iam

Ystäväni lähetti minulle videon, jossa joulupukki ojentaa kirjeen presidentti Stubbille Osakan maailmannäyttelyssä 12.6.25. Se sai minut pohtimaan tuon viestin sisältöä varsinkin, kun klipistä käy selvästi ilmi, että herrat keskustelevat siinä rauhasta. Tässä minun kuvittelemani versio tuosta kirjeestä: Arvoisa Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb! Oman Jouluvaltakuntani päämiehenä rohkenen sinutella vertaistani, sinua Alexander Stubb. Minun valtakuntani pääpaikka on […]

Istuin päivänä muutamana rakkaassa lounaspaikassani Parkanon Brankkarissa. Vieressäni ravintolasalin takaseinään tukeutuvalla penkillä istui ystäväni, nuori mies, joka osaa pukeutua erityisen näyttävästi ja tyylikkäästi. Hän on komea ilmestys, milloin tahansa hänet näkeekin. Vastapäisessä pöydässä ruokaili nähtävästi perheseurue, vanhemmat ja lapsia. Kun yksi alakoululainen tyttö istui ruoka-annoksensa kanssa tuolilleen, jonka selkänoja oli meitä päin, hän ei voinut olla

Istuin juuri paikallisen ravintolan terassilla ja söin heidän mitä herkullisinta äijäpurilaistaan. Vastapäätäni oli nähtävästi sukulaisseurue juhlistamassa nuoren ylioppilaslakkipäisen neidon askelta aikuisuuteen. Juhliminen oli minun silmissäni tavanomaista eli sukulaisten kestämistä kunnes ruoka oli syöty ja pinnalliset puheet puhuttu, kunnes päästiin pois piinasta. Miten vaikeaa lapsen ja nuoren onkaan kasvaa tähän hulluun maailmaan, kun lähes kaikki aikuiset, joiden kaltaiseksi hänenkin

Tapasin eilen erään ihmisen, joka kertoi tavanneensa nykyisen kumppaninsa astuttuaan ensimmäisiä kertoja näihin henkisiin piireihin. Hän oli jättänyt normiheimonsa ja päätynyt henkisten ihmisten pariin, jotka tuntuivat tarjoavan hänelle jotain tärkeää, jotain uusia vastauksia elämän haasteisiin. Samoin oli tehnyt tuo hänen uusi kumppaninsa eli jättänyt edellisen maailmansa ja lähtenyt etsimään jotain uutta. He päätyivät siis yhteen ja lumoutuivat niin

Meissä kaikissa asuu pieni tai suuri piru. Pirun sarvet kuvaavat ihmisen jakomielitautista mieltä, joka on valmis jakamaan ja tuomitsemaan kaiken näkemänsä hyväksi/pahaksi, kauniiksi/rumaksi, oikeaksi/vääräksi jne jne. Piru on ihmismielen aineeseen samaistunut osa, kaksijakoinen ja kaksimielinen sekä pelokas osa jokaisessa meissä. Piru pelkää kehonsa elämän puolesta samaan aikaan kuin ikuinen henki meissä kaikissa vain hymyilee rakastavasti ja kannustavasti: ”Kyllä

Matrix-sana tarkoittaa alun perin kohtua eli äidin uutta elämää kannattelevaa rakennetta. Se on johdettu sanasta ”mater” eli äiti, joka on myös materia-sanan alkujuuri. Eli aloitamme kaikki materiaalisen elämämme äidin kohdussa eli matrixissa ja jatkamme sitä synnyttämme kaikkea materiaa kannattelevan Elämän sylissä eli hengen matrixissa! Syntymämme on mahdollista, koska isämme eli ”pater” on yhtymällä äitiimme antanut

Kohtasin yhdeksän kuukautta sitten erään naisen. Rakastuin syvästi ja tapasimme kaksi kaunista kertaa, kunnes hän katsoi suhteemme liian vaaralliseksi ja pelottavaksi. Päästin hänestä irti ymmärtämättä tulleeni jo hedelmöitetyksi ja raskaaksi. Kevään korvilla synnytyksen paine alkoi kasaantua sekä kehooni että mieleeni. Se oli niin suurta ja voimallista, että kävin moneen kertaan aivan kuoleman portilla, suuressa kaiken kattavassa pimeydessä

Sinua on huijattu! Minä olen huijannut! Ja me kaikki olemme huijanneet toinen toisiamme! Minäpä kerron… Me olemme yhdessä vietelleet toinen toisemme uskomaan omaan erillisyyteemme, erilaisuuteemme ja ainutlaatuiseen ihmeellisyytemme, jolla me vedämme puoleemme toisten kaltaistemme yksinäisyyteen ja rakkauden kaipuuseen eksyneiden katseita ja kosketuksia. Me olemme luoneet yhteisen unen ja kuvitelman siitä, että on olemassa erillinen Rahikainen,

Ihmisen elämä on ikävää, ikävää toisen ihmisen luo. Ihminen tavoittaa toista ihmista. Ihminen kaipaa yhteyttä toiseen ihmiseen ja ihminen tavoittaa toisen ihmisen, mutta jää silti kaipaamaan. Mikko Alatalo lauloi aiheesta vuonna 1980 näin: ”On silti hyvä ettet näe minua nytEn tahdo että vuokseni sä järkytytKun mennyt kaikki onNiin jäljelle jää vain tuoIhmisen ikävä toisen luo” Mikä

Pikkupoikana ihmettelin, kun uutisten lukijat ja poliitikot puhuivat aina kriiseistä. Koko ajan oli joku kriisi menossa: sota-, talous-, terveys- tai joku muu kriisi. Minun lapsellisesta rauhastani käsin se tuntui kummalliselta. No, myöhemmin olen huomannut, että kriisit ovat tämän maailman luonto tai ainakin se tapa, mitä kautta meitä hallitaan. Tarvitaan yhä uusia kriisejä, jotta maailman kansat