Uncategorized

Olen syntynyt ihmiseksi päästääkseni irti kaikista ajan ja aineen kahleista, kuollakseni kaikille niille kuvitelmille, jotka pitävät ikuisen henkeni vankina tässä pelon pakohuoneessa, jota ihmiselämäksi kutsutaan. Olen syntynyt ihmisen hahmoon kuollakseni siitä ja jättääkseni sen täysin puhtaasti ja ilman mitään karmallisia kuvitelmia oikeasta ja väärästä eli paremmasta elämästä joskus toiste, tuolla mahdollisessa tulevaisuudessa. Olen syntynyt tänne purkaakseni sen ajan vyyhdin, jonka […]

Me joudumme aikanaan luopumaan jokaisesta läheisestä ja meille tärkeästä ihmisestä. Me joudumme luopumaan äidistämme, isästämme, lapsistamme, ystävistämme, työkavereistamme, toinen toisistamme, sillä viimeistään kuoleman kautta jokainen meistä jättää toiset tai jätetään yksin, ellei jo aiemminkin. Jokainen meistä on yksin elämänsä edessä, yksin luomassa omaa todellisuuttaan. Lapsuuden herkkinä vuosina jolloin olemme ehdottoman riippuvaisia toisten tuesta ja rakkaudesta, nuo jättämiset ja yksin

On lopulta aika tunnustaa, että vapaana ja ikuisesti luovana sieluna olen valinnut varsin haastavan paikan syntyä. Kun kerran kauan sitten katselin tätä avaruuden helmeä tuolta avaruuden suuruudesta käsin, se näytti houkuttavan kauniilta sinisen, vihreän ja valkoisen väreissä hehkuvalta pallolta. Olin suorastaan innoissani saadessani lähteä tutkimusmatkalle sen saloihin enkä aavistanut lainkaan aavistanut minkälaiset seikkailut minua siellä odottaisivat. Jo ensimmäisillä kerroillani

Tuntuuko sinusta, että mikään ei riitä? Että teit mitä tahansa, niin se ei riitä. Että saavutit minkä tahansa unelman, tavoitteen tai aseman, et ole tarpeeksi. Että opit mitä tahansa, niin jotain puuttuu. Ja että voitit, valloitit tai tunsit mitä tahansa, niin vielä sinulta odotetaan jotain muuta. Eli tuntuuko sinusta, että kurotat kohti jotain tavoittamatonta? Synnyttyäsi kurotit kohti

Syötyäni lounaan Brankkarissa lähdin päiväkävelylle. Hetken matkaa Parkanon harmaata raittia käveltyäni tuo kirjoitukseni otsikko nousi mieleeni. Tunsin Jumalan ottavan yhteyttä ja haluavan kertoa, miltä hänestä tuntuu, kun me olemme unohtaneet yhteytemme häneen eli Jumalaan itsessämme. Sanoin Jumalalle, että kunhan pääsen lenkin tehtyäni kotiin, voin ottaa vastaan hänen viestinsä. Tässä se nyt on: ”Rakas lapseni, sinä elät ihmisen

Me olemme kaikki ihmisiä. Nuoria, vanhoja, lihavia, laihoja, miehiä, naisia, lapsia, vanhuksia… Onko tämän moninaisuuden takana jotain, mikä on meille kaikille yhteistä? Jotain missä me olemme loputtoman erilaisuutemme takana kaikki yhtä? Eli mitä ihminen kaipaa? Vauva kehittyy kohdun kaikkikantavassa ja -ruokkivassa autuudessa. Hän kelluu ikuisuudessa, jossa hänen ei tarvitse tehdä juuri mitään ollakseen elossa ja kehittyäkseen. Vauva on

Ystäväni kertoi minulle Leevistä, joka asui pienellä paikkakunnalla jossakin Suomessa. Leevillä oli tapana seisoa maantien varressa lentäjänhattu korvillaan ja seurata ohilipuvaa liikennettä. Leevi teki mitä lystäsi. Kerran Leevi päätti mennä herätyskokoukseen, jota veti ”kaatajana” tunnettu pastori. Kun Leeviltä kysyttiin, mitä kokouksessa tapahtui, hän kertoi kaikkien muiden kaatuneen, mutta kun pastori koetti kaataa häntä, ei tapahtunut mitään. Leevi jäi seisomaan. Asuessani

Oliko rauha maassa ennen kuin sota alkoi? Oliko rauha sinussa ennen kuin viruksia tai pommeja alettiin pelätä? Oliko rauhaa lainkaan vai oliko se vain kuvitelma? Onko rauhaa edes olemassa? Me olemme mitätöineet ja alentaneet rauhan näkyvien väkivaltaisuuksien väliseksi tilaksi. Olimme ihan rauhassa ennen kuin mies löi nyrkillä tai nainen tuikkasi veitsellä. Olimme rauhassa ennen kuin

Johtajat ovat kautta aikojen eli lähettäneet joukkonsa eli kansalaisensa tappamaan toisten johtajien alaisia joukkoja, toisia sinun kaltaisiasi ihmisiä, jotta he itse voittaisivat jatkuvasti käytävässä sodassa omia kansalaisiaan vastaan.  Kuka kuolee sodassa? Sinä kuolet ja sinun lähimmäisesi kuolevat ja haavoittuvat. Ja johtajasi voittavat ja jatkavat joukkojensa johtamista sodasta toiseen. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan ellet

Olipa kerran suuri mahtava kuusi, joka kasvoi pienessä kaupungissa ihan tavallisen talon pihapiirissä. Se oli kasvanut tuolla paikallaan jo kymmeniä vuosia ja seurannut ympärillään hääräävien ihmisten elämää. Ihmiset tulivat ja menivät ja talon omistajatkin vaihtuvat, mutta kuusi vain jatkoi kasvuaan kohti taivaan korkeuksia. Kuusi oli kiinnostunut ihmisistä ja koetti parhaansa mukaan ymmärtää heitä. Se levitti suuret oksansa laajalle