajallisuutta.
Sinä ikuinen luojaolento kannat rajallisuuden kuvitelmaa kuin tummanharmaata ja pelon, hädän ja ahdistuksen tahraamaa viittaa Pyhän Henkesi kirkkauden ympärillä. Kaikki mitä maailmastasi näet kuulet, tunnet ja haistat käy tuon tahraisen viitan suodattimen läpi ja kaikki mitä maailmassasi luot ja ylläpidät, syntyy ja muodostuu tuon valheiden viitan kautta. Se on kuin likainen hengityssuojain, jonka lävitse niin sisään- kuin uloshengityksesi käy. Hengittämäsi ilma eli kokemasi elämä pysyy näin menneisyytesi tahraaman viitan ja suodattimen värittämänä, valheellisena. Sinun Pyhä Henkesi luo ja hengittää likaista valhetta.
Yksi suurimmista valheista, joita viitassasi kannat, on se, että sinä olet syntinen ja vajaa, että sinusta puuttuu jotain, minkä vuoksi sinun on jatkuvasti kilvoiteltava saadaksesi huomiota ja rakkautta toisilta kaltaisiltasi omaan vajavaisuuteensa uskovilta. Sinä käyt kauppaa rakkaudesta ja hyväksymisestä toisten oman pyhyytensä kieltävien olentojen kanssa, sinä käyt kauppaa vanhalla pelon paskalla, ja kärsit pyhyytesi kieltämisen seurauksista kaikessa ja kaikkialla. Sinä olet unohtanut itsesi, oman pyhän henkesi.
Tämä valhe alkaa purkautua, kun saat edes yhden aidon kokemuksen omasta pyhyydestäsi, sellaisen, jota sinä et ole ostanut toisilta pyhyytensä kieltäviltä, vaan saat sen suoraan Elämän ikuiselta armollisuudelta, joka sinua sylissään kantaa ja sinulle elämän antaa. Elämän rakastava syli on aina ympärilläsi niin kuin äitisi rakastava kohtu ja syli oli suojanasi silloin kun kasvoit ensimmäisiä kuukausiasi ihmisenä.
Äitisi ja isäsi rakkaus oli vain hämärä aavistus siitä rakkaudesta joka sinua iäisyydessä kantaa, aina ja kaikkialla. Sillä äitisi ja isäsikin olivat kietoutuneet omiin pelon paskaisiin viitoihinsa eivätkä siksi osanneet nähdä sitä pyhää ja ikuista henkeä, joka sinussa tapaili ihmisyyttä eli ihmiskehon äärimmäisen rajallista kokemusvälinettä. Pyhä jäi sinussa piiloon, sillä kukaan ei sitä nähnyt omien pelkoviittojensa läpi. Ei kunnolla eikä vakaasti, vaan ajoittaisina välähdyksinä, kuin muistutuksina jostain jo unohtuneesta. Näin unohdit oman Pyhän Henkesi.
Me kaikki tulemme aikanaan rajalle, jossa emme enää kestä rajallista maailmaamme, emme omaa rajallista rooliamme siinä. Me tulemme hetkeen, jossa olemme saaneet tarpeeksemme paskaisen menneisyytemme tunkkaisesta ja jo repaleisesta viitasta ja alamme kaivata jotain uutta ja muuta, jotain pyhää kaiken tämän yhteisen kierrätyspaskan sijaan. Se on Elämän ja sisäämme piilotetun Pyhän Hengen heräämisen hetki, hetki jolloin alamme epäillä kaikkea sitä tunkkaista turhuutta, jonka olemme yhdessä uskoneet elämäksemme ja todellisuudeksemme.
Se on hetki jolloin Pyhä Henki meissä saa tarpeekseen kaikesta siitä epäpyhästä, jolle me niin tottuneesti uhraamme elämää niin itsessämme kuin toisissakin, ja jolle me olemme kohta uhranneet koko tämän ihmeen kauniin ja kukoistavan Maapallommekin. Se on Pyhän Hengen heräämisen hetki, uuden elämän alku niin sinussa kuin minussakin. Tämä pyhän elämän ainoa hetki, nyt, nyt, nyt… Sinä olet Pyhä henki muistamassa itsensä, oman valtansa ja voimansa. Minäkin olen.