Blogi

Me elämme suuren huijauksen aikaa, joka näkyy äärimmäisen räikeänä ja kaikkia mahdollisia julkisia kanavia käyttävänä pelolla hallitsemisena. Pelon peitto maailman päällä ja ihmisten mielissä ei koskaan aiemmin ole ollut näin kattava ja yhtenäinen eikä sen viesti ole koskaan ollut näin yksinkertainen ja jankuttava: virus tulee ja tappaa, jos et tee sitä tai tätä…

Pelolla hallitsemisen räikeys ja yksituumaisuus paljastaa sen mielettömyyden erityisesti niille, joilla on hienoinenkin epäily tilanteen todenmukaisuudesta. Näin se pakottaa heräämiseen valmiit ihmiset luopumaan pelon ulkoisesti hallitusta unesta ja ottamaan askeleen kohti sitä omaa ja itsenäistä ymmärrystä, jonka olimme pelkojemme alle hetkeksi unohtaneet. Ihminen riisuu ulkoisen vallan pelottavat kahleet ja herää siihen itsenäiseen, iloiseen ja rakastavaan sisäiseen valtaan, joka jokaisen ihmisen sisällä odottaa kukoistamistaan. Eli kaikki on sittenkin hyvin ja juuri niin kuin pitää!

Ihminen on ihmiselle susi niin kauan kuin hän kuvittelee olevansa tämä elukkakeho, johon ikuinen meissä on hetkeksi asettunut kokeakseen omaa luomustaan eli ajan ja aineen maailmaa. Ja ihminen kuvittelee olevansa elukka niin kauan kuin hän luottaa kehonsa rajallisiin ja kehon puolustamista varten kehittyneisiin aisteihin. Ihminen on elukkakehonsa vanki niin kauan kuin hän luulee olevansa kehonsa traumaattiset ja ekstaattiset kokemukset eli ne muistijäljet, jotka hänen ajallisen matkansa aikana ovat hänen mieleensä jääneet. Ihmiselukka on ajan vanki.

Ihminen käy sotaa viruksia vastaan samalla kun ihmisen keho koostuu viruksista, bakteereista ja soluista. Ihminen käy näin sotaa omaa elävää kehoaan vastaan. Ihminen on käynyt tuota samaa sotaa jo pitkään antibiooteilla eli taistellut ”elämän vasta-aineilla” bakteereita vastaan, ja on häviämässä senkin taistelunsa superbakteerien lisääntyessä. Samaan tapaan ihminen taistelee elämän monimuotoisuutta vastaan kaikkialla maapallolla, tuhoaa sademetsät, köyhdyttää viljelysmaat, kalastaa meret tyhjiksi, saastuttaa ilman ja tuhoaa kaiken mihin ahneuksissaan koskee.

Ihmiskunta käy sotaa elämää vastaan eli tekee yhteistä itsemurhaa voidakseen menestyä kaiken elävän kustannuksella. Ihmiskunta on sairas.

Ihminen pelkää elämää eli itseään. Ihminen koettaa hallita kaikkea ja kaikkeutta, ja epäonnistuu. Ihminen on ylimielinen jäärä, joka ei halua tunnustaa olevansa oleellinen osa elämää, elävä itsekin. Ihminen käy elämän ohi, koska ei ymmärrä sitä eli koska ei pysty sitä analyyttisesti pilkkovalla ajatuksellaan hahmottamaan tai tavoittamaan. Ihminen käy ajatuksissaan elämän ohi, itsensä ohi. Ihminen jää yksin taistelemaan omia pelkojaan vastaan.

Sinua on huijattu! Minä olen huijannut! Ja me kaikki olemme huijanneet toinen toisiamme! Minäpä kerron…

Me olemme yhdessä vietelleet toinen toisemme uskomaan omaan erillisyyteemme, erilaisuuteemme ja ainutlaatuiseen ihmeellisyytemme, jolla me vedämme puoleemme toisten kaltaistemme yksinäisyyteen ja rakkauden kaipuuseen eksyneiden katseita ja kosketuksia. Me olemme luoneet yhteisen unen ja kuvitelman siitä, että on olemassa erillinen Rahikainen, Kokko, Koponen, Viisainen, Jensen, Svartström, Igelmund ja kaikki muut, joiden on sitten taisteltava keskenään elintilasta, rakkaudesta ja omasta erinomaisuudestaan. Me olemme eksyneet äärimmäisen pelottavaan yksinäisyyteen ykseyden suuressa ja rakastavassa sylissä. Me olemme kaikki kusessa!

Asiantuntijoita eli niitä, jotka tietävät toisia paremmin jonkin asian, on joka lähtöön. Ensimmäinen, jonka me kaikki kohtaamme on kätilö, sitten tulevat äiti ja isä, sukulaiset ja tarhantädit. Seuraavina opettajat, valmentajat, kaverit, papit, gurut, konsultit, lääkärit, lehtorit ja professorit. Ja ylimpinä presidentti, pääministeri ja tietysti THLn asiantuntijat. Ja sitten vielä kuka muu kuin WHO ja Isä taivaissa.

Jopa Samavika-Rahikaisella on ollut asiantuntijataipumuksia – onhan hän saanut ihan akateemisen koulutuksenkin sitä varten – mutta vähitellen olen saanut nöyrtyä huomaamaan, että minun inhimillisen tietämykseni suuruus on kuin hyttysen paska lillumassa ikiaikaisen meren äärettömyydessä. Ei ole kerta kaikkiaan mitään mieltä julistaa asiantuntemustaan ja taistella paremmuudesta ja hienoista asemista ja viroista muiden oman pikku paskansa tuntijoiden kanssa :)

Olipa kerran mies, joka halusi voittaa kaikki muut ja tulla maailman mahtavimmaksi hallitsijaksi. Itse asiassa näitä miehiä on ollut ihmiskunnan historiassa monta ja kukin heistä on tehnyt parhaansa valloittaakseen koko tuntemansa maailman. He ovat valloittaneet ja ylläpitäneet valloituksiaan aikansa, kunnes joku heitä vielä mahtavampi on valloittanut heidän valtakuntansa omaa unelmaansa jahdatessaan. Tai sitten heidän kaikkien kovasti pelkäämä kuolema on valloittanut heidät jolloin heitä rahoittaneet ja heistä hyötyneet anonyymit raharuhtinaat ovat taas kerran korjanneet sadon...

Haluan kertoa kahdesta näistä maailmanvalloittajista eli A:sta, joka on viime vuosisadan tunnetuin ja pahamaineisin heistä, sekä B:stä, joka juuri nyt tekee parhaansa toteuttaakseen tuon ylimielisen ihmisen ikiaikaisen kuvitelman tulla koko maailman yksinvaltiaaksi ja herraksi.

Istuin juuri syömässä lounasta seutukunnan parhaassa ravintolassa eli puutarhassani vasta sinne siirtämäni pöydän ääressä. Ruoka oli mainiota eli eilisille vieraille tekemääni vihannespataa ja kyytipoikana oli viereisen koivun oksantyngästä valuttamani mahla, jota juuri tänään on pänikässä erityisen paljon. Linnut sirittävät, sinivuokot punkevat esiin syksyn lehtien alta ja aurinko lämmittää suloisen pehmeästi. Siinä se, Itse Elämä tässäkin ihanassa hetkessä!

Aamulla heräsin kirjoittamaan lyhyttä ja ajankohtaista katsausta miehistä, jotka kerta toisensa jälkeen kuvittelevat voivansa valloittaa maailman eli saada tämän ihanuuden oman ylimielisen tahtonsa hallintaan. Erehdyksestä, joka kerta toisensa jälkeen tuottaa lopulta vain tuhoa ja murhetta…

Pelko oli aikansa hauska leikkikalu eli valon oiva mahdollisuus kokea olevansa jotain muuta kuin mitä se todella on. Pelko oli jonkin aikaa jännittävä ja kiehtova, mutta kun se jäi jumiin mieleesi ja alkoi saada ”ikuisia” muotoja, sinä pelästyit ja jäit siksi siihen vielä tiukemmin kiinni. Pelko on pelko on pelko, eikä pelko voi pelkoa kohdata, lopettaa tai parantaa. Ei mitenkään!

Mitä muuta sinä olet kuin pelkosi ja sen kutomat ajan verkot, jotka tuottavat loputtomasti ”uutta” pelottavan menneisyytesi kaltaista tulevaisuutta? Mitä muuta sinä voit olla, oletko?

Olet varmaan joskus nähnyt vauvan, joka makaa tyytyväisenä äitinsä rinnoilla pullautettuaan turpean nännin suustaan kun maha on tullut täyteen lämmintä maitoa. Lapsi on tyytyväinen ja melkein samanlaisessa paratiisitilassa kuin aikanaan kelliessään huolettomana kohdun lämpimässä meressä. Pelottaako lasta silloin? Tai silloin kun sen autuas hymy ja kirkkaat ja avoimet silmät tavoittavat vanhemman rakastavan katseen, kun ilo leikkii heidän molempien kasvoilla?

Olipa kerran pieni kansa kaukana pohjoisessa. Sen asukkaat olivat lähinnä metsäläisiä ja maatiaisia, käteviä ja päteviä ihmisiä, jotka aikojen kulussa olivat oppineet hankkimaan toimeentulonsa maan karuissa ja vaihtelevissa olosuhteissa. He olivat lähellä luontoa ja sen rytmejä ja etsiytyivät luonnostaan metsään rauhoittumaan kun ihmiselämän arkiset hankaluudet tuntuivat liian haastavilta. Metsän suuri tasapaino tuki heitä ja auttoi heitä löytämään oman voimansa, oman henkensä.

Sitten heistä kiinnostuivat kauppiaat ja kirkkolaiset, jotka matkasivat jokia pitkin vähitellen yhä syvemmälle maan metsäiseen sydämeen. He kauppasivat omia tavaroitaan ja omaa uskontoaan, joita he tarjoilivat mahtavista kivikirkoistaan eli tuon ajan ostoskeskuksista. Niitä rakennettiin tärkeille kauppapaikoille ja kullekin uskonlahkolle ja kauppiasjoukolle omansa. Näin metsäläisiin tehtiin vaikutus ja heidät saatiin kieputettua kauppamiesten ja kirkonmiesten pauloihin, myymään itseään ja maataan noille muille muualta tulleille.

Kirjoitin parin viime päivän aikana kaksi tekstiä, jotka olivat äärimmäisen tärkeitä. Ensimmäinen oli otsikoltaan ”Olen pahoillani!” Siinä pyysin ensimmäistä kertaa tosissani anteeksi kaikkea sitä kärsimystä ja tuskaa, jota olen ymmärtämättömyydessäni tuottanut läheisilleni ja erityisesti lapsilleni. Ihan oikeasti ensimmäistä kertaa elämässäni tiesin mitä anteeksi pyytäminen ja pahoillaan oleminen todella tarkoittaa eli vastuun ottamista siitä mitä olen sokeudessani ja jääräpäisyydessäni tehnyt ihmisille, jotka ovat uskaltautuneet lähelleni. Ymmärsin lopulta tekojeni vaikutuksen ja suostuin myös myöntämään ne. Olin erehtynyt!

Toinen teksti oli nimeltään ”Minä rakastan sinua!” ja se kertoi siitä, miten itsellenikin yllätykseksi sanoin hyvälle ystävälleni lähtiessäni hänen luotaan: ”Minä rakastan sinua!” Sanoin sen täydestä sydämestäni ja todella tarkoittaen mitä sanoin. Se oli suuri liikahdus minun sydämessäni, joka ei ollut oikein tiennyt mitä rakkaus todella tarkoittaa. Nyt tiesin ja ymmärsin, vaikka mieleni ottikin siitä kiinni ja lähti heti kutomaan omia ihastumisen verkkojaan tuon tunteen varaan. Onneksi tunnistin sen varsin pian ja jäin rakastamaan vapaasti ja ilman odotuksia.

Suuren huijauksen pitkät juuret

Ihminen on ihmiselle susi – tai rakkaus

Ihminen pelkää elämää

On aika herätä!

Asiantuntijoiden ikiaikainen salaliitto

Satu A:sta ja B:stä jotka halusivat valloittaa maailman

Elämä on ihmeen ihanaa!

Pleon tuolla puolen elämä on ihmeen kaunista!

Satu metsäläisten maasta ja kauppamiesten vallasta

Vapauden koodi