Kesällä 2018 presidentit Donald Trump ja Vladimir Putin tapasivat juhlallisesti Helsingissä keskustellakseen ajankohtaisista maailmanpoliittisista asioista. En seurannut kokousta sen enempää, mutta katsoin näiden kahden miehen yhteisen lehdistötilaisuuden tuon tapaamisen lopuksi.
Molemmat puhuivat sovittelevasti ja yhteistyöhaluisesti. He viittasivat USAn ja Venäjän aiemmin haastaviin suhteisiin, mutta olivat nyt vastuullisina valtiomiehinä valmiita keskustelemaan ja sovittelemaan valtioiden välisiä kiistanaiheita. Trump ja Putin esiintyivät molemmat vahvoina ja vertaisina johtajina, joilla oli yhteinen halua sovitella vaikeitakin haasteita. Tilaisuus jätti toiveikkaan vaikutelman.
Seuraavan päivän läntiset uutiskanavat hyökkäsivät rajusti Trumpin kimppuun ja syyttivät häntä veljeilemisestä vihollisen kanssa. Trumpin katsottiin käyttäytyneen täysin vastuuttomasti kohdattuaan Putinin tasavertaisena valtiomiehenä. Paine oli niin suuri, että jopa hänkin joutui pyörtämään pyhät sanansa ja myöntämään erehtyneensä veljeillessään Putinin kanssa. Yhdysvaltain sotateollisuus, joka hallitsee niin mediaa kuin hallitustakin, tarvitsi edelleen Putinin vihollisena, jotta sen suunnittelema sota Ukrainassa ei kuivuisi kokoon. Sodat ovat sotateollisuudelle välttämättömiä sen tuotteiden markkinoimiseksi.
Sekä Trump että Putin ovat lähes jatkuvasti läntisen median hampaissa. Kumpikaan heistä ei osaa käyttäytyä niin kuin heidän maailmaa kulissien takaisten johtajien mukaan pitäisi käyttäytyä. Siksi heidät on molemmat demonisoitu ja heidät on molemmat nostettu yhteisen ja oikeutetun vihan kohteiksi maailman mediapelinäyttämöllä. ”Olet hyvä ihminen jos vihaat Trumpia tai varsinkin Putinia!”
Trump selvisi nähtävästi Salaisen palvelun tuella tehdystä murhayrityksestä eikä Putinistakaan tunnuta pääsevän mitenkään eroon, vaikka Ilta-sanomat suoltaa jatkuvalla syötöllä uutisia Putinin mahdottomista haasteista ja vaikeuksista. Ja Bidenin nyt luovuttua presidenttiehdokkuudesta näyttää mahdolliselta, että Trumpista tulee USAn presidentti vielä toiselle kaudellekin. Kuinkahan silloin käy sotateollisuudelle satumaisia voittoja tuottaneelle Ukrainan sodalle? Media ja median kautta maailmaa hallitsevat tahot ovat jo varsin huolissaan. ”Eihän kansalla voi olla mitään omaa tahtoa, sillä meidän tahtomme on kansan tahto!”
Olen toiminut vuosia vapaaehtoisena rikos- ja naapuruussovittelijana ja huomannut, että mitä vaikeimmatkin ja vuosikausia muhineet vihanpidot voidaan purkaa yhden parituntisen tapaamisen puitteissa niin, että lopussa osapuolet heräävät hymyten näkemään toisensa vertaisina ihmisinä ja he voivat iloisesti, vaikka ehkä vielä hieman varuillaan, luopua tuosta kalvavasta vihanpidosta.
Jotta tähän päästään molempien osapuolten tulee saada vapaasti ilmaista omat tunteensa tuossa vaikeassa tilanteessa, samalla kun sovittelijan on pidettävä huolta siitä, ettei kumpikaan ryhdy tuomitsemaan ja mollaamaan vastapuolta. Sovittelijana tuon myös tilanteeseen intuitiivisesti erilaisia sovintoa mahdollistavia näkemyksiä ja elementtejä ja olen monta kertaa saanut kokea sen ihmeen, jossa vastapuolten juroon viha-asentoon jähmettyneet ilmeet lopulta laukeavat hymyyn ja helpotukseen. Se on kaikkien elävien olentojen perimmäinen tahto ja se on yhtä lailla hyväksi kaikille osapuolille.
Me kaikki tätä maailman suurta näytelmää seuraavat olemme itsekin osallisina siinä. Joko me tuemme median tukemaa ja tahtomaa vihanpitoa ja pelon ahdistavaa ilmapiiriä omalla tunnetilallamme ja omilla toimillamme tai sitten me teemme kaikkemme purkaaksemme pelon ja vihan jännitteitä omassa mielessämme, omissa ihmissuhteissamme ja omassa maailmassamme. Mitä sinä tahdot, sen maailma sinulle nostaa esiin ja näyttää julkisuutensa valokeilassa. Sinä olet oman maailmasi luoja!