Klausin blogi

Oletko merkityksellinen, kun hankit merkkiauton, merkkivaatteita ja teet yhteiskunnallisesti merkittävää työtä ja saat kunniamerkkejä rinnustallesi? Oletko merkityksellinen, kun olet hyvä ihminen ja teet kaiken niin kuin pitää? Oletko merkityksellinen, kun joku tykkää postauksistasi, kun joku näkee sinut, joku koskee sinua ja rakastaa sinua ja pitää sinua merkityksellisenä? Vai oletko merkityksellinen, kun tunnistat oman voimasi kaikkivaltiaana luojaolentona, […]

Tulin tähän maailmaan isäni näkyjen kutsumana ja saattelemana. Hän kirjoitti minun vielä ollessani äidin kohdussa runon ”Puheita pojalleni”, jonka kolmiosainen triptyykki kertoi minun pyrintöni tarinan. Se kuvasi koko sen inhimillisen perinnön, sen vankisellin ja todellisuuden, joka minua kasvaessani odotti. Isä näki kuka oli tulossa, ja hän tiesi mikä minua odotti. Runo päättyy seuraaviin säkeisiin: Poikani,

Jokaisen ihmisen on tarkoitus puhjeta täyteen kukkaansa tässä ihmisyyden puutarhassa. Jokaisen ihmiskukan on tarkoitus juurtua syvälle maan ravitsevaan multaan ja kurkottaa kohti taivaan syvää sineä ja auringon ravitsevaa valoa ja lämpöä. Jokaisen ihmisen on tarkoitus aueta ja kasvaa Elämän pyhän voiman paineessa ja ohjaamana yhdessä vertaistensa ja samalla loputtoman erilaisten ihmiskukkien kanssa. Jokainen meistä on

Miten syvälle minunkin mieleeni on iskostunut kaipuu naisen syliin! Miten voimallisesti olenkaan kuvitellut, että sitten kun pääsen naisen autuaaseen syleilyyn, vapaudun kaikista vaivoistani ja saan rauhan. Ja miten monta kertaa olenkaan päässyt tuohon unelmieni yhteyteen, ja joutunut pettymään, kun kaipaukseni täyttymys onkin ollut vain hetkellinen ja ohimenevä. Mikä hitto tässä kulttuurimme kauniimmassa ja syvimmässä unelmassa

Olen ikäni etsinyt rakkautta, kaivannut sitä äidiltä, isältä, naisilta, lapsilta ja miehiltäkin. Olen elänyt puutteessa kuin meren valtavuudessa uiskenteleva kala, joka etsii vettä, joka sitä rakastaen kantaa ja sen luo. Olen elänyt erillisyyden harhassa yhdessä muiden samaan kuvitelmaan uskovien ihmiskalojen kanssa. Olemme kaikki tehneet parhaamme pysyäksemme yhteisessä erillisyyden kuvitelmassamme. Olen elänyt yksin ja tuottanut yksinäisyyttä

Rakastatko sinä omaa sairauttasi? Pidätkö hyvää huolta omasta vaivastasi? Oletko niin kiintynyt sairauteesi, että suorastaan loukkaannut, jos joku haastaa sen tai pohtii sen tarpeellisuutta? Eli onko sairaudestasi tullut osa sinun identiteettiäsi eli sitä miksi itsesi kuvittelet? Otan osaa… Sinun kehosi on täydellinen elävä ja itsestään uudistuva olento. Ihmiskeho on Elämän mestariteos Maan päällä, se on

Olen syntynyt ihmiseksi päästääkseni irti kaikista ajan ja aineen kahleista, kuollakseni kaikille niille kuvitelmille, jotka pitävät ikuisen henkeni vankina tässä pelon pakohuoneessa, jota ihmiselämäksi kutsutaan. Olen syntynyt ihmisen hahmoon kuollakseni siitä ja jättääkseni sen täysin puhtaasti ja ilman mitään karmallisia kuvitelmia oikeasta ja väärästä eli paremmasta elämästä joskus toiste, tuolla mahdollisessa tulevaisuudessa. Olen syntynyt tänne purkaakseni sen ajan vyyhdin, jonka

Me joudumme aikanaan luopumaan jokaisesta läheisestä ja meille tärkeästä ihmisestä. Me joudumme luopumaan äidistämme, isästämme, lapsistamme, ystävistämme, työkavereistamme, toinen toisistamme, sillä viimeistään kuoleman kautta jokainen meistä jättää toiset tai jätetään yksin, ellei jo aiemminkin. Jokainen meistä on yksin elämänsä edessä, yksin luomassa omaa todellisuuttaan. Lapsuuden herkkinä vuosina jolloin olemme ehdottoman riippuvaisia toisten tuesta ja rakkaudesta, nuo jättämiset ja yksin

On lopulta aika tunnustaa, että vapaana ja ikuisesti luovana sieluna olen valinnut varsin haastavan paikan syntyä. Kun kerran kauan sitten katselin tätä avaruuden helmeä tuolta avaruuden suuruudesta käsin, se näytti houkuttavan kauniilta sinisen, vihreän ja valkoisen väreissä hehkuvalta pallolta. Olin suorastaan innoissani saadessani lähteä tutkimusmatkalle sen saloihin enkä aavistanut lainkaan aavistanut minkälaiset seikkailut minua siellä odottaisivat. Jo ensimmäisillä kerroillani

Tuntuuko sinusta, että mikään ei riitä? Että teit mitä tahansa, niin se ei riitä. Että saavutit minkä tahansa unelman, tavoitteen tai aseman, et ole tarpeeksi. Että opit mitä tahansa, niin jotain puuttuu. Ja että voitit, valloitit tai tunsit mitä tahansa, niin vielä sinulta odotetaan jotain muuta. Eli tuntuuko sinusta, että kurotat kohti jotain tavoittamatonta? Synnyttyäsi kurotit kohti