toukokuu 2026

Sain tänään kellitellä keinussa ihanasti kesätuulessa suhisevien koivujen varjossa ja kuunnella laineiden liplatusta Pyhäjärven rantamilla. Kaikki on hyvin ja kauniisti, vaikka seuraava tekstini viestiikin jotain aivan muuta, sillä se kertoo siitä maailman pinnasta, jonka turhan moni uskoo todeksi. Se kertoo harhasta. Suomalaiseen kansanluontoon kuuluu vahvasti kärsimys ja sen – oletettu – kaunistava vaikutus. Sisukkaasti on […]

Kirjoitin tämän jutun pari vuotta sitten, ja erityisesti keväällä käydyn Suvivirsi-taiston jälkeen se on edelleen yhtä ajankohtainen kuin silloin. Oma taisteluni maailman puolesta tai sitä vastaan on jo päättynyt. Olen löytänyt paikkani osana Elämän ikuista virtaa. Silti tekstin kysymykset ovat mielestäni edelleen pohtimisen arvoisia, joten julkaisen sen uudelleen sellaisena kuin sen silloin kirjoitin. Keskellä kauneinta

Tämä juttu on alunperin jo muutaman vuoden takaa. Minun oma huoleni esivallasta on jo laantunut, sillä en enää anna heidän tai kenenkään toisen elää minun elämääni, päättää siten minä polskin Elämän ihanassa vrrassa! Mutta jotain lukijoistani se voi vielä kiinnostaa Osallistuin kerran tilaisuuteen, jossa asiantuntevan alustuksen jälkeen keskusteltiin sotilasvalasta. Paikalla oli toistakymmentä kunnianarvoista miestä, jotka

Seison valtavan teräksisenä kiiltävän oven edessä. Ovi on raollaan ja tuosta raosta näkyy suuri karhunkäpälä, joka on juuri työntämäisillään oven auki. Olen jähmettynyt paikoilleni ja tärisen kuin haavanlehti tuulessa, sillä koen tuon karhun uhkaavan minua. Se tietää minun olevan oven ulkopuolella ja se aikoo syödä minut. Loppuni on lähellä. Yhtäkkiä pelokkaassa mielessäni herää uusi ja

Kun herään aamulla, mieleeni nousee seuraava ajatus: Suomi on kohta sodassa. Alitajuinen mieleni on yhdistänyt historiallisen tietoni ja ymmärrykseni maailman poliittisesta pelistä ja tuottaa tuon lauseen. Suomi on kohta sodassa ellei se osaa luopua luomastaan viholliskuvasta. Ilman vihollista ei synny sotaa. Jokainen sota tuottaa vain tuskaa ja kärsimystä kummallakin puolen rintamalinjaa. Sota käyvä kansa kärsii

Ajoin eilen läpi eteläisen Suomen. Keväinen maisema oli ihmeen keltainen, kuiva ja kalpea. Kuin luonto ei jaksaisi tai uskaltaisi vihertää. En ole koskaan elämäni aikana kokenut näin hidasta ja epäröivää kevättä ja puita, joiden vehreys kituu eikä purskahda esiin kevään voimasta. Kevät on heikko. Juttelin oheisia peltoja viljelevän kylväjän kanssa ja hänkin ihmetteli kevään rytmiä.

Nuoruuteni leirinuotiolla kävin läpi vihkimyksen, jossa minut yhdessä muutaman muun kanssa lähetettiin yhteisestä valopiiristä pois ympäröivään pimeyteen. Sieltä me saimme yksitellen lähestyä valopiiriä ja kohdata vihkimystilaisuutta johtavan henkilön, joka kehotti meitä seuraavasti: Sano minulle ketä sinä rakastat? Oikean vastauksen antaneet päästettiin takasin valopiiriin ja väärin vastanneet lähetettiin takaisin pimeyteen pohtimaan oikeaa vastausta. Ketä sinä rakastat?

Olen rakkauden arvoinen minä rakastan Olen nähdyksi tulemisen arvoinen minä näen Olen kuulluksi tulemisen arvoinen minä kuulen Olen kosketuksen arvoinen minä kosketan Olen läsnäolon arvoinen olen läsnä Olen Elämän arvoinen olen elossa

Muistat varmaan, että kävin pari kuukautta sitten TAYSin Sydänsairaalassa pohtimassa syntyjä syviä. Sydämeni oireili ja sain elämäni ensimmäisen ambulanssikyydin sairaalaan, sekä elämäni ensimmäiset päivät sairaalassa. Pääsin lomaselle omasta arjestani. Sain tuon monipuolisen lepoloman aikana esiin joitakin tunnetiloja ja -kokemuksia, jotka olivat painaneet sydäntäni eli lisänneet sen taakkaa niin, että se joutui hälyttämään liiasta paineesta. Näin

Olen vähän yksinkertainen ihminen ja koen, että ihmisessä on vain kolme keskeistä voimakeskusta: yläpää eli yksilön äly, alapää eli kehon äly sekä sydän eli kaikkeuden äly. Näiden voimien tasapaino tai niiden ristiriidat määrittävät ihmisen elämän suuret kuviot ja loppu on vain kevyttä yksilöllistä säätöä. Perinteisesti miehet ovat saaneet hallita yläpäätä ja alapäätä eli päättää perheen