Tiesitkö, että kun alistat lapsesi omaan tahtoosi, valmistelet häntä sotaan? Tiesitkö, että kun pakotat puolisosi tekemään niin kuin sinä tahdot, valmistelet häntä sotaan? Tiesitkö, että kun vaadit alaistasi toteuttamaan sinun tahtosi, valmistelet häntä sotaan? Tiesitkö, että kun yrityksesi, puolueesi tai joukkueesi pyrkii voittamaan kilpailijansa ja nujertamaan vastustajansa, valmistaudut sotaan? Tiesitkö, että kun taistelet jatkuvasti oman etusi puolesta ja toisia vastaan, ylläpidät mielentilaa, joka johtaa sotaan?
Tiesitkö, että parhaita sotilaita ovat ne, jotka kantavat syvää vihaa omia alistavia vanhempiaan kohtaa, sillä he voivat suunnata tuon raivoisan – mutta kielletyn – vihan vihollista vastaan? Tiesitkö, että jokainen sotilas taistelee hyvän puolesta pahaa vastaan, oli hän sitten kummalla puolen rintamalinjaa tahansa? Tiesitkö, että jokaisessa sodassa nuoret miehet – ja nykyään naisetkin – taistelevat vanhojen äijien ja ämmien kielletyn vihan puolesta? Tiesitkö, että he tappavat toisiaan aivan turhaan, sillä sota ei koskaan lopeta sotaa, se ei milloinkaan pysty kitkemään kielletyn vihan juuria ihmisen mielestä?
Sota loppuu, kun sinä et enää vihaa, kun sinä et enää halua tuhota isääsi tai äitiäsi, jotka eivät oman kielletyn vihansa vallassa pystyneet rakastamaan sinua niin kuin olisit sielusi syvyydessä kaivannut. Sota loppuu, kun sinä annat anteeksi eli luovut siitä vihasta, joka on antanut elämällesi merkityksen ja tuhoisan suunnan. Sota loppuu kun sinä tunnustat ja tunnet sen surun, joka on kaiken vihan taustalla, surun siitä, että emme ole tulleet rakastetuiksi, nähdyiksi ja kohdatuiksi, niin kuin viattomuudessamme odotimme ja kaipasimme.
Sota loppuu, kun sinä itsenäisesti ja vapaasti valitset rakkauden ja rauhan omassa mielessä maailmasi tarjoaman jatkuvan taistelun sijaan. Sota loppuu, kun se loppuu sinun mielessäsi, kun sinä et enää usko taistelun – voiton ja häviön – tuhoavaan voimaan. Sota loppuu, kun sinä et enää sodi.