Blogi

Onko sinua rakastettu? Oletko sinä rakastanut? Tiedätkö ja tunnetko sinä, mitä rakkaus todella on?

Isäsi ja äitisi antoivat kehollesi hahmon ja pitivät sinusta huolta eli ruokkivat, pitivät sylissä, vaihtoivat vaipat, lepertelivät ja leikkivät kanssasi sekä opettivat sinulle, miten ollaan ihmisiksi sekä sanoillaan että käytöksellään. Sitä kutsutaan rakkaudeksi, mutta onko se välttämättä sitä?

Isäsi ja äitisi saattoivat vihille mennessään luvata rakastaa toisiaan kunnes kuolema heidät erottaa. Mutta tiesivätkö he, mitä he todella lupasivat? Tiesivätkö he, mitä rakkaus on ja osasivatko he todella rakastaa sinua?

Olipa kerran ritari, joka uskoi voivansa pelastaa neitoja pulasta. Ritari, joka jo pikku prinssinäkin oli koettanut pelastaa kuningataräitiään kuninkaan ymmärtämättömyydeltä. Ei tosin ollut siinä onnistunut, mutta silti usko pelastukseen ja pelastajan rooliin istui tiukassa tuon rohkean ritarin sielussa. Hän halusi olla hyvä ritari.

Kahta neitoa hän oli jo koettanut pelastaa, toisen perinteisestä yksinäisyydestä ja toisen menestymisen huumasta. Ei ollut ritari onnistunut, sillä neidot eivät olleet suostuneet pelastettaviksi. Tämän vuoksi ritarimme oli jättänyt heidät oman onnensa nojaan, kun eivät kerran hänen tarjoamaansa pelastustahalunneet. Omapahan oli vikansa, ajatteli ylpeä ritarimme ja jatkoi matkaansa.

Haluan kertoa sinulle ihmeellisimmän tiedon, jonka olen tällä elämän matkallani kuullut ja jopa vähitellen ymmärtänytkin eli kokenut. Tiedon, joka kääntää maailmankuvasi ihan nurinniskoin tai paremminkin tekee sen täysin tarpeettomaksi tai mitättömäksi riippumatta siitä kuin hienoksi ja oikeaksi olit sen kuvitellutkaan. Tiedon, jonka jälkeen tietäminen ei enää olekaan kovin merkityksellistä tai tärkeää muuten kuin älyllisenä leikkivälineenä. Tiedon, joka tekee tietosi tyhjäksi…

Niin, tästä eteenpäin olet itse vastuussa lukemastasi, sillä olenhan selkeästi varoittanut sinua siitä, mitä olen kertomassa. Eli lopeta nyt jos et halua haastaa maailmankuvaasi, sillä tämä voi käydä vaaralliseksi, ei tosin sinulle, mutta ihan varmasti maailmankuvallesi. Nyt mennään!

Isoisäni Verner oli viisas mies. Maatessaan kuolinvuoteellaan hänelle tarjottiin parasta, mitä pienessä torpassa Koskenpään sydänmailla oli tarjolla, eli viinaryyppyä. Hän otti ryypyn ja kun hänelle tarjottiin lisää, hän sanoi: ”Saahan sitä jäädäkin!” Ja sitten hän kuoli.

Verner oli keuruulaisen mahtitilan Rahikkalan poika, joka lähetettiin maailmalle luomaan omaa todellisuuttaan. Sisko miehineen sai jostain tuntemattomasta syystä päätilan ja Verner yhdessä veljensä kanssa päätyi Koskenpään korpeen. Veli perusti kyläkaupan naapuriin ja Verner pientilan toiselle puolen tietä. Siellä syntyi 7 lasta, joista isäni Kalevi oli nuorin. Juuri muuta en hänestä tiedäkään, sillä hän kuoli vuosia ennen kuin minä synnyin.

Olipa kerran kaukana pohjoisessa maa, jonka kansa ei osannut rakastaa. Niin, tai osasivat he sen verran, että lapsia tekivät ja heille ruokaa ja hoivaa antoivat sekä opettivat rankkoja roolimalleja. Kaikkein suurimpana näistä roikkui heidän komentopaikkansa eli sen huoneen, jonne kansalaiset vuosisatojen ajan kokoontuivat kerran viikossa kuulemaan herrojensa tahtoa, lähes alaston, verinen ja kidutettu mieshahmo. Häntä pidettiin kaikkein suurimman rakkauden symbolina ja olentona, jonka mukaan rakkaudettomien maan miehet ja naiset koettivat parhaansa mukaan elää.

Olen ikäni kaivannut eheää ja kokonaista suhdetta naisen kanssa. Olen jossain sieluni syvyydessä tiennyt rakkauden voivan olla eheää, yksinkertaista ja vaivatonta. En vaan ole tiennyt miten se on mahdollista eikä minulla ole ollut sille eheää lapsuuden mallia, koska äidin ja minun suhde ei suinkaan ollut tuollainen. Mikä hyvinkin saattaa olla kaipaukseni taustalla…

Kun oli hieman yli kaksikymppinen, isäni halusi kertoa pojalleen miten miesten ja naisten väliset suhteet syntyvät ja toimivat. Hän näytti minulle oikean kätensä peukalosta ja etusormista muodostuvan puoliympyrän ja sanoi: ”Tässä olet sinä ja tulet löytämään elämäsi naisen eli toisen puoliympyrän täydentämään omaasi.” Ja hän vei nyt vasemman kätensä peukalon ja etusormen puoliympyränä yhteen oikean käden sormien kanssa ja sanoi: ”Näin teistä tulee yhdessä kokonainen!”

Rakkauden roihu rinnassani on suunnaton ja rajaton eli sillä ei ole mitään suuntaa eikä mitään rajaa. Rakkaus on kuin aurinko, jonka säteet leviävät kaikkeuden kaikkiin suuntiin, sillä rakkaus on Elämä Itse niin minussa kuin sinussakin, meissä kaikissa. Rakkaus on Ra.

Rakkaus on pyhä, viaton ja vaivaton. Rakkaudesta ei mitään puutu, ei ole koskaan puuttunutkaan. Rakkaus on kokonainen ja yksi, koko kaikkeus minun kauttani ja minussa. Rakkaus on aina valmis.

Rakkauteni roihu on pitkään ollut piilossa pelkojeni, unelmieni, toiveideni, himojeni ja halujeni varjostavan peiton takana. Niiden läpi loistaessaan rakkauteni on vaikuttanut rajoittuneelta, vain omien henkilökohtaisten tarpeitteni ja halujeni palvelijalta. Rakkaus on vaikuttanut pelokkaalta suodattuessaan alitajuisten pelkojeni kautta ja läpi. Rakkauteni on ollut rajallista.

Taisin juuri ratkaista pettymyksen salaisuuden eli miksi olen elämässäni pettynyt kerta toisensa jälkeen ja miten voin todella olla pettymättä. Kiinnostaako?

Kaikki alkoi hienoisesta pettymyksestä, jonka koin kun sain ymmärtää, että eräs pariskunta, jota olin ihaillut täydellisenä eli kaikki inhimilliset haasteensa kohdanneena, kamppaili sittenkin vielä omien pettymystensä kanssa. Samalla olin myös iloinen siitä, että ihannekuvani särkyi ja sain nähdä heidät vertaisenani ja kaltaisenani, mikä on lopulta totuus meistä kaikista. Kukaan ei ole ylempänä tai alempana toista, sillä Elämässä Itsessään me olemme kaikki yhtä.

Olen vähän yksinkertainen ihminen ja koen, että ihmisessä on vain kolme keskeistä voimakeskusta: yläpää eli yksilön äly, alapää eli kehon äly sekä sydän eli kaikkeuden äly. Näiden voimien tasapaino tai niiden ristiriidat määrittävät ihmisen elämän suuret kuviot ja loppu on vain kevyttä yksilöllistä säätöä.

Perinteisesti miehet ovat saaneet hallita yläpäätä ja alapäätä eli päättää perheen ja yhteiskunnan hallitsevista rakenteista sekä seksuaalisen kanssakäymisen muodoista. Koska miehen sydämen kohdalla on useimmiten ollut vain valtavan kaipauksen musta aukko, hän on ulkoistanut rakkauden naiselle, joka sitten on saanut huolehtia niin hänen kuin lastenkin tunnetarpeista sekä elämän ylläpitämisestä. Nainen taas on perinteisesti ulkoistanut niin yhteiskunnallisen kuin seksuaalisen vallan miehelle ja tyytynyt rakastavan äidin ja naisen rooleihinsa eli siihen mitä mies on häneltä kaivannut.

Ikuisen rakkauden salaisuus

Ylväs ritari valkoisella ratsullaan

Tyhjyyttä täynnä

"Saahan sitä jäädäkin!"

Rakkaudettomien maa

Kokonainen vai puolikas eli parisuhteen haaste

Rakkauden roihu

Pettymyksen salaisuus

Yläpään, alapään ja sydämen äly

Mielen tyhjyys on lahja